sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Natural Coden kevätkokoelma Bohemian Pastels

Kerroin pari päivää sitten Lumenen kevätkokoelmasta hiukan, ja niinhän se on, että Lumenen pikkusisar, Natural Code, on myös lanseerannut kevään kunniaksi uusia tuotteita. Bohemian Pastels Trend Collection sisältää myös tuotteita, jotka jo valmiiksi olivatkin Natural Code -valikoimissa.

Tällaisista, jälkimmäisistä tuotteista esimerkkejä ovat kokoelman kaksi luomiväritrioa, jotka säihkyvät ihanina pastellihelmiäisinä.


 

Ylempi sävy on sävy nr 2 Beauty, ja alempi nr 1 Angel. Ylempi trio on luonnollisten, ruskeiden sävyjen ystävälle kelpo tuote, ja alempi revittelee vähän luonnollisten sävyjen lisäksi turkoosilla värillä, joka tosin sekin on hentoinen ja kaunis, ei mikään räväkkä väri siis.


 

Näiden luomivärien rinnalle Bohemian Pastels tarjoilee silmämeikkikyniä samoilla sävyillä. Oikeimman puoleinen sävy on nimeltään 12 Peach, ja se on lempparini näistä kolmesta. Se on aivan ihana, vaalea helmiäinen, joka kirkastaa katsetta hurjasti, kun sitä laittaa silmän sisänurkkaan. Ihan valkoinen kynä, kun tuppaa olemaan vähän liiankin vaalea yleensä. Tämä Peach-kynä kuului jo ennestään normivalikoimiin.

Keskimmäinen, tummanruskea sävy on nimeltänsä yllättäen 11 Brown, ja tämä puolestaan on hyvä vastine kovalle mustalle värille. Ruskealla saa luonnollisemman lopputuloksen, ja tämähän nimenomaan sointuu kivasti noiden luomiväripalettien kanssa yhteen. Tätäkin oli saatavilla jo ennestään.

Tuo viimeinen kynä onkin sitten Angel-trion turkoosille sävylle kiva kaveri eli sävy 13 Aqua. Tämä on uutuussävy, mutta jää valikoimiin turkoosinystäviä ilahduttamaan.

Kokoelmaan kuuluu myös uutuuteena mineraalihohdepuuteri, ja viisi erilaista kynsilakkaa, jotka ovat vain kausisävyjä. Sekä puuteri että kynsilakat siis ovat saatavilla vain rajoitetun ajan. Kerron näistäkin myöhemmin lisää.

Ainakin Anttilasta bongasin jo näitä kokoelman tuotteita. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin noilla kynillä on hintaa about 4,20 e ja luomiväritrioilla 7,50 e. Hyvin edullisesti näitä Natural Code -tuotteita siis saa, mikä vissiin oli tarkoituskin, kun sarja Anytimen tilalle tuli. On ollut kuitenkin jännä huomata, miten aikuisemmatkin ihmiset ovat omaksuneet sarjan itselleen eikä Natural Codea voikaan enää minun mielestäni pitää vain nuorisosarjana. Tuotteet ovat edullisesta hinnastaan huolimatta laadukkaita, joten eipä ole ihme, että se vetoaa muihinkin kuin teineihin.

lauantai 27. helmikuuta 2010

Murr....

Viime aikoina jutun juuret ovat olleet vähän kiven alla. Esittelemättömiä tuotteita on p-a-l-j-o-n, mutta en ole kiireiltäni niitä ehtinyt kunnolla testailemaan enkä halua tehdä vain miljoonaa postausta, jossa esittelen tuotteet tyyliin: No, tällainenkin tuote löytyy mun kaapista ja kohta ehkä testaan tätä, ja sitten löytyy myös tällainen ja tällainen...

Siispä tänään esittelenkin vain uudistuneet kynteni. Eilen näytin vilauksen Lumenen kevätkokoelmasta, ja siihen liittyen Lumenen Quick & Chic -lakan sävyllä 77 lakatut kynteni. Jaksoin yhden päivän katsella kynsiä, mutta se väri ei vain yksinään sopinut yhtään ihonvärini kanssa. Kesän auringossa päivettyneen ihon vierustoverina lakka olisi paljon parempi. Kalmankalpeiden nakkisormieni päässä tuo väri ei yksinkertaisesti ollut upeimmillaan.

Niinpä päätin piristää cremelakkaa Konad-laatalla (m57), ja taiteilin rusehtavalle pinnalle monen muunkin bloggaajan esittelemät, villit leopardikuviot.


 

 

Ja kappas vaan, kyllä tuo pohjaväri nyt minulle kelpaa. Leopardikuvio sopii tuohon väriin kuin voi puuroon.

En nyt vieläkään koe olevani mitenkään kovin taiteellinen näiden Konadien kanssa, mutta ehkä sitten ajan kanssa voisi kokeilla jotain haastavampaakin kuviointia.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Lumenen Naturally Perfect -kevätkokoelma

 

Lumenen kevätkokoelma Naturally Perfect Trend Collection on vihdoin saapunut ihanien, luonnollisten sävyjen saattelemana kauppoihin. Ainakin Anttilasta bongasin jo uudet kevätmeikit, jotka jatkavat hyväksi havaitulla sävy sävyyn -teemalla. Tässä kuvassa komeilevat Quick & Chic -kynsilakka ja Wild Rose -huulipuna nudesävyssä 77 Lähteellä. Hyvin on saatu sävyt kohtaamaan ainakin noin päällisin puolin.

Kaikki kokoelman lakat ovat cremelakkoja ilman mitään ylimääräistä bling blingiä. Olen hiljattain alkanut taas pitää cremelakoista. Pitkään vierastin niitä "tylsyyden" vuoksi eli minusta kaikenlainen säihke, metallinhohtoisuus, shimmer ja glitter tekivät lakasta mielenkiintoisemman. Nyt olen alkanut arvostaa cremelakkojen hiljaista viehätysvoimaa.



Tämä lakka näytti pullossa aivan täydelliseltä kahvimaitonudelta, mutta petyin ihan pikkuisen lopputulokseen, joka olikin vahvasti persikkainen. Silti kutsuisin lopputulosta nudemaiseksi. Lumene itse kuvailee tätä sävyä aprikoosi-nudeksi eli minulla on vähän hedelmät hukassa...

Tämä on taas näitä lakkoja, joista on vaikea saada oikeansävyistä kuvaa, mutta ovat nuo nyt aika lähellä. Ja tuosta yhdestä kuvasta näkee, miten lopputulos eroaa pullon näyttämästä värisävystä.






















Myös kaikki huulipunat kokoelmassa ovat trendikkäitä mattasävyjä. Tämä 77-sävy näytti sekin päältä päin ihanalta nudelta, mutta muuttui huulilla persikkamaiseksi kynsilakan tapaan. Ehkä aavistuksen liian lämmin sävy itselleni, mutta voisin ehdottomasti käyttää tätä jonkun kiillon alla.

Kokoelmaan kuuluu kynsilakkojen ja huulipunien lisäksi muutama luomiväriduo.

torstai 25. helmikuuta 2010

Loppuneita pötiköitä

Blogger ei antanut eilen paljon kirjoitella, mutta rupesi sitten kuitenkin pelittämään, jotta pääsin jakamaan pari loppunutta tuotetta kanssanne. Kummatkin seuraavista tuotteista ovat sellaisia, jotka olin jo suunnitellut haukkuvani, mutta kuinkas sitten kävikään...


Ensinnäkin Avonin mansikkasmoothie-suihkugeeli loppui pitkän lutraamisen jälkeen. Tämä oli jälleen näitä kermamaisia tuotteita, jotka vähäisen vaahtoavuutensa vuoksi eivät sovi mukavuudenhaluiselle suihkugeelillä sheivaajalle. Tai näin luulin pullon puoleen väliin asti.

Aloitetaanpa alusta. Meidän talossa on superkylmä. En jaksa värjötellä suihkussa pitkään ilman lämpimästi virtaavaa vettä. Siksipä suihkugeelin levittäminen tapahtuu yleensä nopeasti ja hätäisesti. Ja tästä johtuen läträsin puoli pulloa Avonia keskittymättä sen vaahdottamiseen ollenkaan.

Sitten se ajatus kuitenkin putkahti päähäni, että voisinhan tuhrata tähän hetkisen enemmän elämästäni. Lämmittelin geeliä hetken käsieni välissä ja tadaa! Kyllä se sitten vaahtosi ihan kivasti... Ei paljon, mutta tarpeeksi. Kuitenkin suosittelen tätä itselleni vasta kesätuotteeksi, sillä silloin lämmin talokin ehkä antaa paremmin periksi pienelle suihkuhemmottelulle...

Niin, ja tuoksu oli vähän outo, mutta selvästi mansikaksi tunnistettavissa.

 

Toinen suihkuhyllyäni jo kuukausikaupalla koristanut tuote on Dermosilin kuoriva vadelmasuihkugeeli. Tämä jäi todella vähälle käytölle, sillä herkullisen vadelman tuoksun lisäksi en löytänyt tästä mitään funktiota. Ei mielestäni kuorinut eikä mitään. Ihmettelin kovasti, että miksi tämä oli välillä loppuunmyyty Dermoshopin sivuilla. 

Mutta jälleen kerran sain huomata, että oma laiskuus se tässä tuli esteeksi minun ja tämän tuotteen välille. Kun nyt sitten jaksoin hiukan taas panostaa tähän touhuun, ja kun levitin tätä huolella hieroen, niin tämä kuorikin yllättäen oikein kivasti, mutta hellävaraisesti. Iho oli ihanan siloinen session jälkeen. Nyt sitten harmittikin, kun tämä loppui... Haluaisin kovasti kokeilla muitakin Dermoshopin tuotteita, mutta en raaski, vaikka edullisia ovatkin. Ehkä joskus... 

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Stand Out

AAARGGHHH!!! Luovutan... Lumenen Natural Code -sarjan punaisia kynsilakkoja on mahdoton kuvata. Viimeksi Little Devilin kuvaaminen epäonnistui täysin, ja nyt oli uuden, punaisen lakan vuoro pilata päiväni. Siis itse lakassahan ei ole mitään vikaa, mutta on se nyt kumma, ettei kuvaaminen onnistu.

 

Ei tämä nyt aivan samanlainen fiasko ollut kuin Pikkupiru, mutta kyllä livenä tässä lakassa on huomattavasti enemmän särmää. Kysessä siis sävy Stand Out, ja sitä tämä todella tekee - erottuu joukosta. Näyttävän punainen lakka on todella ihana.



Näissä kuvissa lakka näyttää todella hailakalta verrattuna todellisuuteen. Peittävyys oli vähän niin ja näin, kolmenkin kerroksen jälkeen kynsiraja kuulsi aavistuksen läpi. Ei kuitenkaan häiritsevästi.

 

Vasemmalla Stand Out ja oikealla pinkimpi Little Devil. Ja siis oikeat värisävy ovat kuvan sävyt x 10.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Korvikkeita

Taas loppui tuote, jihuu!



Avonin Anew Elvyttävä Seerumi on tarkoitettu aavistuksen vanhemmille kuin minä eikä se siksi tehnyt iholleni mitään ihmeitä. Oli kuitenkin hämmästyttävää, miten meikkivoide levittyi kauniisti, vaikka alla oli tämä, päivävoide ja meikinalusvoide. Tässä tuotteessa on aika erikoinen tuoksu, johon pikku hiljaa kiinnyin. Se piristi kivasti aamua. Riittoisakin tämä oli. Kesti kuukauden, vaikka läträsin sen kanssa ihan huolella.

En nyt osaa sanoa muuta. Rejuvenate-sarja on 30+, ja itse olen 24-v.

Tämän korvikkeeksi kaavailin seuraavanlaista tuotetta.

 

Kicksin lahja maailmalle, Smooth-365-seerumi. Lupaa kirkkautta ja pehmeyttä iholle. Raporttia luvassa...
Supermoistin loputtua piti etsiä korvikkeeksi sekä päivä-että yövoide. En kuitenkaan halunnut tuhlata Hydrationistia siihen touhuun. Korvikkeeksi pääsivätkin Lumenen kausivoiteet. (myynnissä siis vain tämän vuoden)




Kolmitehoiset voiteet ovat uudet, salaiset aseeni pakkasta vastaan.



Ja nämähän myydään tämän näköisissä paketeissa. Nämä voiteet on siis kehitetty sopimaan kaikenikäisille naisille ja ainesosina pääasiassa käytetty luonnon omia raaka-aineita. Nyt on menossa Lumenen juhlavuosi (40v!), ja nämä voiteet kunnioittavat sitä merkkipaalua.


maanantai 22. helmikuuta 2010

Päivitettyä Avonia...

... voi nyt katsastaa tuolla Meikkistudio goes Avon -sivulla.

Kakkumainen eyeliner ja mielenmuutos

Sain hiljattain MSCHICin avokätisen lahjakoodin avulla pari ihanaa tuotetta, joista toiseen olen ehtinyt tutustua jo lähemminkin. Ihana kakkueyeliner on ollut jo kovassa käytössä, ja olen ollut todella tyytyväinen toistaiseksi.

 

Tämä kakku ei siis ole perinteinen, vesivärimäinen eyeliner, niin kuin oli kadonnut Ariane Indenin tuote, jonka tilalle tämän siis hankin. MSCHICin versio on ihan puuterimainen, ja tuntuisi sopivan myös luomiväriksi - tosin en ole kokeillut. En kuitenkaan näe syytä sille, miksei sopisi. 



Olen tätä tuotetta kokeillut niin kuivana kuin kosteanakin, ja tulos on tämä. Normaalistihan, kun esimerkiksi luomiväri on sellainen, että sitä voi käyttää kuivana ja kosteana, niin se kosteus ikäänkuin haihtuu väristä, ja hetken päästä luomari on ennallaan eikä ole muuttunut miksikään. Tästä loistavana esimerkkinä Joe Blascon luomivärit. Tähän eyelineriin jää kuitenkin selvästi merkki kostean siveltimen käytöstä, ja pelkäänkin hieman ns. puuteri-ilmiötä. Kaikki varmaan tietää, mitä puuterille tapahtuu, kun ihon rasvasta kostealla vipalla sitä painelee...?
No, vielä tuo jälki ei ole mitään haitannut, ja eyeliner on toiminut moitteettomasti.


Tässä vielä ylempänä kostea versio ja alempana kuiva versio. Eli kosteana tulee huomattavasti intensiivisempi lopputulos.

Ja Ariane Indenin eyelinersiveltimellä on tämä touhu sujunut ratkiriemukkaasti ja pätevästi.





Sitten ihan tyystin toiseen asiaan. Kerroin pari päivää sitten kivasta, uudesta tuttavuudesta - RENin Mayday Mayday Rescue Balmista. Postauksen yhteydessä kerroin asiantuntevaan sävyyn Elizabeth Ardenin 8 Hour Creamista, joka aiheuttaa miehessäni inhoreaktion pusun yhteydessä, jos olen sivellyt sitä huulilleni. No, nyt käytettyäni enemmän Reniä, voin kertoa, ettei sekään mieheni hajuaistia hivele millään tasolla. Mies meni jopa niin pitkälle inhossaan, että alkoi kaivata Ardenia. Ja täytyy kyllä myöntää, että mitä enemmän Reniä käytän, sitä enemmän se haju alkaa oksettamaan. Eli hajun suhteen Arden ja Ren on kyllä sitten tasoissa... Ellei Arden sitten kuitenkin olisi jo parempi, sillä vaikka sen haju on kauhea, olen siihen jo täysillä tottunut.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Dior-kynnet

 

Jouduin katkomaan kynsiäni siihen malliin, että eipä niiden ulkonäkö ehkä ollut omiaan ensimmäiseen Dior-kokeiluun. En kuitenkaan halunnut nysäkynsiini kokeilla Konadeja, ja tämä oli ensimmäisenä listalla uusia kynsilakkoja kokeiltaessa, joten... You know the rest.



Vaikka selektiivisyys ei aina merkitse laatua, niin tätä lakkaa voin kyllä kehua. Olin ihan varma, että koska tämä on tällainen perushopeinen lakka, peittävä lopputulos vaatisi monta levityskertaa, mutta ei. Ekalla kerroksella tulos oli jo peittävä. Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi kaksi. Lakka lisäksi kuivui todella nopeasti, vaikka sen paksu koostumus sai minut vakuuttumaan hitaasta kuivumisajasta. 

Älkääkä nyt oikeasti välittäkö noista epämääräisitä kynsistä, joiden viilaus ei kuvia otettaessa ollut vielä ihan loppuun harkittua.



Ja tämä ihana lakka oli siis Diorin Vernis-lakka, sävyltään 604 Silver Pearl. Päälle laitoin kerroksen Revlonin pikakuivattajaa, joka ikävä kyllä lähestyy loppuaan.

Sitten kun kynteni ovat taas inhimillisissä mitoissa, postaan kuvia tästä ihanuuslakasta uudelleen.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Tuotetrafiikkia

Lauantain iloksi yksi loppunut tuote, ja yksi uudelleen käyttöön otettu.

 

Tämän Skin Doctorsin Supermoist-voiteen esittelin jo kertoessani muistakin päivittäisistä puhdistus- ja kosteutusrutiineistani. Tämä oli siis ihan kiva tapaus, mutta ei nyt mitään erikoista. Voiteen olisi tarkoitus nimensä mukaisesti kosteuttaa oikein tosissaan, mutta mitään suurempia ihmeitä en havainnut. Ihan kiva perusrasva, joka sopi meikinkin alle hyvin, sillä imeytyi todella nopeasti. En jää kaipaamaan, mutta käyttäisin uudelleenkin, jos ilmaiseksi saisin.

Nyt olen vähän ymmälläni itsekin, että mitäs rasvaa käyttäisin seuraavaksi. Olen nyt toistaiseksi tyytynyt Estée Lauderin Hydrationist-voiteeseen, jota olen laittanut niin aamuin kuin illoinkin. Siinä tuntuu olevan Supermoistiin verrannollinen taipumus imeytyä nopeasti, joten sekin sopii meikin alle. Yritän kuitenkin kaivaa kaapistani ihan oikean päivä- ja yövoiteen, ja jättää Hydrationistin spessukäytölle. Valitettavasti täytyy sanoa, etten ole vielä ihan vakuuttunut Hydrationistista... Toivottavasti olen väärässä. Se selviää sitten, kun olen kaapinut voidepurkista viimeisetkin jämät.

Hiljattain loppuneen iki-ihanan Bottega Verden antiselluliittigeelin tilalle piti sitten kaivaa jotain muuta, kun kerran olin siihen rutiiniin päässyt sisälle, että rasvailen reiteni joka ikinen ilta.

 

Löysinkin kaapista Louis Widmerin kiinteyttävän voiteen jämät. Olen siis tätä joskus käyttänyt, mutta hylännyt sitten mielenkiinnon lakattua. Käytänpä tämän nyt sitten loppuun, vaikka tuskin näistä rippeistä enää mitään hyötyä on... Mutta uutta, mielenkiintoista selluliitin tuhoajaa odotellessa...

Ai niin, joku on ehkä voinut ihmetellä tuota ylänurkan Avon-kyselyä. Halusin kyselyllä kartoittaa vain kiinnostusta Avoniin, sillä itse olen sarjasta oikein innoissani. Otinkin aimo hypyn eteenpäin, ja minulta voikin jatkossa kysyä Avonin tuotteista, ja minun kauttani niitä voi tilata, ken haluaa. En nyt täällä ehkä hirveästi hehkuta sarjaa tai tilausmahdollisuuksia, etteivät asiasta piittaamattomat joudu kärsimään.


Jos kiinnostusta kuitenkin on, meiliä saa lähettää osoitteeseen meikkistudio@luukku.com. Ilmoittelen joka tapauksessa jossain muodossa lähitulevaisuudessa lisää mahdollisuuksista.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Nutrikosmetiikkaa ja Konad-kukkia

 

Nyt ne ovat loppu. Nimittäinen Vivisanté SKIN by VIVIDA -tabletit, joiden piti tehdä iholleni ihmeitä. No, eivät tehneet. Kuukausi on kylläkin aika lyhyt aika tehdä ihmeitä, mutta laittaisivat niitä kerralla sitten enemmän tuohon pakettiin. Ei tästä sen enempää: en huomannut mitään eroa missään. Kuiva iho oli edelleen kuiva :/
En kuitenkaan vielä lannistu. Seuraavaksi testiin pääsevät saman merkin Purifying Skin & Body -kapselit.


















Nämä kapselit lupaavat seuraavaa:

"Suomalaisen lääkäriryhmän kehittämä Vivisanté SKIN purifying -kapselit puhdistavat kehoa ja sitä kautta kirkastavat ja parantavat ihon väriä. Vaikuttavien aktiiviaineidensa ansiosta ne vilkastuttavat aineenvaihduntaa ja poistavat ihosta kuona-aineita. Kasviuutteet vahvistavat ihon rakennetta ja rauhoittavat ärtynyttä ihoa. Ihosta tulee puhdas ja sädehtivä."


Sitä odotellessa päivän Konad-kynsiin...















Tällaiset lapselliset kukkakynnet :/

Kukkaset m22-laatasta, ja näköjään vaaleista kynsistä jäi yksi terälehti auki. No, kokeilemalla oppii...



















Ja pohjalla oli  Lumenen Natural Code -lakka nr. 5 Be Cool.

Näyttää söpön vaaleanpunaiselta, mutta kynsillä vivahti parin kerroksen jälkeen vahvasti persikan puolelle.

torstai 18. helmikuuta 2010

MSCHICin meikinalusvoide

 

Taas illan iloksi pikapostaus. En nyt lupaa näitä joka ilta, mutta aina silloin tällöin, kun on paljon asiaa.

Olen jo hetken aikaa testaillut tätä MSCHICin Foundation Primeria, joka saapui minulle piiiitkän, piiitkän ajan kuluttua tilaamisesta. Eli meikinpohjustusaine kyseessä, ja täytyy kyllä sanoa, että olin todella positiivisesti yllättynyt tuotteesta. Ensinnäkin tämä levittyi kuin unelma, ja toisekseen se toi välitöntä hehkua iholle. Kuitenkin sellaista, ettei paikoin rasvainen, paikoin kuiva -ihoni kiillellyt liikaa. Se tasoitti jonkin verran suuria ihohuokosiani, ja sen päälle oli huisin helppo levittää meikkivoide. Meikkipohja pysyi myös todella hyvin joka kerta, kun tätä käytin, mistä olin kiitollinen.

Oikeastaan en keksi tuotteesta muuta pahaa sanottavaa kuin hiukan jäykän pumppumekanismin, joka muutamalla ensimmäisellä kerralla plurautti tavaraa liikaa ulos. Nyt se on kuitenkin jo löystynyt, joten painallustehoa voi jo säädelläkin.

Tätä tuotetta ei ainakaan tällä hetkellä näytä olevan MSCHICin nettisivuilla, mutta vastaava Face Canvas löytyy. Face Canvas on rasvaton geeli, joka lupaa tehdä ihon pinnasta samettisen. Vastaavasti tämä Foundation Primer teki ihosta sitten ennemminkin hehkuvan. Olisin kuvitellut, että omalle kiiltelyyn taipuvalle iholle tuo Canvas olisi ollut parempi, mutta en kyllä huomannut mitään epäsopivuutta tämän Foundation Primerinkaan kanssa.

Mayday Mayday Rescue Balm vs. Eight Hour Cream

 
Renin Mayday Mayday Rescue Balm on monelle varmasti tuttu blogeista ja lehtien palstoilta. Tämän käyttötarkoitushan on identtinen Elizabeth Ardenin 8 Hour Creamin kanssa, ja tätä siis voi levittää minne tahansa, missä apua tarvitaan. Rohtuneille huulille, kuivalle iholle, kantapäille, kyynärpäihin, you name it...

 
 
Olen Renin voidetta nyt jonkin verran käyttänyt, ja voisinkin nyt pari huomiota tehdä, kun olen vertaillut tuotetta luonnollisesti ikisuosikkiini 8 Hour Creamiin.
 

* Ensinnäkin väri. Renin voide on tuollaista vaaleaa, iholla tietenkin ihan läpikuultavaa. Kätevä siis levittää kasvoillekin. Ardenin voide on ruskeaa möhnää, joka ei kuitenkaan iholla aivan hirveästi erotu. Riippuu tietysti siitäkin, kuinka paljon sitä hinkkaa ihoon. Kuitenkin lopputulos on varmasti tummempi kuin Reniä käytettäessä. Mutta tuolla loppukaneetissa kerron esimerkin, joka kallistaa vaa'an aavistuksen Renille, toki jo sen puolesta, että vaatteille joutuessaan Ren on miellyttävämmän näköistä kuin Arden.

* Toisekseen tuoksu. Kaikki, jotka Elizabethin voidetta ovat käyttäneet, tietävät, että miestä on melkein mahdotonta saada pussaamaan huulille, jos on sivellyt niihin 8 Hour Creamia ennen tätä tapahtumaa. Se haju on vaan jotain käsittämätön kamalaa. Renin tuoksu on myös aika kamala, varsinkin ekalla käyttökerralla hajuun tottumattomalle. Sen jälkeiset käyttökerrat sujuvat kuitenkin jo mieli iloisena. Ei se haju nyt niiiiin kamala ole. Varsinkaan, jos haistelee sen perään Ardenia. Hajustakin siis plussapisteet Renille, vaikka korostankin, että parempiakin on tuoksuteltu. Paljon parempia.

* No, entäs sitten koostumus? Renin voide on todella jäykkää, ensimmäisellä kerralla oli vaikea saada ainetta tuubista edes ulos. Kun voiteen hieroo iholle, niin se ikäänkuin sulaa, ja levitys käy helposti. Rasvaisempi Arden on paljon löysempää tavaraa jo tuubissa, mistä johtuen sitä tulee ehkä käytettyä jopa enemmän kuin olisi tarvis kerralla. Iholle Arden levittyy mainiosti. Ehkäpä koostumuksen osalta voiteet ovat tasoissa, vaikka erilaisia ovatkin.

* Ja sitten se teho tietenkin. Olen aina hehkuttanut Ardenia, ja yöpöydän huulirasvana se on aina kilpaillut vain Bepanthenin kanssa. (Arvatkaapa montako hyvän yön suukkoa olen saanut Ardenit huulilla? Zero, nil, nada...) Laitan Ardenia myös kaikkiin paikkoihin, joihin en osaa laittaa mitään muutakaan. (No, pienin rajoituksin...) Nyt kun ajattelen, niin en ole ikinä edes kiinnittänyt huomiota Ardenin toimivuuteen, olen vain pitänyt itsestään selvänä, että se toimii. Mutta eipä ne huulet nyt ainakaan kuivat ole olleet Elizabethilla lutratessani, ja yleensä jos johonkin kuivaan kohtaan tätä laitan, niin se kerta riittää. Elizabethin kanssa toimivuus on ollut itsestäänselvää ja aliarvostettua.

Renin puoleen käännyin, kun leukaperäni kuivuivat. Tai oikeastaan olin päässyt jo pahimman yli eikä iho ollut enää kuiva, mutta se kuori itseään niin, että meikin levittäminen ihonriekaleille oli aika onnettoman näköistä. Hieraisin siis iholleni Reniä, jonka koostumus oli tähän tarkoitukseen täydellinen. Iho ei ruvennut liikaa kiiltelemään, mutta kosteutta se sai. Ren on myös väriltään niin huomaamaton, että muu meikkini ei kärsinyt, vaikka leuka oli söhritty rasvalla. Kun Mayday Mayday oli vähän kuivunut, pystyi sen päälle lisäämään meikkivoidetta, ja tulos oli tasainen ja pehmeä. Ardenin kanssa en olisi uskaltanut tätä tehdä.

Ren on myös ihan kiva huulilla, mutta ehkä siinä suhteessa Arden on tehokkaampi.

Mutta mutta... Mitä tässä nyt sanoisi? En haluaisi myöntää itselleni (saati sitten muille), että Ren vei voiton, mutta... Toisaalta voisiko ajatella niin, että kummatkin ovat hyviä rasvoja, mutta eri tarkoituksiin? Ren on parempi kasvoilla, Elizabeth huulilla... Ren toimii pikku kuivuuksiin (en ole testannut mihinkään major-Saharoille), Elizabeth on hyvä myös vakavammillekin kuivuuskohdille...

Pointti nyt kuitenkin on se, että Ren on todella hyvä vastine Eight Hour Creamille. En suostu myöntämään, että se on parempi, kun Arden on aina ollut ystäväni. (Talk about being objective : / ) Täytyy kuitenkin paljastaa, että kun ennen kannoin Eight Hour Creamia laukussani, niin nyt sen paikan vei Ren. Tämä ihan vain sen takia, että jos reissussa ollessani kasvojeni iho tarvitsee kosteutta, niin Reniä voin käyttää ihan julkisillakin paikoilla sen värin takia.

Eight Hour Cream pääsi kuitenkin yöpöydälleni Bepanthenin loputtua. Elizabethia käytän myös, kun nukkumaan mennessä teen lopputarkastuksen, ja tarkistan onko iho-alueita, jotka voidetta vaativat yöksi.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Sothysin aurinkoputsku

Hahaa, ylläri! Päivän toinen postaus tiedossa. No joo, tämä on vain tällainen minipostaus, kun muistin, etten ole ikinä kunnolla esitellyt tätä Sothysin aurinkopuuteria, vaikka olen luvannut. En, vaikka kuvatkin olen jo ottanut aikoja sitten.

Aamulla postaus ihan normaalisti. (Luvassa kaksintaistelu...!)















Sothysin aurinkoputsku on tällainen peruspaketti. Siisti, huomaamaton pakkaus, jota ei tarvitse hävetä.

 

Sisällä iso peili, ja kukkakuvioinen aurinkopuuteri. Olen käyttänyt tätä todella paljon, ja silti kukkakuvio pysyy. Tästä plussaa, sillä turhan usein kaunis tuote menettää upean koristelun, kun sitä vähän käyttää. 
En nyt ala hirveästi hehkuttamaan tätä, sillä vaikka tämä hyvä tuote onkin, niin en vielä ole törmännyt aurinkopuuteriin, jota ei voisi käyttää. No okei, joskus joissain puutereissa on liian vähän pigmenttiä eikä värisävy erotu kasvoilla. Tässä sitä ongelmaa ei ole. Toisaalta tästä ei kerralla tule myöskään liikaa, vaan tummuusastetta voi rauhassa lisätä sutimalla tuotetta enempi. Väri on myös luonnollinen, ei liian oranssi eikä liian ruskea. En tiedä, oliko tässä joku sävynumero, sillä kaikki tiedot ovat kuluneet pohjasta pois.














Ja alla puuterin alla piilossa paras poskipuna-/aurinkopuuterisuti, johon olen törmännyt. Ja siis tarkoitan totta kai suteja, jotka tulevat tuotteen mukana. Normaalikokoiset ovat tietysti aina parhaimpia. Tuo sivellin on napakka, ottaa väriä hyvin ja levittää sitä iholle kauniisti. Lisäksi sen muoto on sellainen, että sillä saa kivasti ja sulavasti aurinkopuuterin poskiluun alle levitettyä.

Tämä on nyt kokenut arvon ylennyksen. Pidin Sothysia laukussani, kunnes korvasin sen aurinkopuuteri-poskipuna-duolla. Niinpä Sothys pääsi muiden meikkieni joukkoon veskiin, ja korvasi pian paljon käytetyn Ariane Indenin. Osaksi siksi, että Ariane lähestyy loppuaan enkä haluaisi sen loppuvan ja osaksi siksi, että on tämä vaan niin kiva aurinkopuuteri!

Kynsistä huomaa, että kuvat ovat jonkin aikaa odottaneet julkaisuaan ;)

MSCHIC ja päivän Konadit

Tällä kertaa MSCHICin paketti saapui huomattavasti nopeammin kuin viime kerralla. Tilasin paketin viime viikolla (loppuviikosta), ja se saapui ilokseni jo tiistaina. Eli plussaa MSCHICille siitä hyvästä. Kyseisellä kosmetiikkamerkillähän oli ihana kampanja, jossa kaikki uusille nettisivuille rekisteröityneet saivat 30 euron lahjakoodin. Kyseinen kampanja muutettiin sitten kuitenkin -30% -koodiksi väärinkäytösten vuoksi. Olisiko joku sitten tilaillut moneen kertaan samalla koodilla, vai miten? Kyseinen kampanja oli kuitenkin epäilemättä menestys, niin kovasti sitä blogimaailmassa hehkuteltiin.


Minä olin niin ahne, että tilasin tasan 30 eurolla enkä tippaakaan alle. Tilasin siis ihanan kakkueyelinerin, sillä omani (Ariane Indénin tuote) on niin hyvässä tallessa, etten sitä enää löydä. Sitten tilasin myös tuollaisen meikkivoidestickin, koska se nyt sattui olemaan sopivan hintainen.

Näistä lisää myöhemmin.

Konad-kokeiluista ei näy tulevan loppua, kun aina parin päivän jälkeen pitää jo kokeilla uusia juttuja.

Pohjalle laitoin OPIn Lincoln Park After Dark -mattalakkaa. Epäilin kovasti lopputulosta, sillä lakka näytti kuivuvan epätasaisesti. Mutta ihan kivan pohjan lakka näille kuvioille antoi.

 

Eli kuviot ovat uudesta m22-laatastani. En suoraan sanottuna ihan ymmärtänyt tuon kuvion funktiota. Se oli liian pieni koko kynnelle, mutta ei se varmaan kynnen kärjellekään ole tarkoitettu. Päädyinkin siis lätkimään tuota kuviota joka kynnelle ja kutsumaan sitä taiteeksi.

 

Eli tästä laatasta kuvio on peräisin.

En ole vielä ollenkaan käyttänyt päällyslakkaa Konadien kanssa, sillä kuviot ovat pysyneet ilmankin. Nyt sitten kun oli oikea syy olla laittamatta päällyslakkaa (mattalakka pohjalla!) niin yhdestä kynnestä kuvio kyllä päivän mittaan hieman levähti. Mene ja tiedä, mistä johtuu, ja olisiko päällyslakka tarpeellinen.

Jos joku muuten ihmettelee käsikuvien kynsinauhoja, niin joo-o. Kyllä ne ovat tuossa kunnossa. Vaikka CND:n jalkavoiteen rippeet käsiä muuten auttoivatkin, niin kynsinauhojen kanssa olen omillani. Jos ne eivät ole kuivat, niin ne näyttävät hiukan samanlaisilta kuin jos minulla olisi kynsivallintulehdus. Mikä tokin sekin voi olla mahdollista. Käteni ovat ikuinen ongelmani...

tiistai 16. helmikuuta 2010

Iloiset varpaat

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt CND:n Cucumber Heel Therapy -jalkavoidetta, vaikka en ole siitä blogissani huudellutkaan. Alun perin kaivoin tämän nimittäin kaapistani vain pikaiseen kokeiluun, mutta päädyinkin käyttämään koko purkin loppuun.


Voide tuoksui  nimensä mukaisesti raikkaalta kurkulta, mutta tuoksu ei kyllä kauaa miellyttänyt. Voide oli todellista junkkia, eli todella kiinteää mössöä, joka tuntui iholla viileältä. Käytin voidetta ensin ihan väärin. Länttäsin sitä jaloilleni isoksi kasaksi ja sujautin puuvillasukat päälle yöksi. Aamulla ihmettelin, kun mitään ei tapahtunut. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes tajusin, että voide on oikeasti niin "kovaa", ettei se luultavasti imeydy kunnolla ihoon, jos sitä ei hiero siihen kunnolla.

 

Siispä kokeilin uutta taktiikkaa. Hieroin rasvaa jonkin aikaa iholle, ja jätin sen sitten hautumaan puuvillasukkieni alle. Ja johan rupesi toimimaan! Käytin tätä muutaman kerran viikossa, muutaman viikon ajan, ja jalkani ovat pehmentyneet huomattavasti entisestä. Mutta parasta tässä on se, että ihmeteltyäni jonkin aikaa, miksi kuivat käteni pehmentyivät yhtäkkiä huomattavasti, tajusin sen: CND auttoi käsiänikin! Joka ilta rasvattuani jalkani jäi käsiini tätä voidetta vielä aikamoinen määrä. Sen ällöpirtsakka haju ällötti hiukan, mutta ikinä en muistanut varata yöpöydälle paperia tai pyyhettä, että olisin voinut kuivata käteni. Lisäksi rasvaa jäi aina kynsienkin alle. Joka kerta päädyinkin sitten hieromaan voiteen käsiini enkä näin ollen viitsinyt rasvaisiin käsiin enää lisätä mitään normaaleja käsivoiteita. Ja olipa hyvä päätös! Yleensä pakkasesta kärsivät käteni ovat nyt ihanan siloiset ja pehmeät, täysin epänormaali olotila tällaiselle vuodenajalle. Ihanaa!

Tätä ennen minulla oli pieni tauko jalkavoiteen käytöstä, sillä Oriflamen rasva oli unohtunut jostain syystä laatikkoon. Suosittelen CND:n voidetta ehdottomasti, ja mietinkin jopa, vaihtaisinko tämän alalaidan suosikkeihini Oriflamen tilalle. Päätin kuitenkin testata Oriflamea vielä tuubin loppuun ennen kuin teen radikaaleja päätöksiä. Otan siksi ajaksi kuitenkin Oriflamen tuolta alhaalta pois. Oriflamen loputtua laitan jomman kumman tuonne suosikkeihini.

Sain jokin aika sitten hirveän kasan ilmaisia näytteitä Iloiset varpaat -jalkavoiteesta sekä Iloiset varpaat -halkeamavoiteesta. Nämä päätin käyttää hyödykseni, ja sain luvan tehdä miehelleni jalkahoidon. Ja voin kertoa, että se tuli tarpeeseen! Puuha oli raskas, mutta oli se sen arvoista. Seuraavana päivänä miehen jalat olivat kuin uudet.



Liotin miehen jalat lämpimässä vedessä, käytin appelsiinipuutikkua kaikilla mahdollisilla tavoilla, leikkasin ja viilasin kynnet, ja rasvasin näillä rasvoilla. Pehmentävää jalkavoidetta laitoin ei-niin-kärsineille varpaille ja päkiöille, ja halkeamavoidetta kantapäille. Molemmat voiteet tuoksuivat mandariinille ja olivat oikein iloisia tuttavuuksia. Erityisesti tuo halkeamavoide oli todella tehokas. Ja sitähän voi oikeasti käyttää kuivalle iholle, oli se iho sitten jaloissa tai käsissä. Omatkin kädet kiittivät urakan jälkeen, kun hieroin ylijäämät tarkasti omiin kätösiini.

Ja jos joku nyt ihmettelee mieheni epämiehekästä käytöstä, niin voin paljastaa syyn tähän epänormaaliin käytökseen: mieheni sai koko hoidon ajan pelata Playstation 3 -pelejänsä, joten hänelle oli ihan sama, vaikka jotain hänen jaloissaan hääräsinkin.