Vihreää silmämeikkiä

Toisin kuin ehkä luulette, tämän postauksen idea ei ollut esitellä sitä, miten epätarkan rajauksen olen tehnyt.. Hups.

Pointti on tällä kerralla se, että monia blogeja lukiessani olen ihaillut sitä, miten ihmisillä on se tietty silmämeikki, joka näyttää aina "samalta", mutta eri väreillä tietysti muunneltuna. Mutta se itse paketti ja tapa tehdä on aina sama. Minusta se on hienoa ja vaikuttaa helpolta, ei tarvitse turhaan pohtia, että miten minä tämän värin nyt asettelen. Olen ollut siinä uskossa, että itselläni tälläista helposti näkyvää mallia ei ole, mutta nyt havahduin siihen, että onpas sittenkin! Käytän yleensä niin tummia värejä, että ne sekoittuvat toisiinsa niin, ettei niitä toisistaan erota, mutta nyt huomasin vihreää meikkiä tehdessäni, että sehän on ihan samanlainen kuin vastaava harmaa, jonka täällä esittelin. Joskaan tuon edellisen postauksen kuvat eivät tätä asiaa parhaalla mahdollisella tavalla esittele. Halusin nyt kuitenkin mainita tämän oivallukseni :)

Älkää huoliko, siivosin ennen lähtöä ripsarin roiskeet pois! ;)

Anyways, kävin tuossa kaupungilla ystävien kanssa pyörähtämässä, joten tein arkimeikkini (hah!). Käsitän, että se on tummempi kuin monen muun, mutta tämä on pinttynyt tapa. Sitä paitsi olen edelleen vakuuttunut siitä, että silmälasit syövät värejä. Pitäisikin joskus ottaa kuvat lasien kanssa.

Meikki oli tehty blogin kautta saamallani EF|Studion viisikon (löytyy täältä) kahdella vasemmanpuolimmaisella sävyllä, jotka ovat Non-Conformist (tummanvihreä) ja New Boheme (vaaleanvihreä). Huomasin kuitenkin, että häivytyssiveltimeen oli jäänyt rippeet siitä harmaasta meikistä eli meikin "reunoilla" näyttäisi olevan häivähdys jompaa kumpaa oikeammanpuolimmaisista sävyistä. Joo kyllä, voisi pestäkin siveltimet joskus.

Paletin sävyt ovat muuten hyväpigmenttisiä, hyvin levittyviä ja pohjustuksen päällä ovat kestäneet aina koko päivän. Ilman pohjustusta en tietenkään ole edes kokeillut. Ne swatchitkin voisi tietty joskus kuvata.

Epäsiistit rajaukset on tehty Ariane Indenin vesivärirajauksella ja ripsissä Max Factorin FLE, joka alkaa kyllä kökköönnyttää ripsiä siihen malliin, että olisi aika vaihtaa. Ärsyttävää, kun minulla on miljoona avaamatonta vesiliukoista ripsaria, mutta en niillä mitään tee, kun eivät ne pidä taivutuksia. Vedenkestäviä sitten puolestaan on ehkä korkeintaan se yksi. MUR. Kajal on Yvesin. Niin ja kulmaluulla näkyy häivähdys lemppareinta kulmaluuhohdetta eli Bottega Verden jauhemaista luomiväriä sävyssä Beige (löytyy täältä). Beige-nimi on kyllä harhaanjohtava, sillä oikeasti se on kauniin kultainen. Bottega Verde sijaitsee nykyään muuten Jumbossa, tiesittekös sitä?

Silmämeikkiä!

Kyllä, olen varmaan tullut hulluksi, mutta ajattelin vilauttaa viime lauantaista silmämeikkiä. Tämä on niin perus-minua kuin vain voi olla eli mustat silmät ja that's it. Kuvat ovat otoksia, joita otin pihalla tarkistaakseni, mitä pitää vielä korjailla (kätevää, kokeilkaa vaikka!), ja kun kerrankin onnistuivat kuvat edes jotenkin, niin päätin laittaa julkaisuun. Mutta antakaa anteeksi pienet ripsariroiskeet ynnä muut, kun ei tosiaan ihan viimeistelty meikki ollut vielä. (Kulmaluullakaan ei ole mitään!)

Pohjalla on MSCHICin Black Cherry Shine Eye Staini eli ekassa kuvassa vasemmanpuoleinen ja tokassa oikeanpuoleinen (kuvat kaivoin blogista, kun laiskotti enkä jaksanut ottaa kuvaa), jota iloisesti tykkään läntätä koko luomille, koska sillä saa silmämeikin pysymään kuin tauti. Päällä on sitten tismalleen samansävyistä luomiväriä eli blogin kautta saatua EF|Studion viiden värin paletin tuota oikeimmanpuoleista sävyä Rock Steady. Jos en väärin muista, niin myös tuota viereistä sävyä (Imaginarium) oli pikkuisen. Mutta tuo tummin sävy on tosiaan täydellinen musta kera punaisten hippusten. Ihana! Näyttää kuvissa hailakammalta kuin oikeasti. Pitääkin muuten tehdä vielä jossain välissä swatchit tästä paletista. Rajaus on Ariane Indenin vesivärimäinen rajausväri.

Seppälän ihanilla ripsentaivuttimilla (joka minun on vaan pakko esitellä teille tarkemmin myöhemmin!) taivutetut ripset kera Max Factorin FLEn ja avot. Ainoa harmi oli siinä, että tämä meikkihän on tarkoitettu hämyiseen baariin eikä illanistujaiset sitten johtaneetkaan baareiluun, joten oli pikkuisen ylimeikattu olo. Noh, aina ei voi voittaa. Onneksi ne kuuluisat silmälasit pelastavat paljon.

Vilautan vähän muutakin osaa tästä meikistä ja lookista ylipäätään myöhemmin!

Roskiin vaan!

Muutama purnukka on löytänyt tiensä roskakoriin. Ensinnäkin nelisen vuotta vanhat Ariane Indenin puhdistustuotteet joutivat roskikseen, sillä a) nämä olivat jo niin vanhoja ja b) näitä ei olisi koskaan tullut käytettyä ja c) pumppupullojen nokat ovat kadonneet. Sain nämä käydessäni meikkaaja-maskeeraajakoulua, ja olivathan nämä käteviä meikkipakissa. Mutta hus hus, roskiin vaan! Mitään sanottavaa näistä ei ole, koska mitään muistikuvia ei ole. Putelit ovat nököttäneet tyhjänpanttina kaapissa aina koulun loppumisesta lähtien.

Roskiin lähti myös typötyhjäksi tyhjentynyt L'anzan Healing Colorcare Trauma Treatment, jonka otin käyttöön jo marraskuussa L'anzan shampoon ja hoitoaineen seuraksi. Vaikka viimeksi mainitut kaverukset loppuivatkin jo joulukuussa, jäi tämä Trauma Treatment kaappiin nököttämään. Nyt olen saanut sen kuitenkin kaavittua tyhjäksi, joten muutama sananen voisi olla paikallaan.

Ensinhän minusta tuntui, että en osaa laisinkaan käyttää tällaista hiuksiin jätettävää, voidemaista hoitoa. Vähänkin kun laittoi liikaa tai liian lähelle juurta, niin hiukset näyttivät rasvaisilta. Annostelu oli siis kaiken a ja o. Käyttötavaksi vakiintuikin yksi painallus voidetta ja vain latvoihin. Hoitoa olen viimeistellyt Paul Mitchellin ihanaisella Super Strong Liquid Treatment -suihkeella ja näiden kahden kombo toimi tukassani valtavan hyvin. Hiukset eivät olleet sähköiset eivätkä hamppulatvat haroittaneet. Hiukset olivat pehmeät, mutta silti tuuheat. Tämän tuotteenhan olisi tarkoitus myös säilyttää hiusten väriä, mutta siihen on vaikea sanoa juuta tai jaata. Väri on vielä tukassa, mutta olisi varmaan ilman tätäkin. Blondaus kun harvemmin ihan hevillä tukasta lähtee. Ei nyt hirveä ikävä jää tätä tuotetta, mutta käyttäisin kyllä uudelleenkin ja ostaisin, jos olisi vaikka tarjouksessa. Tuoksukin oli aika jännä - kivalla tavalla.

Olen superinnoissani siitä, että saan kokeilla jotain uutta hiuksiin jätettävää ainetta, mutta harkitsenpa päätöstä hetken, ja palaan sitten asiaan, kun asia on jämpti.

Mutakynnet ja voidemainen vinkki

Vappukynnet saivat vaihtua vähän maanläheisempiin tunnelmiin. Tällaiset mutakynnet tuntuvat olevan nyt muotia, vaikka itse en ehkäpä näitä osannut heti kesään yhdistää. Täytyy kuitenkin sanoa, että näennäisestä tylsyydestään huolimatta nämä ovat ihan metkat, vaikkakin ehkä turhankin turvalliset kynnet. Erityisesti tämä sävy kiehtoo minua siksi, ettei se taitu oranssiin laisinkaan, vaan se oikeasti on mudan sävyinen.

Kicksistä saatavan Snowcrystal-lakan mutasävy on numero 438 käsittääkseni, ja tämä vaikuttaisi olevan ihan kiva lakka koostumukseltaankin. Muistaakseni hinta oli about 7,90 e, ja tämä kuuluu Kicksin kesälakkoihin. Tämän kanssa opettelin uuden tavan lakata kynsiä. En tehnyt perinteistä yksi kerros, toinen kerros -lakkausta, vaan otin sutiin lakkaa ja pyörittelin sitä kynnen päällä niin kauan, että tulos oli peittävä. Sitten otin uudelleen lakkaa, ja siirryin seuraavaan kynteen. En osaa selittää tämän lakan koostumusta, mutta se joka tapauksessa mahdollisti tällaisen lakkausmetodin. Ja kynnet kuivuivat tästä tyylistä huolimatta oikein rivakasti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilen Snowcrystalin lakkaa, ja tykkään kyllä kovasti. Pieni miinus siitä, että jo seuraavana päivänä oli kynnen kärjistä lakat kuluneet pikkuisen.

Sitten yksi pikavinkki, joka ei kuitenkaan sisällä vinkin toteuttamista käytännössä. Muistin tämän vasta, ja olen uudelleen opettelu -vaiheessa. Löysin siis meikkipakistani omalle iholleni aivan liian tumman meikkivoidestickin sävyssä Deep Topaz. Onneksi löysin, sillä tämä on aivan täydellinen korvike puuterimaisille varjostusväreille.

Faktahan on se, että ainakin omalta iholtani saattaa puuterimainen väri lähteä pois. Tämä johtuu ihon rasvoittumisesta sekä siitä, että usein nojaan kädellä poskeeni, ja se vie kaikki värit pois. Voidemainen väri pysyy huomattavasti kauemmin, varsinkin kun sen puuteroi huolellisesti. Ihan noin radikaalia rajausta en poskikuoppaani vedä, mitä kuvassa, vaan töpöttelen sitä hiljalleen sormenpäällä vähitellen tummentaen. Ja nimenomaan töpötellen, en missään tapauksessa vetäen. Tämä väri ei ole liian oranssi, joten tuloskin näyttää ihan uskottavalta. Poskiluun alle tämä toimii mainiosti, mutta myös otsarajaan ja huolellisesti levitettynä myös nenänvarteen. Kokeilkaapa piruuttanne, jos meikipussissa lojuu jonkin kesän jäljiltä jäänyt kesän ruskettamalle ihollenne tarkoitettu meikkivoide. Omasta mielestäni tällainen stick-mallinen on kätevämpi kuin nestemäinen, mutta toimii kyllä myös sillä.

Kissarajaukset ja Studio 54

Olen ihan fiiliksissä vieläkin siitä löytämästäni kakkueyelinerista. Jopa niin fiilareissa, että olen nyt pari päivää kokeillut meikkiä, jota en ennen ole osannut arvostaa tippaakaan. Tarkoitankin yhdistelmää kissarajaukset- ripsari-kirkkaat huulet. Tämä muun muassa Scarlett Johanssonin suosima tyyli ei ole koskaan innostanut minua tippaakaan, sillä suoraan sanoen se on mielestäni tylsä look kaiken kaikkiaan. No, mutta kakkueyelinerin löytyminen johti siihen, että halusin sitä käyttää ja pienimuotoinen kiire johti siihen, etten ehtinyt vedellä luomivärejä. Ja kas kummaa, syntyi vihaamani look, jota en enää vihaakaan ihan yhtä paljon kuin aiemmin.

  

Tästä se siis lähti. Ja ei, en puhu ryppyisestä ja kuivasta silmänympärysihostani, vaan tuosta rajauksesta. Ripsissä Nivean Extreme Resist Lengthening, tosin huolimattomasti laitettuna. Sillä saa kyllä vieläkin parempaa jälkeä. Entinen Niveani kuivui laatikkooni, mutta pitihän minun heti hankkia uusi (tämä on aivan loistava ripsari!), ja nyt onkin Max Factorin False Lash Effect jäänyt vähemmälle käytölle. Että sen kuivumista odotellessa. 

Ja ihan btw, tämä tuskin kuvasta näkyy, mutta minusta tuntuu, että Revitalash toimii jo... Varsinkin toisen silmäni (tietenkin juuri sen, jota en kuvannut) ripset tuntuvat ihan jumalattoman pitkiltä. No, siitä lisää joskus toiste.

  

Tähän piti sitten yhdistää vähän kirkkaammat huulet, ja ihan ykkösvaihtoehto olikin Minersin Crystal Crush sävyssä Studio 54. Tämä on oikeasti aivan helmikiilto. Teinimäisen imagon takia moni ehkä kiertää Miners-hyllyn kaukaa, mutta kehotan kurkkaamaan valikoimia. Tämäkin kiilto on pigmenttejä tulvillaan ja on lisäksi pitkäkestoinen.

  

Tässä nyt sitten eri valaistuksissa huulet, mutta sanokaa minun sanoneen, että näyttää kyllä livenä huomattavasti kirkkaammalta, ihan samanlaiselta kuin tuossa putkilossa. Täytyy myöntää, että tulos voisi olla siistimpi, jos rajaisin huuleni, mutta siihen vedän kyllä rajan.. Tai siis olen vetämättä. En vain ole sellainen ihminen, joka rajaa huulensa, käyttää tummaa punaa ja kirkkaita kiiltoja. En ole, EN! Enhän?

Alimmainen kuva näyttää kyllä ihan jonkun toisen huulilta, kun ovat noihin toisiin verrattuina aika pienen oloiset. Vakuutan kuitenkin, että ovat minun!

 

Ja tähän kiiltoon sopikin sitten yhdistää H&M:n neuletakki.

Näin sitten opin jotain uutta itsestäni. Nyt kun oikein mietin syitä tämän lookin inhoamisen takana, niin veikkaan, että alkuperäinen syy löytyy ripsistäni. Ne kun eivät siis ennen kaartuneet sitten millään eikä tässä lookissa ole kauheasti järkeä, jos ripset ovat tikkusuorat. Ja enpä minä nyt yleensä ole hirveästi innostunut tummista tai kirkkaista huulistakaan, kun yleensä suosin nudekiiltoja. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tuo Studio 54 on aika herkku! Eikä maksa muistaakseni kuin joku 3 e.

**vinkki** Tiesittekö, että Fudgen ja Tigin tuotteiden suositushinnat ovat laskeneet Suomessa? En tiedä, paljonko tuotteet ennen maksoivat, mutta nyt bloggaajien kesken suositun Tigin Rockaholic Dirty Secret -kuivasampoon saa 18 eurolla. Nettikauppa näille ihanaisille tuotteille löytyypi tämän linkin takaa.

Ja tämä vinkki oli ilmainen :)

Kadonneen jäljillä

Koin oman elämäni Kadonneen jäljillä -tyyppisen kohtaamisen. Olen jo joissain postauksissa maininnutkin kadottaneeni ihanaisen Ariane Indenin kakkueyelinerin, ja tilasin jopa MSCHICiltä korvikkeen paikkaamaan tyhjää koloa. Kuitenkin silmäillessäni aktiivikäytössä olevien luomivärien koriani kiinnitti eräs tutun näköinen tuote huomioni. Aivan. Siinähän se oli ollut koko ajan. Okei, sen olisi pitänyt olla silmämeikkikynien kanssa samassa korissa, mutta silti... How dumb am I? Extremely.

 

Pääasia kuitenkin, että tuote on nyt hyppysissäni. Tämä on ehdottomasti kaikkien aikojen lempparisilmämeikkituotteeni. Luulen, että tästä linkistä pääsee tämän tilaamaan, mutta en ole satavarma onko kyseessä sama tuote. Ainakin omanikin on 404.

MSCHICin puuterimaisesta olemuksesta poiketen tämä on ihan vesiväriä. Siksipä tämä meikkileikki vaatii vettä.

 

  

 

Riippuen veden määrästä voi lopputuloksen intensiteettiä vaihdella. Vähän vettä, enemmän väriä ---> tummempi lopputulos, paljon vettä, vähän väriä ----> haaleampi lopputulos. Tuossa kuvassa värit nyt lähti vähän leviämään, mutta kyllä tällä saa tarkan ja siisti lopputuloksen, jos haluaa.

Paukamat peittoon

Ihoni elää jotain uutta murrosikää, joten rajut keinot ovat tarpeen. Pelkkä meikkivoide ei riitä peittämään yksittäisiä näppyjä ja muita inhotuksia. Koska Wet n Wildin peitevoidepalettini on niin hyvässä tallessa, etten itsekään sitä enää löydä, kaivelin varastoistani vanhan, hyväksi havaitun luottotuotteeni. Ariane Indenin kolmen värin peitevoidepaletti on oiva keino saada iho näyttämään aavistuksen tasaisemmalta ja kauniimmalta.



Paletissa on siis kolme väriä: vihreä, keltainen ja malva eli tuollainen lilahtava. Kuten kuvasta näkyy, niin tuota malvaa eli ole juurikaan tarvinnut. Käsittääkseni sillä sopii parhaiten peittää esimerkiksi mustelmat tai muut sinisyydet. Keltaista ja vihreää sitten olenkin ihan huolettomasti käyttänyt sekoittamalla niitä toisiinsa. Tällä sekoituksella olen peittänyt niin näpyt kuin tummat silmänaluset, ja on toiminut todella hyvin. Rakastuin tähän palettiin taas uudelleen, ja se pääseekin jälleen osaksi vakkarikalustoani.

Levitykseen sopii parhaiten tuollainen napakka, synteettisestä materiaalista valmistettu sivellin, joka minulla sattuu olemaan myös Ariane Indenin tuotantoa. Sillä pystyy todella hyvin levittämään peitevoiteen iholle tasaisesti.



Ja noin peittävää jälkeä sillä tulee. Luonnollisesti se tuosta pitää vielä tasoittaa, mutta kuva osoituksena siitä, että pigmenttiä kyllä riittää.


Neonpinkit kynnet vaihtuivat Goshin Metallic Green -lakkaan, joka sai aika hyödyttömän glitterpäällysteen Stargazerista. Tästä kokeilusta opimme, ettei metallisten lakkojen päällä glitterit näytä miltään.


Lopputulos kuitenkin on tuollainen "jäinen" vihreä. Ihan jees. Mutta siis hirveästi tuo Stargazer ei lopputulokseen vaikuttanut.

Auringon hehkua

Minulla on jonkun verran aurinkopuutereita, ja kaikki käytössä. Jostain syystä laitan aina kuitenkin Ariane Indenin aurinkoputskua, jossa on kaksi sävyä Kuten kuvasta näkyy, kumpikin sävyistä on ahkerassa käytössä (olleet jo about 3 vuotta), koska niistä saa kivasti sekoitettua minulle sopivan sävyn. Puuterissa on myös mukavan kokoinen peili, josta näkee hyvin, ja joka pysyy suht puhtaanakin. Kaiken kaikkiaan toimiva pakkaus, ja vaikka monesta aurinkopuuterista tykkäänkin, niin tämä kyseinen kappale on kuitenkin se, jota käytän 98 % meikkauskerroistani. Suosittelen :)

Tosin sain käsiini Sothysinkin aurinkopuuterin, ja se on nyt ahkerassa testissä... Mutta siitä myöhemmin. Sothysin meikeistä esittelen ensin ehdottomat lempparituotteeni....

...to be continued...