Disco Green (with a hint of luxury)

No niin, nyt niitä kynsiä, mistä edellisen postauksen alussa puhuin. Tilasin Nellyltä joku aika sitten niiden ihanien korkkarien lisäksi myös minulle täysin tuntemattoman "halpismerkin" HOT-merkkisen neonvihreän kynsilakan Disco Green. (Kyseistä sävyä en sivuilta enää löytänyt, mutta muita sävyjä* tältä merkiltä kyllä.)

Jos ensin kommentoin, miten tuo halpismaisuus näkyy, niin ehdottomasti tuossa korkissa, joka hajoaa niin moneen osaan, ettei tosikaan. Sallittakoon se, kun ei tuote paljoa maksa, ärsyttävää se on silti. Sävy ei muuten toistu kuvissa ihan omana itsenään.

Sävyn neonimaisuus vihjaisi jo minulle, ettei peittävyyttä olisi luvassa. Päätin silti pärjätä ilman valkoista aluslakkaa. Ei läpikuultavuus pahimmasta päästä ollut ja lyhyille kynsille saattaisi pari kerrosta riittääkin. Omilla kynsillä kynsiraja kuitenkin kuulsi läpi kolmenkin kerroksen jälkeen (kuvassa vain kaksi), joskaan ei niin pahasti, etteikö se määrä voisi minulle riittää. Mietin niin pitkään mahdollisia koristeluja, että kynteni olivat vihreät monta päivää ja sinä aikana tuli huomattua, että lakka kuluu hyvinkin herkästi kärjistä pois. Hyvänä puolena kuitenkin mainittakoon supernopea (ja neonlakoille tyypillinen) kuivuminen ja helppo kerrostaminen. Olikin siis helppo lisätä kerroksia kulumisten jälkeen.

Älkää jumittuko katsomaan noita pumpulinhaituvia ;)

Päätin sitten jälleen kerran kokeilla tavislakkoja leimaamiseen. Kokeilin vaikka mitä peittäviä cremejä, mutta mikään ei oikein onnistunut. Sitten päätin yhdistää halpikseen luksusta ja kaivoin kynsilakkojeni joukosta sen ainoan, oikeasti selektiivisen lakan eli Diorin hopeisen Silver Pearl -lakan. Ja sehän toimi leimaamisen kuin unelma. Itse leimailu ei ehkä ollut siisteintä, olin kokeillut jo neljää lakkaa, joten olin jo aika kyrsiintynyt koko hommaan. Mutta kiva tietää, että Dior ei petä! (Kukat laatasta m22.)

ps. Nellyllä on muuten alessa mm.  OPIn ja Wettiksen lakkoja*!

Black Mesh x 2

Siis joo, lupasin pyhästi, etten enää näyttäisi kynsikuvia ennen kuin saan kädet kuntoon, mutta en malttanut olla kokeilematta uudenuutukaista China Glazen crackle-lakkaani, joten here we go again.

CG crackle nimeltänsä Black Mesh ja Snowcrystalin 434.

Näillä kahdella lakalla saatiin aikaan tällaista:

Kyllä tykkään.

Minä vaan tykkään kaikesta kirkkaasta ja kivasta yhdessä mustien raitahässäköiden kanssa. Kaukaa katsottunahan mustaa cracklea voisi luulla seeprakuvioksi. Tuossa alla siis Snowcrystalin 434, joka alkaa olla jo niin paksua, että joutaa roskiin. Tästä postauksesta voit ihailla tuota lakkaa pelkilteen: klik.

Kynnet joutuivat pian kadotukseen ja tilalle tulivat talvisemmat (ja välittömästi vioittuneet) kynnet, jotka saatiin aikaan tällä pariskunnalla:

Hih hih, mikä heijastus.

Ja tulos oli tällainen:

Huomannette etusormen kämmin.

Diorin Silver Pearl on vaan ihana lakka. Peittää ekalla kerroksella täydellisesti ja on vaan niin kiva. Täältä näet lakan vaikuttamassa yksinään: klik. Harmi, että piti heti päästä hammaslankailemaan (kaikista random-jutuista keksin, että nyt hammaslanka kehiin....) ja unohdin, että ai niin, olisi voinut antaa lakkojen kuivuakin. Siksi siis etusormen pikku iso vika.

Täytyy vaan vielä kehua tuota CG:n cracklea. Peittää minkä vaan lakan täysin mustaan syleilyynsä ja halkeilee pian ja tosi kivasti vielä. No ehkei nuo Dior-kynnet onnistuneet (tai tuo peukalo ainakaan) niin hyvin, mutta se johtui omasta kämmäilystä. Enemmän taisin muutenkin pitää noista vihreistä kynsistä.

Ja tiedän, tiedän... Cracklet ovat vanha juttu ja erityisesti musta crackle on varmaan niiiiin nähty. Mutta nämä lähtevät pois iisimmin kuin glitterit, joten ovat oikein mainioita koristeluja sieltä helpoimmasta päästä. Mutta don't you worry, eiköhän tämä innostus tästä kohta laannu.

Ja hei, vähän enemmän tykkääjiä Facebookiin, kiiiiitos: klik :)

Öljyistä Dioria

Olen käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti Diorin Instant Gentle Cleansin Oil -puhdistusöljyihanuutta meikin puhdistukseen. Tämä on aivan ihana tuote!

Ensinnäkin pumppupullo, check.
Hyvä, mieto tuoksu, check.
Ihana koostumus, check.
Tehokas meikinputsari, check.

Tämä on siis supertäydellinen putsaamaan meikit kasvoilta ja tämän jälkeen on sitten syytä varmasti käyttää jotain pesevämpää tuotetta ihan ihoa puhdistamaan. Näin ainakin itse koin hyväksi. Tätä tuotetta tulee iksu!

Huomasinpa juuri, että tämä sopii kasvojen lisäksi myös silmille! Olen niin vannoutunut Lancômen Bi-Facil -silmämeikinpoistajan käyttäjä, ettei mieleeni edes tulisi puhdistaa meikkiä millään muulla tuotteella, mutta tämä Dior on kyllä niin hellävarainen, että saattaisi siihen hommeliin sopiakin.

Meikkivoiteita, part 1

Nyt niihin meikkivoiteisiin, joista aina välillä kerron, ja sitten unohdan ne. Alustuksena kerron nyt heti (olen toki kertonut aikaisemminkin), että kosmetiikkamaailman syvyyksistä löytyy kaksi tuotetta, jotka ovat minun mielestäni yli muiden. Toinen niistä on välttämättömyys ja toinen ylellisyys.

Ylellisyys on tietenkin huulikiilto. Se ei ole pakollinen paha ja pystyn ilman huulimeikkiä menemään ihmisten ilmoille. Huulikiilto on kuitenkin sellainen finishing touch, joka tekee meikistä kokonaisuuden ja  piristää sitä kivasti. Se ei siis kuitenkaan ole välttämätön. Kiiltoja minulta löytyy kuitenkin paljon, kymmeniä ainakin, jos ei satoja. Enää en silti ole niin fanaattinen kiiltojen kerääjä, mitä nuoruudessani olin.

Meikkivoide on sitten välttämättömyys. En mielelläni lähde edes kauppareissulle ilman meikkipohjaa. Syynä on epävarmuus omasta ihosta, joka taas johtuu nuoruuden iho-ongelmista. Nykyään iho on muuten ihan ok eli siedettävä, mutta suurentuneet ihohuokoset ovat iso ongelma ja ne pilaavat kyllä koko ihon. Niitä on todella hankala saada peittymään millään, joten olen jatkuvasti etsimässä uutta ihmetuotetta, joka kykenisi siihen (edes paremmin kuin joku edeltäjänsä). Meikkivoiteitakin minulle on kerääntynyt aika paljon eikä olisi mitään mieltä tehdä niistä omia postauksiaan tai kertoa sen tarkemmin hirveitä stooreja tai kuluttaa aikaa ottaen niistä kuvia käytössä - jotkut olen muutenkin hylännyt jo kertakäytön jälkeen. Ajattelinkin, että teen muutaman postauksen, joissa kerron kokeilemieni meikkivoiteiden (eri hintaluokista) plussia ja miinuksia koskien minun ihoani, joka rasvoittuu helposti, mutta on erityisesti talvella myös paikoin kuiva. Laitan hintatiedon (arvioidun) mukaan, jos minulla on siitä jotain käsitystä. Linkkaan myös aiempaan postaukseen, jos sellaisen olen tehnyt. Mielipiteethän voivat matkan varrella muuttua, joten älkää ihmetelkö, jos puhun nyt muuta kuin aiemmin. Niin, ja laitan myös jotain yleisiä asioista, jos tulee mieleen, esimerkiksi "levittyy parhaiten siveltimellä". Sehän ei ole plussa eikä miinus, vain fakta. Merkkaan ne vaikka tähdellä. Tämän postauksen tuotteissa ei tosin vielä tällaista merkintää ole.

Aloitetaanpa kahdella tyystin eri hintaluokkaa edustavalla meikkipohjalla, jotka ovat parina viime viikkona olleet enemmän käytössä kuin muut.

L'Oréal Paris Roll'on True Match, n. 18 e
(aikaisempi postaus täällä)

+ kokeilemistani pohjista tämä peittää huokoset parhaiten - jopa kokonaan
+ edullinen
- rasvainen, joten rasvoittuvalla iholla lähtee helposti liikkumaan viimeistään iltapäivällä - puuteria tarvitaan (ensin pitää taputella iho kuivaksi paperilla)
+ kulkee hyvin laukussa mukana
-/+ telasysteemin takia aavistuksen hankala käyttää pikkutarkassa työskentelyssä / suuret pinnat puolestaan pystyy meikkaamaan nopeammin kuin tavallisella meikkivoiteella
- telaa ehkä vaikea putsata eli ei kovin hygieeninen

Dior Diorskin Nude Natural Glow Hydrating Makeup SPF 10, n. 54 e / 30 ml

+ ihana, hehkuva pohja
+ peittävä
+ pysyi jopa kaatosateessa: taputtelin ihon kuivaksi paperilla ja meikkipohja oli entisensä
+ meikkipohja ei lähtenyt "liikkeelle" edes ihon rasvoittuessa, vaikka iho toki kiiltelikin
+ kaunis pullo
+ kätevä pumppupullo
- hintava

Vanamon tuoksu

Uusi huulikiiltosuosikki on löytynyt! Ihan kuin näitä ei jo ennestään olisi tarpeeksi :) Lumenen kiillot ovat parhautta, niin Natural Coden kuin perus-Lumenenkin riveissä. Kesäkiiltokokoelman joukossa on monta helmeä ja yksi namukiilto on vaalea Vanamon tuoksu (21).

Kiilto on juuri niin perusvaalea ihanuus kuin huulikiilto vain voi olla. Rakastan näitä Lumenen Wild Rose -kiiltoja sävyjen lisäksi myös siksi, että niiden kestävyys on ihan omaa luokkaansa eivätkä ne silti ole mitään übertahmeita. Paksu koostumus on kuitenkin se juttu, joka takaa paremman keston.

Lumenen hauska tapa on mätsätä kiillot ja punat myös kynsilakkoihin ja tähän kiiltoon sävy sävyyn sopivan kynsilakan vilautinkin jo tässä postauksessa - tosin vain putelin muodossa, kynsillä en tätä silloin ollut vielä pelkiltään kokeillut.

Tätä postausta varten kokeilin Vanamon tuoksua kynsille yhden kerroksen, mutta koska tulos oli niin läpikuultava, en jaksanut alkaa pelleillä sen kanssa. Sutaisinkin päälle sen sijaan yhden kerroksen luotettavaa Dioria, joka tyydytti lopputuloksellaan hetkessä.

Se Vanamon tuoksu -lakka sopii varmaan parhaiten muiden lakkojen päälle, sillä siitä tuskin kovin herkästi saa peittävää. Pitää kuitenkin kokeilla joskus, kun tuntuu, että jaksaa paremmin katsoa, kun lakka kuivuu tai ruoho kasvaa... Näillä omilla epätasaisilla kynsilläni tulos ei kuitenkaan olisi ollut kaunis. Ranskalaisen manikyyrin päälle se lakka voisi muuten sopiakin.

Valmistautumista

Minulla on joku ihme into päällä esitellä jokaikinen kynsilakkakokeilu, vaikka niissä ei olisi mitään uutta kerrottavaa. Kynsissä siis taas Avonin Rose Amour, jota sutaisin kynsiini, koska se oli sopivan neutraalia edessä olevaan työtapaamiseen ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa. Siispä Villit & Hullut Lemon-kokeilut saivat odottaa uusintaa.

Kynsilakan lisäksi oli syytä miettiä meikkiä (perusruskea) ja vaatteita, mutta tajusinpa myös uhrata hetken hajuveden miettimiselle. Alunperin ajattelin turvautua johonkin mahdollisimman neutraaliin tuoksuun, mutta päädyin valitsemaan lemppareitteni välillä.

Ensimmäinen vaihtoehto oli Mexxin Black, joka on aivan ihana. Se ei ehkä ole omiaan kesätuoksuksi, koska on aika voimakas. Tosin epäilen, etten välitä tippaakaan siitä, voiko sitä käyttää kesällä vai ei. Käytän eniveis. En muuten osaa kuvailla tuoksuja. Tiedän vain, tykkäänkö vai enkö. Tämä nyt ilmeisesti kuitenkin kuuluu itämaisten kukkaistuoksujen joukkoon, ja seassa on muun muassa pionia. Tämä on aivan ihana tuoksu, ja rakastan tätä yli kaiken.

Toinen vaihtoehto olisi kuitenkin ikisuosikkini Miss Dior Chérie (EdP), joka kuuluu hedelmäisiin chypre-tuoksuihin. Tästä voi haistella muun muassa karamellipoppareita! Tuoksu on siis ihan übermakea, mutta ah, niin ihana. Yleensä tämä on ehdoton uosikkini, mutta haisteltuani ensin tuota Mexxiä, ja sitten tätä, niin Mexx veikin tällä kertaa voiton.

Nämä kyllä on niin erilaisia, ettei näitä oikein voi verrata. Mexx on hienostunut ja seksikäs ja Dior on iloinen, kupliva ja makea. Ehkä työtapaamiseen sopisi sitten hienostunut Mexx paremmin, vaikkei sitäkään voi rutkasti laittaa sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Joka tapauksessa arvonnan voitti nyt tällä päätöksellä Mexx.

Ja FYI*, en pidä tuoksupostauksista. Niissä ei ole järkeä. Ainoastaan ihminen, joka on tuoksutellut samoja tuoksuja, joista puhutaan, voi millään lailla samaistua niihin. What are the chances, että kaikki te, jotka luette tätä, tiedätte, miltä juuri nämä kaksi hajuvettä tuoksuu? Niin, että kiitos ja anteeksi. Huomenna taas jotain muuta. Mutta, jos joku tietää, miltä nämä kaksi tuoksuu, niin kommentoipa ihmeessä :)

Niin, ja en minä kyllä usko, että tällä hajuvesivalinnalla oli mitään väliä siellä tapaamisessa, mutta tulipahan nyt pohdittua sitten tätäkin asiaa.

PS. Olen vieläkin ihan fiilareissa voittamastani palkinnosta! Matte Morphose on aivan mainio meikkivoide... Ah, I'm in looooooooooooove <3

* Onko joku, joka ei tiedä, mitä FYI tarkoittaa? En muuten kysyisi, mutta todistinpa hiljattain seuraavanlaisen keskustelun. (Kyseessä olivat noin 16-vuotiaat tytöt.)

- Mitä se ASAP oikeen tarkoittaa?
- Mitä?
- Niin, mitä se oikeen tarkoittaa? Aina kaikki sanoo niin, enkä mä vieläkään tiedä, mitä se tarkoittaa.
- No, se on niinku "as soon as possible".
- Aaaa.... No, mitä se sit tarkottaa?

Että sillä tavalla. Ei voi olettaa, että kaikki tietää kaiken, mutta oli kyllä vähän pokassa pitelemistä.

Kultaisesta hopeiseen ja turkoosiin

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!!

That's gotta hurt! And it did. Siis voi kiesus, että voi ihmisellä olla huono tuuri kynsien kanssa. Onnistun aina telomaan ne, ja sitten ne ovatkin seuraavat viikot nysäkynsiä. Ärsyttävää. No, tämä onnettomuus inspiroi minua myös vaihtamaan kultaisen Inglotin (josta keksin yhden huonon puolen: missä hauskat sävynimet? Pelkät numerot ovat aika tylsiä, ja vaikeita muistaa...) hopeiseen Dioriin.

Sentään toisessa kädessä on vielä kynnet tallella, niin voi ottaa kuvia tästä. Viimeksi kokeilin tätä nysäkynsiin, mutta paremmaltahan tämä näin pidemmillä näyttää. Eli Diorin Silver Pearl kyseessä, ja tässä ekassa kuvassa lakkaa on vain yksi kerros, ja silti tulos on näin peittävä.

Ja kaksi kerrosta. Tykkään kyllä kovasti tästä lakasta. Tämä on kuitenkin sävyltään sopivampi talveen, joten tätä on hyvä käyttää vielä, kun lunta on maassa. Eli juhannukseen asti.

Mitäs sanotte, kummat olivat kivemmat: kultaiset vai hopeiset kynnet?

Sitten vielä eräs uutuustuote:

L'Oréal Paris'n uusi luomiväri on nimeltänsä ColorAppeal Chrome Intensity, ja sen hinta on about 9,30 euroa.

Ulkonäöltään tämä on perinteistä Lorkkua, mutta näyttää kyllä aika herkulliselta. Jostain syystä epäilin kuitenkin laatua. Liekö minulla ollut huonoja kokemuksia Lorkun väreistä vai mikä oli epäilyyni syynä, en tiedä. Joka tapauksessa epäilyni olivat aiheettomia.

No, en nyt tiedä käykö se tuosta kuvasta ilmi, mutta luomivärissä on ja oli reilulti pigmenttiä, ja koostumus oli melkein voidemainen. Tykkäsin kovasti.

Kivasti tämä hohtaa, ja vaikka pigmenttejä on, niin tulos ei ole ihan yhtä tumma kuin nappi antaa ymmärtää. Paitsi kerrostamalla. Siksi tämä sopiikiin kevääseen ja kesään kuin nappi reikään.

Ja tämä kaunis, turkoosi sävyhän oli 183 Aquadisiac. Yummy!

Oikein ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille tasapuolisesti!

Dior-kynnet

 

Jouduin katkomaan kynsiäni siihen malliin, että eipä niiden ulkonäkö ehkä ollut omiaan ensimmäiseen Dior-kokeiluun. En kuitenkaan halunnut nysäkynsiini kokeilla Konadeja, ja tämä oli ensimmäisenä listalla uusia kynsilakkoja kokeiltaessa, joten... You know the rest.

Vaikka selektiivisyys ei aina merkitse laatua, niin tätä lakkaa voin kyllä kehua. Olin ihan varma, että koska tämä on tällainen perushopeinen lakka, peittävä lopputulos vaatisi monta levityskertaa, mutta ei. Ekalla kerroksella tulos oli jo peittävä. Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi kaksi. Lakka lisäksi kuivui todella nopeasti, vaikka sen paksu koostumus sai minut vakuuttumaan hitaasta kuivumisajasta. 

Älkääkä nyt oikeasti välittäkö noista epämääräisitä kynsistä, joiden viilaus ei kuvia otettaessa ollut vielä ihan loppuun harkittua.

Ja tämä ihana lakka oli siis Diorin Vernis-lakka, sävyltään 604 Silver Pearl. Päälle laitoin kerroksen Revlonin pikakuivattajaa, joka ikävä kyllä lähestyy loppuaan.

Sitten kun kynteni ovat taas inhimillisissä mitoissa, postaan kuvia tästä ihanuuslakasta uudelleen.