Wellan Repair (vs. Super Strength)

Nyt on yksi tässä postauksessa esitellyistä Wellan tuotteista saatu loppuun kulutettua. Tai no tämä tapahtui jo ajat sitten, mutta jotenkin en vain saanut aikaiseksi vielä kirjoittaa kunnon raporttia. Olen myös laittanut tämän postauksen julkaistumaan, ottanut sitten pois ja julkistanut taas. Jos tämä nyt on julki, niin kai olen vihdoin päättänyt get it over with. En vain saanut asioita järkevästi ylös.

Halusin nimittäin vertailla vähän aiemmin käyttöön ottamaani Paul Mitchellin Super Strength -tehohoitsikkaa tähän Wellan Repair-tehohoitoon. Kumpikin on kuitenkin jokseenkin korjaileva hoitoaine. Keskityn nyt kuitenkin enemmän Wellaan, kun SS oli vähän mitäänsanomattomampi tapaus.

Wella on koostumukseltaan sileää, pehmeää, paksua ja täyteläistä. Ja tuoksuu samalta hyvältä kuin muutkin testaamani Wella-tuotteet!

Wellassa on paljon lyhyempi INCI eikä noista inceistä muutenkaan mitään ihmeellisiä yhteneväisyyksiä löydy. Ja täytyy sanoa, etten erityisemmin edes kiinnostunut noista listoista. En siis ole tutkinut niitä sen tarkemmin. INCIen erot kuitenkin näkyivät selvästi tuotteiden koostumuksissa. Siinä missä Mitchellin SS vaan humahti tukan sisään jättäen tukan takkuiseksi (märkänä siis), Repair jäi siihen pinnalle ja selvitti hiukset hetkessä. Kuitenkin myös SS:n jälkeen tukka oli iisi harjata, joten siinä mielessä ero ei ollut käänteentekevä. Koostumukseltaan pehmeämpi ja täyteläisempi Wella kuitenkin miellytti enemmän. Minua aina arveluttavat tuollaiset hoitsikat, jotka imeytyvät saman tien tukan kätköihin ja aina saa arvuutella,että pitäisikö laittaa lisää ja huuhdellessa saa kummastella, että onkohan nyt kaikki aineet varmasti pesty pois. Kaikki muut Super Strength -sarjan tuotteet ovat miellyttäneet minua suuresti, mutta tämä ei aiheuttanut mitään hallelujia kyllä. Ainakaan vielä.

Minulla ei siis ole sen kummallisempaa sanottavaa tuosta Paul Mitchellista, sitä on vielä runsaasti jäljellä, joten ehkä löydän siitä jotain jännää. Tässä vaiheessa se on perushoitsikka eikä edes paremmasta päästä.

Tuosta Wellasta voisin sen verran vielä sanoa, että latvukset näytti aika hyvältä käytön jälkeen. Yleensä käkkäräsäkkärätukka oli suht siloinen. Tuossa kuvassa ei ole siis käytetty mitään aineita, pesty vaan ja laitettu Repair-tehohoitoa. Tukan kuivuttua ja harjaamisen jälkeen näyttää tuolta. Minun tukakseni näyttää ihan hyvältä. Repair on silti minun kirjoissani aika perustehohoitsikka, mutta sieltä paremmasta päästä.

Kuten huomata saattaa, aika köykäinen arvio tällä kertaa...

...mutta mikä hauskinta, Repairissa on täsmälleen samat ainesosat kuin samaan aikaan lanseeratussa, kosteutta lupaavassa Wellan Moisture-tehohoitsikassa, mutta alkupää on vain pikkuisen eri järjestyksessä. En tosiaan jaksanut vielä käydä listoja sen tarkemmin läpi, kun en ole vielä Moisturea testannut, mutta jännä nähdä, onko näillä mitään eroa käytössä. Siitä sitten lisää testin jälkeen. Otan sen nythetipaikalla käyttöön. Ehkä sitten jaksan keskittyä noihin INCI-kaksosiinkin :)

Repair oli blogin kautta saatu.

Kasa loppuneita

Tässä taas yhdessä rytäkässä muutama loppunut tuote, joista ei yksinään saa postausta aikaiseksi.

Kuva arkistoista. Käsivoide ei nyt liity juttuun millään tavalla :)

Avonin Planet Spa -sarjan Japanese Sake and Rice -vartalonkuorinta oli joulunaikaan aivan mahdottoman hyvä juttu. Tuoksui jouluisalta tai sitten korvapuustilta, en ollut ihan varma :) Kuori todella hyvin ja tästä törpöstä sai tavaraa ulos rikkomatta sitä, toisin kuin vastaavasta African Shea Butter -kuorintatörpöstä aikanaa, joka se oli aivan mahtavaa tavaraa sekin muuten.

The Body Shopin Rainforest-sarjan Moisture-hiusnaamio. Perushyvä naamio, en osaa sanoa muuta.

Paul Mitchellin Super Strong Liquid Treatment koki vihdoin loppunsa. Olen tästä höpötellyt enemmän täällä: klik. Ihan ykköslemppari suihkutettavien hoitoaineiden joukosta. Ei latista tukkaa, mutta pehmentää kovasti. Tukasta tulee hiplattava. Paras hetki suihkuttaa tätä hiuksiin on silloin, kun hiukset ovat hieman kuivuneet suihkun jäljiltä, mutta ovat vielä aavistuksen kosteat. Suihke leviää laajalti ja tämä on superriittoisaa, mistä varmaan kertoo sekin, että olen tämän ottanut tosiaan käyttöön maaliskuussa 2010, vaikka en tietenkään nyt ihan jatkuvalla syötöllä tätä ole käyttänyt. Minulla taitaa olla tätä jo toinen purkki jemmassa, mutta ehkä pitäisi testata jotain muuta välillä, kun tämä on niin riittoisaa, että kestää vuosia :) (Sokoksen verkkokaupassa aika karmea hinta, ehkä sen saa ulkomailta halvemmalla: klik*.)

Vichyn Purete Thermale -kuorintavoide oli kiva tuttavuus. Paksuhkoa, voidemaista koostumukseltaan, mutta seassa tarpeeksi kuorivia rakeita. Luulen, että sopii herkemmällekin iholle tuon supervoidemaisen koostumuksen takia, joka pehmentää kivasti jojobaöljyä sisältävien rakeiden tuntua iholla. (Löytyy Apteekkituotteet.fi-sivustolta:  klik*.)

Dermosilin Vadelmanaamio on vaaleanpunainen savinaamio! Ihanan tyttömäistä :) Ihan perusnaamio, ei huono, mutta en huomannut ihossa muutoksia suuntaan jos toiseenkaan. Mutta väristä plussaa :) Kuivui aika nopeasti ja lähti suht helposti pois.

Lopuksi vielä Weledan Granaattiomena-seerumi, joka on tarkoitettu yli neljäkymppisille, muistaakseni. En tästäkään huomannut mitään kummempia, mutta yksi hauska juttu tähän liittyi. Kun tätä levitti kasvoille, iho tuntui superkostealta ja tämän tunsi iholla. Mutta itse asiassa kun kokeili sormin kasvoja, havaitsi, että tuote olikin imeytynyt, mutta se edelleen vaan tuntui iholla. Se oli siis hyvä juttu. Tuntui kosteuttavalta pitkään. Ymmärsikö kukaan tuosta selityksestä mitään? Aika riittoisaa oli myös tämä. (Lisäinformazuunia ja tilausmahdollisuus esim. Hyvinvoinnin Tavaratalosta: klik*.)

Jos joku ihmettelee, miksi rajaan aina kuvat noin tiukkaan, niin johtuu siitä, että kuviin tulee aina päivämäärä mukaan. Tämä siksi, että kuvaan vauvaa paljon ja haluan muistaa, milloin kuvat on otettu. En jaksa jatkuvasti olla muuttamassa asetuksia, joten rajaan päivämäärän aina pois ja vähän muutakin. Eipä nuo taustat muutenkaan kovin eroottisia ole, joten eipä kai niistä niin väliksikään. JA kuvat latautuvat nopeampaan, mitä enemmän rajaa pois. Jos kukaan ei ihmetellyt, niin tässäpä teille tuli infopläjäys ihan ilmaiseksi.

Paul pihtaa kosteutta, mutta Sexy Hairin saa muualtakin!

Voi Mitchellin pojua... Vähän grippiä, hei!

Ei ziisus, mikä otsikko. No joo, asiaan... Oli sitten käytössä Paul Mitchellin kosteuttava tehohoito nimeltänsä Super-Charged Moisturizer. Hohhoijakkaa... Eipä paljon säväyttänyt, vaikka jostain blogista luinkin kehuja tästä kyseisestä tuotteesta. Vaikka pidin aikoinaan hirveästi Paul Mitchellin Super Strength -shampoosta sekä -hoitsikasta sekä edelleen käytössä olevasta hoitosuihkeesta (lue lisää täältä), niin en yllättäen kuitenkaan yllättynyt siitä, että tämä tehohoito ei aiheuttanut minussa sen kummempia säväreitä. Harvemmin nuo tehohoidot niin tekee. Se sen sijaan yllätti, että tämä ei tehnyt mitään. Ei siis mitään. Ei edes selvittänyt tukkaa. Latvat olivat ihan takussa tämän käytön jälkeen. Perushoitoaineet tekevät tukalleni paljon enemmän kuin tämä.

En väitä, että tuote on huono, mutta minulla se ei ainakaan toiminut. Olisikin ihan pirun mielenkiintoista kuulla kokemuksia joltain, jolla tämä on toiminut. Hamppulatvani ihan varmasti kaipaavat kosteutta, joten aika sääli, etten saanut tästä irti sen kummempia.

Niin, ja ohjeissa oikein korostetaan, että lämpö tehostaa vaikutusta ja suurimmaksi osaksi käytinkin tätä saunassa, mutta kun ei, niin ei. Ainoa plussa klikkikorkista ja ylösalaisesta tuubimallista eli tuote on helppo saada ulos putelista. Eikun joo, tuoksu oli myös mieto, mutta mukava.

Mutta hyvä puoli tässä on se, että minulla on niin monta tehohoitoa/-naamiota, että pääsen taas käyttämään jotain uutta. Ja sehän on aina hauskaa.

Ihana tuoksu oli tässä, nam!

Käytössä oli myös Sexy Hairin Organics-hoitoaine (valmistettu 77% luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista), joka täytti odotukset paljon Paulia paremmin. Tämä se sitten vasta tekikin tukasta pehmoisen ja hamputtoman. Selvitti myös tukan kivasti ja oli kaikin puolin kiva. Klikkikorkista plussaa, tietty, mutta Paulin suunnittelu oli parempi, koska tuubi oli pehmeämpi. Tällaisesta kovasta purkista on vaikea puristella mitään. Harmitti vietävästi, kun loppuvaiheessa piti melkein soittaa apua Tylypahkasta, että saisi tuolta tulemaan mitään.

Ihana pumppupullo!

Otin jossain vaiheessa käyttöön vielä Sexy Hairin Moisture Boost -tehokosteuttajan (valmistettu 95 % luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista), joka tekee mistä tahansa* hoitoaineesta tehohoidon. Tämä (kaikenlaisia öljyjä sisältävä) buusti ei aiheuttanut mitään suuria tunteita SH:n hoitsikan kanssa, joka oli jo valmiiksi hyvä, mutta paransi huomattavasti Paulin tehohoidon laatua. Jo selkeni tukkakin! Tätä pikkutörppöä (50 ml) minulla on vielä runsaasti jäljellä, joten se saa vielä tehdä taikojaan muidenkin hoitsikoiden kanssa.

Ai ai, mikä jekutus!

*Huomatkaa alkuhuijaus: mihin tahansa hoitoaineeseen ja loppuselvennys: mihin tahansa SEXY HAIR ORGANICS -hoitoaineeseen ;) No, joka tapauksessa eron huomasi selvemmin tuon Paulin tökötin kanssa.

Hiustenhoitoa huipulta

Olen yhtaikaa sekä innoissani että suruissani. Innossani olen siksi, että olen löytänyt jälleen aivan supermahtavia tuotteita, ja suruissani siksi, että kulutin ne loppuun.

Paul Mitchellin Strength-sarjan Super Strong Daily Shampoo ja Super Strong Daily Conditioner olivat oikeita rakkauspakkauksia minulle. Lähdin testaamaan näitä tammi-helmikuun vaihteessa sillä asenteella, että hukkaan menee tämäkin kokeilu. Hampputukkani kaipaa tuuheuttavia tuotteita eivätkä nämä Super Strongit luvanneet ollenkaan volyymia tukkaan. Mutta voi pojat, että pidän yllätyksistä!

Ensinnäkin haluan sanoa, etten ole koskaan tajunnut sitä, kun jotkut sanovat pitävänsä shampoista, jotka tekevät tukasta karhean tuntuiset. Siis what? Mitä ne sellaiset shampoot ovat? No, nyt löysin yhden tällaisen tapauksen. Paul Mitchellin shampoo todella teki tukasta hassun karhean, mikä sopi minulle, sillä mitään silkkisen sileää liurutukkaa en kaipaakaan.

Paul Mitchellin hoitoaine puolestaan sitten pehmitti tukkaa, jottei se jäisi aivan niin karheaksi kuin pelkän shampoon kanssa olisi käynyt. (Ensimmäisen kerran minulle muuten kävi niin, että hoitoaine loppui pikkuisen ennen shampoota. Yleensä hoitoaineita on jäljellä vielä puoli putelia shampoon loputtua.) Hoitoaine oli todella miellyttävän tuntuista.

Molemmat putelit olivat ihan superriittoisia, sillä ne kestivät miltei kaksi kuukautta, vaikka tavaraa oli kuitenkin vain 300 ml.

No, sitten se tuuheus: aivan mahtavaa! Tukka ei ollut ollenkaan liuru (tiedättehän te... siis rasvaletti) vaan aivan mahtavan tuuhean oloinen. En voinut olla hiplaamatta hiuksiani, jotka rakastivat uutta, päivittäistä volyymiannostaan.

Laitoinpa tukan suihkun jälkeen kiinni (niinpä, märkänä ja harjaamatta) tai harjasinpa ne nätisti auki, olivat hiukset joka tapauksessa aamulla elinvoimaiset ja ennen kaikkea siis tuuheat.  Ensimmäisen kerran Volumismin jälkeen olen saanut kokea jotain näin ihanaa. Jopa niinkin ihanaa, että olen pähkäillyt ja pähkäillyt korvaako Paulit Volumismin tuolla alalaidan suosikeissa. Tulin siihen tulokseet, että jaottelen nämä pihistä/satsaa-tyyliseksi kaksikoksi. Josta pääsemmekin siihen hinta-asiaan. Nämä putelit siis todellakin maksavat reilut 30 euroa (Suomessa ainakin), mikä on minusta aivan liikaa shampoosta ja hoitoaineesta, koska niitä menee kuitenkin todella paljon päivittäisessä käytössä. Sitten taas toisaalta en ole markettikamalla saanut näin hyvää lopputulosta aikaiseksi, joten mitä tehdä?

Sitä pohtiessani esittelenpä nyt sitten samalla toisen innostuksen ja surullisuuden aiheuttajan:

Löysin kaapistani saman sarjan Super Strong Liquid Treatmentin, joka on siis tukkaan suihkutettava hoitoaine. Surullisuus johtuu siitä, että löysin tämän vasta, kun shampoo ja hoitoaine olivat miltei loppuneet. (Siis kuka muka muistaa kaiken, mitä kaapissa luuraa?) Olisin niin halunnut testata tätä kolmikkoa yhtaikaa kauemmin.

Innostuksen aiheutti se, että jo ensimmäisellä suihkauksella ihastuin tähän tuotteeseen silmittömästi. Tuote suihkusi putelista laajalle alueelle ihanan tuoksuisena suihkeena. Tämä on todellakin riittoisa tapaus, sillä jo yhdellä suihkauksella sai jo vähintään puoli päätä hoidettua. Ja voi, miltä hiukset tämän hoidon jälkeen tuntuivat! Näin pehmeää tukkaa minulla ei ole koskaan ollut, ja siltikään tämä ei vienyt pois shampoon tuomaa tuuheutta. Siis aivan loistava kombo! Kerkesin näitä yhdessä käyttää noin viikon verran, ja olen rakastunut. Liquid Treatmentikin pääsee ehdottomasti alalaidan suosikkeihin, ja onneksi sitä riittää vielä pitkäksi aikaa.

Ainoa asia, joka tässä kuviossa siis mättää, on hinta. Esimerkiksi Hiustuotteet.fi-sivusto veloittaa reilusti yli 30 euroa joka pullosta. (Siellä myynnissä myös tehohoito.)

Netissä surffailtuani löysin kuitenkin tällaisen tarjouksen kiinnostuneille. LookFantastic tarjoaa koko trion pienissä 100 millin pulloissa vain reilulla 13 eurolla. Himoitsen tätä pakettia nyt kovasti, mutta koska kaapit pullottavat erilaisia hiustuotteita, en raaski tätä vielä ostaa. Toivon ja rukoilen, että kun saan kaappia tyhjennettyä, on tämä tarjous vielä olemassa.

Cutrinin Colorism-sarjan Silk-Milk Sprayn suihkuttelin loppuun, jotta sain käyttötuotteiden kaapista tilaa Super Strongille. Alunperin minun piti odotella tuoretta hiusväriä, jotta tämän tuhlaisin, mutta nyt halusin sen vain pois tieltä. Minulla on tätä vissiin vielä yksi puteli kaapissa, joten kerkiän tätä myöhemminkin testailemaan juuri värjättyyn tukkaan. Ei minulla tästä ole mitään uutta sanottavaa: ihan kiva tuote. Pehmentää tukkaa, helpottaa kampaamista ja poistaa sähköisyyttä. Mutta kyllä tuo Super Strong Liquid Treatment on uusi must-tuotteeni.

Niin, ja en tosiaan tiedä, minkä shampoo-hoitoaine-yhdistelmän nappaan käyttöön seuraavaksi. Yritän puristaa Mitchelleistä vielä yhteen käyttökertaan tavaraa, ja alan sitten pohtia, mitkä putelit kaunistaisivat kylppärin hyllyä seuraavaksi.

edit. Tuoksu noissa Paul Mitchellin tuotteissa on muuten aika mieto ja miellyttävä. Sellainen mukava, joka ei aiheuta kahden kuukauden käytönkään jälkeen mitään yökötysoireita. Liquid Treatmentissa tuoksu on vähän voimakkaampi: sellainen keveän karkkimainen, joka ei sekään kuitenkaan aiheuta mitään ahdistusta.

Loppuneet jättipönikät...

JESJESJESJESJESSSSSSSSS!!!!! Syossin jättimäiset pullot on nyt käytetty loppuun. Vihdoinkin. Siis okei, otin nämä käyttöön joulukuussa eli eivät ne oikeastaan kestäneet kuin reilun kuukauden, mutta se tuntui ikuisuudelta. Ja oikeastaan avitin loppumista lotraamalla näitä desikaupalla, jotta pullot tyhjentyisivät nopeammin.

Käytännössä näissä ei ollut mitään vikaa. Voisin helpostikin suositella näitä, mutta oman tukkani saan paremman näköisiksi muilla tuotteilla (lue: Volumismilla), nämä kun eivät tuo hiuksiin ollenkaan volyymia. Eikä näiden siis ollut tarkoituskaan. Omat pulloni olivat mallia Repair Therapy eli nämä ovat tarkoitettu kuiville ja vaurioituneille hiuksille. Ja siinä hommassa toimivat ihan hyvin. Tukka tuntuu pehmeältä ja kivalta.

Tuoksu oli miellyttävä ja riittoisuus hyvä. Nämä siis ihan aikuisten oikeasti olisivat riittäneet varmaan vielä toisenkin kuukauden, jos en olisi alkanut tahalteni lotrailemaan. Shampookin vaahtosi mukavasti ja hoitoaine levittyi helposti.

Kaikesta muusta siis plussaa, mutta oma tukkani tarvitsee tuuheutta tuovia tuotteita.

En kuitenkaan saa niitä edelleenkään. Aion kovasti käyttää shampoo -ja hoitoainevarastoni loppuun, olivat tuotteet sitten mitä tahansa. Niinpä seuraavaksi vuoroon pääsevät Paul Mitchellin tuotteet, jotka nekin haluavat tehdä tukalleni kaikkea muuta kuin tuuhean olemuksen.




Eli nämä Strength-tuotteet koristavat seuraavaksi kylppärini hyllyä. Super Strong Daily Shampoo ja Super Strong Daily Conditioner lupaavat tukalle lisää kiiltoa sekä suojaa esimerkiksi UV-säteilyä vastaan. (Niin kuin siitä tarvitsisi näillä pakkasilla huolehtia.) Katsotaan, mihin nämä pystyvät...

Kylppärin tyhjennystä

Kylppärin hyllyni on jo aika pitkään ollut tulvillaan melkein tyhjiä pakkauksia. Päätinkin kerralla päästä useammasta tuotteesta eroon käyttämällä ne väkisin loppuun.


Tämä Paul Mitchellin ihana Platinum Blonde Shampoo on syy siihen, mikseivät hiukseni enää ole ällöttävän keltaiset. Hiuslaatuni yksinkertaisesti vain on sellainen, että vaikka kuinka värjäisi ne tuhkanvaaleiksi, niin pian havaittavissa on selkeä kellertävä väri. Not anymore. Tämä ihana hopeashampoo on pitänyt hiukseni kirkkaamman värisinä, vaikka en ole tätä edes aina muistanut viikoittainkaan käyttää. Lisäksi tämä on koostumukseltaan ihanaa: vaahtoaa kuin mikä, ja pitää hiukset puhtaina. Ahkerasti kun tätä olen käyttänyt, niin oli jo aikakin, että se loppui. Ihanan riittoisa shampoo tämä kyllä on ollut.

Tämä ansaitsi muuten päästä alalaidan suosikkeihin hopeashampookategoriassa, mutta testaan vielä 4R:n shampoon loppuun, ennen kuin päätän kumpi voittaa...

Ja koska Platinum Blonde vaati pienimuotoisen vaikutusajan, ehdin sillä välin tuhlata vielä pari tuotetta loppuun...




Platinum Blonden vaikuttaessa pesaisin itseni Freemanin Purifying Clay Body Washilla (Avocado & Oatmeal), joka tuli tiensä päähän tällä pesukerralla. Tässä suihkugeelissä oli ihana tuoksu (vähän outo, mutta miellyttävä), ja se vaahtosi jonkin verran. Olisin kaivannut lisää vaahtoavuutta ja lisäksi olisin halunnut huomata jotenkin tuon purifying-efektin. Ihan kiva tuttavuus, ja ajoi asiansa suihkugeelinä, mutta en osta toiste.





Kolmas loppunut tuote oli Neutrogenan Visibly Clear -kuorinta, joka lupasi vähentää mustapäitä. Minulla oli pitkä tauko nyt tämän käytössä, ja yhteen käyttökertaan tästä siis vielä riitti puhtia. Tämän pesukerran perusteella en siis mitään voi sanoa, mutta kun tätä pari kuukautta sitten aktiivisemmin käytin, niin en huomannut mitään sen kummempia. Mustapäitä ei hävinnyt mihinkään. Kuitenkin tämä tuntuu aika tehokkaalta, ja sisältää pikkuriikkisiä rakeita. Sanoisin, että en tuomitse vielä. Minulla on kaapissa odottamassa muitakin Neutrogenan saman sarjan puhdistustuotteita, joita sain jokin aika sitten. Saattaisinkin jopa ostaa tämän kuorinnan, jotta voisin käyttää tätä niiden muiden tuotteiden kanssa.

Kolme putelia siis hävisi kylppärin hyllyltä, ja epäilen että mies on tästä aika tyytyväinen. Alunperin kuulemma oli ideana, että hän saisi toisen hyllyn ja minä toisen. No, lienee sanomattakin selvää, että olen vallannut kummatkin hyllyt, ja ukko sai vain pari Axea lykättyä toisen hyllyn päähän :)

Loppuneet vartalotuotteet

Taas sain tuotteita loppumaan, ja pääsen aloittelemaan uusia. Jee! Paul Mitchellin sitruuna-salvia-tuotteet riittivät käytössäni reilun kuukauden. Ihan jees tuotteita - varsinkin kosteusvoide - mutta toiste en varmaan (ainakaan suihkugeeliä) ostaisi. Kuukauden näitä käytettyäni kypsyin suihkugeelin pieneen vaahtoavuuteen, vaikka väitinkin aluksi, että se täyttää minimivaatimukseni. No, ei täytä. Sheivaaminen ei tämän suihkugeelin kanssa ollut sittenkään niin helppoa, kuin miltä aluksi tuntui. Mutta muuten ihan kivoja tuotteita. Vartalovoiteesta tykkäsin ihan erityisen paljon. Ihana tuoksu ja pehmitti ihoa ihanasti. Ja mikä tärkeintä: kuivui niin nopeasti, ettei tarvinnut kylmilteen hypellä kämppää ympäri odotellen sen kuivumista. Vaatteet sai laittaa päälleen melkein heti.

Suihkugeelin tilalle nappasin marketin hyllyltä nopeasti ihan perusmarkettikamaa eli Familyfreshin Pearl Dream -suihkusaippuaa. Tuote lupaa vaahdota kevyesti (aaargghhhh! Milloin saan hurjasti vaahtoavan suihkusaippuan?) ja nopean tuoksuttelun perusteella tämä on aika herkullista. Saas nähdä, että millainen tuote tämä lopulta on.

Vartalovoiteen suhteen taidan palata siihen, mihin ennen Paul Mitchellin tuotteita jäin, eli Lumeneen.

Energistä sitruunaa

Dermosilin suihkugeelin loputtua otin käyttöön kaapissa kutsuvan näköisinä seisoneet Paul Mitchellin Lemon Sage -suihkugeelin ja vartalovoiteen. Tämähän tarkoitti sitä, että Lumenen Span piti mennä vaihtopenkille, sillä tokihan minun pitää käyttää saman sarjan tuotteita, jos mahdollista.

Kyseiset tuotteet ovat piristävän sitruunan tuoksuisia, ja lupaavatkin energisoida päivän alun mukavasti. Noh, sehän sopisi, jos kävisin suihkussa aamuisin. (No, lauantaiaamut ovat poikkeus.) Nämä kyllä ovat todella pirteän tuoksuisia, ja varmasti takaavat kunnon aamuherätyksen. Niin voimakas sitruunan tuoksu näissä on. Mutta eivät ne silti yöuniakaan pilaa, nou hätä.

Suihkugeeli vaahtoaa enempi kuin Dermosilin vastaava, mutta ei ehkä vieläkään tarpeeksi sheivausta ajatellen. Mutta en valita. Täyttää enemmän kuin paremmin minimivaatimukseni. Lisäksi levittyy hyvin, joten suihkuhetki ei takkua.

Vartalovoide levittyy myös ihan superhyvin, kosteuttaa loistavasti ja kuivuu sopivan nopeasti jättäen silti mukavan pehmeän tunteen.

Suosittelen :)

Muistaakseni näitä tuotteita saa myös rauhoittavan laventelin tuoksuisena, mikä ehkä palvelisi minun suihkutottumuksiani paremmin. Yötä vasten rauhoittava laventeli kuulostaa ihan kivalta. Ehkä sitten joskus...

Keltaisten hiusten pelastus

Kaikkien hiuksensa blondanneiden kauhuskenaario sisältää keltaiset hiukset. Vaikka kampaaja olisi hyvä, ja itse tekisi kaiken oikein, saattavat hiukset kellastua omien pigmenttiensä takia. Siispä hiukset on hyvä pestä ns. hopeashampoolla, eli vaaleiden hiusten pelastuksella. Shampoon lila väri saattaa kauhistuttaa, mutta eikös lila ole keltaisen vastaväri? ;) Rohkeutta, ystäväiseni!

Paul Mitchellin Platinum Blonde Shampoo on oikeasti hiusteni pelastus. Ihanasti vaahtoavaa shampoota hierotaan tukkaan, annetaan vaikuttaa, ja kuivuttuaan hiukseni oikeasti ovat kirkkaamman väriset ja keltaisuus on tiessään. Käytän tätä ihanaa tuotetta n. kerran viikossa. Suosittelen isolla S:llä!!!! :)

Myös 4R:n Silver shampoo sopii tähän hommaan tehokkaasti.

Kuva:Paul Mitchell