lauantai 27. maaliskuuta 2010

Hauschkuuden loppu


Sain vihdoin kulutettua Dr. Hauschkan huulirasvapurkin loppuun. Käytin tätä ahkerasti siveltimellä levittäen, sillä kynnenaluset olisivat olleet ihan rasvassa, jos sormin olisin ruvennut tätä purkista tonkimaan.



Peruslähtökohtani tälle tuotteelle oli se, että sen on pakko toimia. En tiedä miksi, mutta olin jotenkin asennoitunut niin, että kyllähän tämä tulee toimimaan ja piste. Taka-alalla oli myös muistissa HurjaHelgan arvio tuotteesta Glossy.fi:ssä, jossa pointtina oli se, etten saa hermostua tuotteeseen heti, vaan se tarvitsee aikaa toimiakseen.

Ensinnäkin sanoisin tuoksusta, että kyllästyin siihen aika pian enkä oikeastaan missään vaiheessa ollut siihen kovinkaan hullaantunut. Kuitenkin tuoksu on siedettävä. Sitten koostumukseen, josta pidin. Voide oli pehmeää ja tuntui huulilla kivalta, kunnes kävi se HurjaHelgankin huomioima ilmiö eli tuote haihtui todella nopeasti pois, ja tuntui, että huulirasvaa olisi tarpeen lisätä jatkuvasti. Se oli luonnollisesti aika ärsyttävää, mutta HH:n sanat mielessä pitäen, en vielä tästä hermostunut. Sitten, kun rasvaa oli jäljellä enää alle puolet, huuleni menivät todella huonoon kuntoon. Ne olivat kirjamellisesti riekaleina. Tähän hätään laitoinkin sitten Elizabeth Ardenin Eight Hour Creamia, niin kuin tässä viikon alussa kerroinkin. (Se tapahtui oikeasti jo edellisellä viikolla, mutta muistin kirjoittaa siitä vasta paljon myöhemmin. Laitoin Ardenia siis yöksi, yökäyttöön tämä Haushcka kun ei mielestäni sovi, juuri sen nopean kuivumisen takia. Itse ainakin haluan, että voide tuntuu kosteuttavalta pitkään.) Sen jälkeen huulirasvaa ei ole juuri pitänyt laittaa, vaan huulet ovat pysyneet pehmeinä ja siloisina. Dr. Hauschkan käytin loppuun äkkiä, jotta pääsisin pian siitä kirjoittamaan.

Eli kyllä tämä varmaan oli aika kelpo tuote, vaikka Eight Hour Cream tekikin viimeisen silauksen. Ainakin uskon, että tämä jotenkin poisti sen huonon kerroksen huulilta, ja toi esiin sen uuden, sileän pinnan. Puolessa välissä kokeilua epäilyni olivat kovimmillaan, mutta kun jaksoin käyttää tuotetta enkä luovuttanut, niin tuloskin oli hyvä. Muistaakseni minulla on vielä yksi purkki jossain jemmassa, mutta ajattelin kokeilla välillä jotain muuta. Kuten esimerkiksi jo Dr. Hauschka -kokeilun aluksi mainitsemaani Oriflamen Tender Care -voidetta. Mutta pohdin asiaa hetken, ja kerron sitten, päätyikö juuri Tender Care kokeiluuni. Kiirettä päätökselle ei vissiin ole, sillä en ole joutunut nyt lisäilemään huulirasvaa enää samaan tahtiin. Hätäapuna toimii kuitenkin Eucerinin rippeet.

Sitten vielä muutama kynsikuva. Löysin jostain piiloistani monen muunkin bloggarin kokeileman Natural Code -lakan. 26 Flirty on sinertävänhopea tapaus, joka on viime syksyn meikkikokoelmasta peräisin.


Kolmella kerroksella tuli peittävä kiva lopputulos, ja superplussapallon lakka saa nopeasta kuivumisesta.


Vaikka jostain luin vastaväitteitä, niin minun mielestäni tulos on kynsillä samanlainen kuin putelissakin. Jäänsininen talvilakka, joka ei kesäkuumalla enää oikein istu maisemakuvaan. Eli aika nopeasti tämä pitäisi käyttää pois tai säästellä sitten ensi talveen.

Muutama päivä myöhemmin Flirty sai Ocean-päällysteen.



Oceania olen käyttänyt ennenkin Natural Coden kanssa, mutta silloin sen alla, ja NC-lakka oli Salty Splash.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiallinen palaute palkitaan asiallisella vastauksella :) Kysy, ihmettele, kommentoi ja kerro mielipiteesi!