Roll'on-meikkivoide ja leopardikepposta

Ajattelin esitellä minulta toivottuja meikkivoidevinkkejä vähän ripotellen, sillä hyviä löytöjä on viime aikoina ollut niin monta, että niiden laitto samaan postaukseen olisi ollut lähestulkoon mahdotonta. Soudin ja huopasin, mutta päätin, etten laita mitään ennen- tai jälkeen-kuvia, vaikka tiedänkin niistä olevan monelle hyötyä. Syitä tähän oli monia, joista ensimmäinen ja tärkein oli se, että aikani ei tällä hetkellä riitä niin suuren luokan postauksiin. Toinen syy on se, että silloin kun se riittäisi, eivät kuvausolosuhteet yleensä ole otolliset (esim. valaistus). Toivon, että näistä minun sepustuksistani olisi kuitenkin hyötyä, ja yritän olla mahdollisimman tarkka kuvauksissani. Ja jos joskus aikani riittää jonkun ennen- ja jälkeen-kuvan napsaisuus, niin lisäilen niitä tänne ja ilmoittelen asiasta. Hyödynnän myös muita blogeja ja linkkaan niihin, jos muualta löytyy esimerkiksi juuri noita ennen- ja jälkeen-kuvia tai muuta hyödyllistä. Bloggaajat voi lähettää kommenttia, jos eivät jostain syystä halua, että linkkaan heidän blogiinsa.

Ja voisin tähän väliin myös kertoa, että minulla on kaksi pahetta: huulikiillot ja meikkivoiteet. Huulikiillot siksi, että korostan mieluusti huuliani, sillä ne ovat yksi harvoista asioista minussa, joihin olen ihan tyytyväinen. Ihostani olen taasen aina ollut epävarma, joten yritän jatkuvasti löytää uusia, parempia tapoja tehdä siitä mahdollisimman hyvännäköinen.

Elikäs siirrytään ensimmäiseen meikkivoidekaveriini. Jonkin aikaa sitten sain vihdoin käsiini L'Oréal Paris'n Roll'on true match -meikkivoiteen, jota olen salaa himoinnut herra ties kuinka kauan. Olin jokseenkin varma, että tällainen rullattava levitysmetodi toisi kasvoilleni tasaista ja peittävää jälkeä. Ja tiedättekö mitä? Olin oikeassa.

On varmaan tärkeää kertoa, ensin ihostani. Se on sekaiho, joka rasvoittuu superherkästi, mutta sieltä löytyy myös usein kuivia kohtia, joihin meikkivoide saattaa jämähtää helposti.

Tämä voide levittyi iholle kuin unelma, ja peitti huokoset (jotka ovat minulla suuret!) lähes täydellisesti. Tarkoittaen, että niin hyvin kuin vain meikkivoiteelta voi olettaa. Rullapäällä ei ehkä ahtaimpiin paikkoihin pääse ronkkimaan, mutta tämä levittyy hyvin myös siveltimellä ja sormilla. Aivan heti ei kannata alkaa tätä iholla hiplaamaan, sillä se tarttuu helposti sormiin ja lähtee pois. Kuitenkin irtopuuterilla viimeisteltäessä pysyvyys on hyvä ja kaunis, ja varsinkin rasvaisen ihon kanssa irtopuuteri on ihan must. Koska voiteen koostumus on aika rasvainen, se ei jämähdä kuiviin kohtiin mitenkään pahan näköisesti. Voide pysyy puuteroinnin jälkeen hyvin eikä tulos ole ollenkaan liian pakkeloitu.

Olen aivan rakastunut tähän. Tosiaan ainoa huono puoli, jonka voiteesta löydän on se, että se saattaa lähteä hetkessä iholta, jos unohtaa puuteroinnin, mutta koska puuteroin aina meikkivoiteen jälkeen, niin se ei haittaa minua. Myös telan pesussa voi olla ongelmia, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Oman meikkivoiteeni sävy on Rose Vanilla, joka on sopivan vaalea minun kalvakalle iholleni.

Virven blogista löydät ennen- ja jälkeen-kuvia sekä tietenkin Virven kokemuksia.

 

Sitten vielä päivän kynnet. Leopardit rules! Minä vaan niin kovasti tykkään leopardeista ja seeproista. Tämä lakkaus sai alkunsa kevätauringon tuomasta innostuksesta, sillä pohjalakkana käytin Lumenen Kevätkepposta. Tämä siksi, että voin vihdoinkin hyvillä mielin käyttää punaista kevättakkiani. Kuitenkin halusin piristykseksi jotain muutakin, joten turvauduin vanhoihin ja oi, niin kovin turvallisiin leopardeihin. Minusta nuo on ihan hauskat. Pirteällä pohjalla nuo leopardit saa ihan uuden elämän, in my opinion. I like it a lot!