Hoitsikkarakkaus ja summer quickie part deux

Lokakuun lopulla mainitsin ohimennen ottavani tämän Sebastian Light Weigthless Shine -hoitsikan käyttöön jämä-shampoon kera käytettäväksi.

Hoitoaine lupaa kiiltoa ja ryhtiä ja hyvän pohjan jatkokäsittelylle. Itse föönäilen aika harvoin, joten tuosta jatkokäsittelystä en osaa sanoa mitään. En myöskään kokenut hiusteni kiiltelevän tai saaneen erityistä ryhtiä (omituisia lupauksia), mutta olen silti ollut supertyytyväinen.

Mutta palataanpas ajassa taaksepäin: shampoo loppui ja Sebastian jäi yksin kylppärin hyllylle ruikuttamaan. Olen sitä aina silloin tällöin käyttänyt, mutta koska pääasiassa olen halunnut käyttää saman sarjan shampoita ja hoitoaineita yhteiskäytössä, on Sebastian jäänyt pikkuisen vähemmälle käytölle kuin se olisi ansainnut. Kun nyt juuri kerroin kokeilevani minikokoista Gliss-shampoota, sain syyn käyttää eriparihoitoainetta sen kanssa. Niin sainkin tämän hoitoaineen lotraamalla kulumaan loppuun, ja jään kyllä tätä pikkuisen kaipaamaankin.

Jos nyt hyppään suoraan koostumukseen eli ihanan jämäkkä koostumus pysyi kädellä hyvin eikä lorahdellut viemärikaivoon. Kuitenkin levittyi loistavasti latvoihini ja selvitti tukan hetkessä. Huuhtoutui kauniisti pois ja jätti jälkeensä siloisen suloiset latvat. Tuoksu oli mieto, mutta jotenkin ihanan naisellinen ja raikas. Tämän tuotteen jälkeen oli ilo harjata hiukset, sillä takuista ei ollut tietoakaan. Vaikka hiukset ovat nukkumaan mentäessä (pesen tukan siis iltaisin) sileät, eivät ne aamulla muistuta latistunutta liurutukkaa.

Itse purkki oli vähän outo. Tätä piti siis säilyttää ylösalaisin eli puteli lepäsi korkkinsa päällä. Tämä on siitä hyvä ratkaisu, ettei jämiä tarvinnut odotella saapuvaksi pohjalta asti pitkiä aikoja, vaan viimeisetkin rippeet hoitsikasta olivat helposti saatavilla. Myös napsukorkki oli kiva ratkaisu. Huono puoli tässä oli se, että puteliin tosiaan piti saada korkki kiinni heti, jotta sain sen takaisin hyllylle oikein päin, sillä hyllyllä ei todellakaan olisi ollut tilaa vaakasuuntaan asetellulle putelille edes hetkeksi.

Joka tapauksessa pidin tästä hoitoaineesta todella paljon, ja pieni iksukohtaus tässä on meneillään hyvästien jäljiltä.

Mutta sitten iloisempiin uutisiin. Esittelin jokin aika sitten oman versioni kesän pikameikistä. Nyt olisi vuorossa pikaisen kesäkampauksen vuoro.

(Kuvassa hiukset pesty Glissin minisampoolla, hoidettu Sebastianin hoitsikalla, letit yöksi ja aamulla, kun hiukset on avattu, kiharoille hiuskiinnettä.)

Mielestäni kesään sopivat kaksi täysin vastakkaista asiaa: puolihuolimaton kesänuttura tai avonaiset kikkurahiukset. Ensimmäinen sopii helteille, jolloin hiukset on kiva saada pois niskaa hikoiluttamasta. Jälkimmäinen sopii varsinkin näille viileämmille kesäpäiville. Esittelenpä näistä siis viileiden viimepäivien suosikkini.

Tämähän ei ole mitään ydinfysiikkaa. Pyyhekuivattuihin hiuksiin pari lettiä, aamulla auki, hiuslakkaa, ehkä muotovaahtoa tyveen ja avot! Itse olen suosinut superhelppoa lettimallia, joka alkaa vasta korvien tasolta, mutta jos jaksaa väkerrellä, niin ranskalaisten lettien kanssa kiharat saa alkamaan jo päälaelta, ja näin saa kampaukseen muotovaahdotontakin kuohkeutta. Peppi Pitkätossi -leteillä olen saanut kuvassa näkyvät kiharat, mutta pienemmillä leteillä saa tietty pikkuisempaa kiharaa ja yhdellä isolla letillä kauniit laineet.

Leteissä on kyllä se riski, että vaikka kuinka tekisit aina samanlaiset letit, niin kiharat eivät näytä välttämättä samoilta kuin edellisenä päivänä. Varsinkin latvat voivat sojotella lähes mihin suuntaan vaan, joten pompulan sitomiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Mitä kampausta itse suositte kesäisin?

Yksi juttu, minkä olen viime aikoina huomannut, on se, että kylmällä vedellä suihkuttelu tekee hiuksista oikeasti siloisemmat viemättä kuitenkaan tuuheutta. Viimeistelenkin nykyään aina, kun muistan, suihkuhetken viileällä vesipesulla. Tunnustaako joku muu kokeilleensa tätä taktiikkaa?