Suurta problematiikkaa

Ajastin eilen kaksi postausta vahingossa samalle hetkelle, ja jäin ihan tyhjin käsin, sillä en ollut vielä ehtinyt miettiä uutta postausta eikä aikaakaan olisi liiemmin ollut kuvien ottoon. Koska olen päässyt kirjoittamisen makuun, päätin kiusata teitä taas yhdellä tekstipitoisella postauksella, joka on pyörinyt ajatuksen tasolla jo pitkään.

Haluan siis kertoa teille ongelmistani. Kyllä, luitte aivan oikein. Olen kehittänyt itselleni monta ongelmaa, ja nyt haluaisin keksittyä lukuisista ongelmistani niihin kosmetiikkaan liittyviin. Tunnistaako kukaan muu itseään näistä? Kaipailen myös apua ongelmiini.

1) Hoitoaine kuulemma toimii parhaiten, kun seuraa ohjeita. 95 % hoitoaineista kuitenkin vaatii 2-3 minuutin vaikutusajan, tehohoidot jopa 5 minuutin muhituksen. Olenko ainut, jolle tulee kylmä tuossa ajassa? Olen ajoittanut tehohoidot illoille, jolloin käyn vastavalmistuneessa saunassamme, mutta hoitoaine - tuo jokapäiväinen murheenkryyni - ei koskaan, siis aikuisen oikeasti koskaan, saa kaipaamaansa vaikutusaikaa. Yritän tehdä aina kaikkea muuta tuona aikana, kuten pestä naamaa tai sheivailla, mutta ottakaapa hyvät ihmiset aikaa joskus. 2-3 minuuttia on pitkä aika. En yksinkertaisesti jaksa värjötellä tuota aikaa ilman lämpimän suihkun tuomaa helpotusta. Onko joku kehittänyt ratkaisua tähän probleemaan?

2) Samaan ärsyyntymiseen ykköskohdan kanssa menee tämä kakkonenkin. Kuka oikeasti levittää hoitoainetta pyyhekuivaan tukkaan? Siis onko olemassa ihminen, joka jaksaa kuivata tukkaansa, laittaa hoitoainetta, värjötellä sen kolme minuuttia ja mennä takaisin suihkuun pesemään tukkansa, vaikka juuri on sen kuivannut? Give me a break. Minä ainakin vain puristan tukan kuivaksi, laitan hoitoaineen puolimärkään liurutukkaan tietäen, ettei se nyt vaikuta kovin hyvin, ja huuhdon sen puolen minuutin jälkeen pois. Miten niin minulla on hampputukka? Ei se minun vikani ole.

3) Kynsinauhat ovat ärsyttäviä. Ne repsottavat usein ja ärsyttävimpiä ovat pistelevät kynsinauhatikut, joita ei ikinä muista leikata pois. Koko päivän sitä miettii ja miettii, että tuo pitäisi leikata, ja kun vihdoin saan painettua pään tyynyyn, pistän itseäni johonkin osaan ruumistani sillä repsottavalla kynsinauhatikulla, ja kiroan mielessäni. Tietenkin kynsisakset (niin, en taida omistaa varsinaisia kynsinauhaleikkureita) ovat jossain ihan muualla, ja kuka nyt nousee sängystä mennäkseen leikkaamaan kynsinauhojaan? Ärsyttävää. Seuraavana päivänä sama alkaa alusta. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi leikellä kynsinauhoja...

4) Varpaankynnet. Joo, ihailen sitä, että ne ovat muilla siistit ja tyylikkäät ja plaaplaaplaa... Mutta eivät ne minulla edes kasva siististi. Ne ovat ihan omituisen muotoiset eivätkä muistuta edes etäisesti kauniita geelivarpaankynsiä. Ei näihin kynsiin voisi ikinä tehdä ranskalaista manikyyria kun kynnen muoto on niin... kupera. Oman mausteensa asiaan tuo huono näköni. Kun katsoo varpaisiin 173 sentin korkeudesta ilman laseja, niin varpaat näyttävät ihan hyviltä. Kun sitten sattuu istumaan ja nostamaan jalkaa niin lähelle, että sitä voisi maistaa, niin näkee, ettei ne nyt niin hyviltä näyttänytkään. Kuka osaa lakata, viilata ja leikata varpaankyntensä nätisti? Ja missä asennossa se tapahtuu?

5) Ja jos vielä palataan siihen suihkumeininkiin, niin haluaisin ottaa puheeksi vartalovoiteet. Kukapa ei niistä tykkäisi? Kyse ei olekaan siitä, ettenkö rakastaisi pehmeää ihoa, jonka saavutan ihanan tuoksuisen vartalovoiteen levityksen jälkeen, vaan siitä perhanan palelemisesta. Kuka viitsii rasvailla itseään, kun ihanan lämpimän suihkun jälkeen itse kylppäri tuntuu olevan täynnä pakkasasteita? Kyllä se vaan usein menee siihen, että hel*etin kyytiä yövaatteet päälle ja ulos kylppäristä. Saunan jälkeen on ainoa kivuton ja lämmin hetki, kun oikeasti nautin vartalovoiteen levittämisestä. Jos joskus valitan vartaloni kuivaa ihoa, niin tämä on se syy, miksi näin on.