Työhaastattelulakka

Avon-tilaukseni pääsee kokeiluun pikkuhiljaa. Avonin uutuuslakoista päätin siis ensimmäisenä tilata aika neutraalin värisen Rose Amourin. 

Myös kynsillä lakka on todella neutraali eli lakka, jota kutsuisin kotoisasti "työhaastattelulakaksi".




 

Työhaastattelulakka on juuri sellainen lakka, joka sopii tilaisuuksiin, joihin ei uskalla tai halua laittaa juuri sitä lempparilakkaansa myrkynvihreää tai sitä mustaa lakkaa konadoituna valkoisin pääkallokuvioin.

Työhaastattelulakka on neutraali lakka, jonka voi hyvillä mielin laittaa sinne työhaastatteluun eikä tarvitse pelätä, että haastattelija kirjoittaa sinne papereihinsa jotain epäillystä epävakaasta mielentilasta tai huomionhakuisuudesta.

Työhaastattelulakka onkin sellainen, joka jokaiselta pitäisi löytyä lakkalaatikostaan juuri näiden tilaisuuksien varalle.






Ja sellainen on tämä Rose Amour, jota kuvissa on kynsilläni kaksi kerrosta. Aavistuksen tylsä itselleni normikäyttöön, mutta ehdottoman tarpeellinen näitä tilaisuuksia varten, joihin ei yksinkertaisesti voi laittaa neonpinkkiä. Toki normikäytössäkin oikein mainio, kunhan konadoi lakan mielenkiintoiseksi.

Rose Amouria on aika vaikea kuvailla. Ehdottomasti kultaan shiftaava, mutta tuota punertavan sävyä on todella vaikea kuvailla. Tumma koralli? Tumma persikka? Ei... En tiedä, joku rusehtavan ja punertavan omituinen sekoitus.

Ja tämä lakkahan oli yksi uusista Speed Dry -lakoista eli lupaa kuivua nopsaan. Ja sen tämä kyllä teki. Kuivui kosketuskuivaksi hetkessä, ja pidemmässä hetkessä iskunkestäväksi. Eli siinäkin mielessä tämä on oikein mainio työhaastattelulakka. Kun tajuat kymmenen minuuttia ennen lähtöäsi tärkeään tapaamiseen, että kynsilläsi on viikon vanha, halkeillut kirkkaanoranssi lakka sinisin seeprakuvioin, ehdit vielä sutaista tätä lakkaa kynsiisi. Toimii!

HUOM! Sopii myös ensitreffeille, kun et halua vielä paljastaa tulevalle seurustelukumppanillesi, että normaalisti kynsissäsi on barbiepinkkiä ja hevarimustaa iloisesti sekaisin.

Retkahdus

No, niin. Tilasinpa taas Avonilta aika satsin tavaraa. Ei ollut tarkoitus, mutta äitinikin halusi tilata jotain, enkä sitten voinut minäkään hillitä itseäni. Nyt pidän oikeasti pikkubreikin kosmetiikkatilauksista. Mutta vilautanpas vielä, mitä kaikkea tuli tilattua.

Avon Senses -sarjasta löytyi raikkaan tuoksuisia Lagoon-tuotteita. Kuvastosta kotiin asti päätyivät suihkusaippua, vartalonkuorinta ja roll-on antiperspirantti.

Tilasin vähän niin kuin puolihuolimattomasti Planet Spa -sarjan Välimeren oliiviöljyä sisältävän kuorintavoiteen vartalolle. Tämä siksi, että ihastuin silmittömästi viime kerralla tilaamini African Shea Butter -tuotteisiin, ja koska ne uupuivat tästä kuvastosta, niin piti tyytymäni toiseen Planet Spa -kuorintaan. ASB-tuotteissa ensisijainen ihastus johtui kyllä tuoksusta, joten en tiedä, missä tässä piilee logiikka. Ovat kyllä muutenkin ihania tuotteita, joten ehkäpä tämäkin kuorinta minua ihastuttaa.

Tulevassa kuvastossa ASB-tuotteet taas olisivat, mutta huomattavasti kalliimmalla kuin viimeksi, joten en raaski niitä tilata. Epäilenkin, että käytän tätä uutta tulokasta, tuota Lagoon-kuorintaa ja ASB-kuorintaa sekaisin odottaen sitä hetkeä, että ASB taas olisi kivassa tarjouksessa. (Edellinen ASB-satsi kuorintoineen, jalkavoiteineen ja käsivoiteineen maksoi yhteensä vain 13,90 e.)

Myös nuo muut Lagoon-tuotteet varmaan pääsevät suoraan kokeiluun. Toisaalta deodoranttini ei kyllä ole lähelläkään loppumista, vaikka olen sitä kuukausitolkulla käyttänyt, ja The Body Shopin omenasuihkugeeli on vielä voimissaan. Mutta miksi vain miehelläni saisi olla pullotolkulla suihkusaippuoita käytössä, ja minulla vain yksi? Toisaalta tykkään yleensä tehdä tuotteista lopullisen postauksen vasta niiden loputtua, joten tällaista ei kovin äkkiä tapahtuisi, jos käyttäisin kaikkia tasaisesti sekaisin. Hmm... Ja toisaalta haluan käyttää kaikkia Lagoon-tuotteita yhtäaikaa. Okei, quick decision: Lagoon-tuotteet jäävät odottamaan, mutta tuon Välimeren kuorinnan otan myös käyttöön, jotta ASB ei loppuisi ihan heti. Ja koska ASB-tuotteet ovat minut jo vakuuttaneet, saatan niistä postata jo ennen niiden loppumista. Vau, osaanpa tehdä nopeita päätöksiä.

Meikkipuolelta mukaan lähtivät yllä olevat tuotteet.

Normikynsilakoista valitsin suklaanruskean Delux Chocolate -lakan ja uusista, nopeasti kuivuvista lakoista mukaan tarttui vähän oudon värinen Rose Amour. Näistä saa varmasti paremman käsityksen sitten, kun saan lakattua kynteni näillä uusilla tulokkailla.

Mukaan lähti myös erittäin tarpeellinen, mutta itselleni uusi tuttavuus eli väritön kulmakarva- ja ripsigeeli, sillä olen päättänyt saada kulmakarvani ojennukseen.

Ja sitten tein jotain historiallista. Tilasin huulipunan! Minä, joka en koskaan käytä huulipunia, tilasin huulipunan! Olin himoinnut Ultra Color Rich Mega Impact -huulipunan nudesävyä Never So Nude, sillä jos jotain huulipunaa käyttäisin, olisi se totta kai nude. Punaiset huulipunat eivät ole minua varten. Soudin ja huopasin, ja koska puna nyt oli tarjouksessa, niin päätin sen tilata. Ja arvatkaapas mitä, aion tätä myös käyttää!

Tämä tosissaan sopii asettamaani nude-kategoriaan eikä ole myöskään liian oranssi, ennemminkin kultaiseen shiftaava. Kuva totta kai valehtelee taas vähän.

Tuossa eri valaistuksissa otetut, valitettavan tiukasti rajatut kuvat tästä ihanuudesta vielä käytössä. I'm so happy! Ehkä minusta vielä tulee aikuinen, kun käytän jo puniakin. Näytin tätä miehellekin, ja ilmoitin, että nyt alkoi punien käyttö. Vastaus oli: "No, voit sä tota käyttää, kunhan et mitään punaista." Hah, mieheni on yhtä ahdasmielinen kuin minäkin, ja sehän sopii. Noissa kuvissa muuten en ole käyttänyt mitään peiliä, ja puna on miten sattuu, mutta sehän tässä onkin niin ihanaa, että se on niin vaaleaa, ettei se haittaa, vaikka vähän sohaisee hutiin. Tämä liukui huulille kivasti, ja tuntuu todella pysyvän. Tykkään, tykkään, tykkään! Ja minä en siis ole käyttänyt huulipunia sitten yläasteen peitepuikkohuulien jälkeen. Kyseessä oli silloin peitepuikon sävyinen, muistaakseni Yves Rocherin puna (vai olikohan se oikeasti peitepuikko), jonka seuraksi rajasin huuleni tummanruskealla. Uuu-la-laa, miten kaunis näky olin. Voitte varmaan sympatiseerata, miksi en ole sortunut puniin enää sen jälkeen, kun vanhempana ja viisaampana katsoin seiskaluokan kuvaani, ja punastuin häpeästä. Eli pieni riski tässäkin vaaleassa punassa oli, mutta tämä ei onneksi luo peitepuikkoefektiä. Jes, olen niin onnellinen! <3

Turkoosit ystävykset

Vilautin tässä postauksessa Natural Coden kevätkokoelman silmämeikkiherkkuja, joista jäi kuitenkin jotain olennaista puuttumaan.

Eli, miltä nämä tuotteet sitten näyttävät oikeasti. Kyniähän on laadultaan hyvin monenlaisia. Ajattelinkin siis vilauttaa kynien tehoa, ja ehkä hehkuttaa lisää tuota keskimmäistä Peach-sävyä.

Tuo ruskea sävy on ihan perussävy ilman helmiäisiä, mutta vaalea Peach ja turkoosi Aqua ovat ihanan helmiäismäisiä, ja korostan vielä, että Peach sopii mainiosti silmän sisänurkan valopilkuksi.

Pigmenttejä kynissä on kivasti, ja koostumus on tarpeeksi pehmeä, jotta kynä liukuu luomella hyvin.

Tämän piti siis vain olla joku loppumaininta jossain postauksessa tai välihuomautus, mutta ajattelin sitten vilkaista silmämeikkejäni, josko vaikka löytäisin jotain, mihin näitä voisi vertailla.

No, löytyihän sieltä sitten Natural Coden edeltäjän, Anytimen, turkoosi kynä (13 Ystävä), jota huvikseni testasin NC:n turkoosin viereen.

Tässä vaiheessa olin jo, että oookeeeii...? Siis aivan sama sävy. En havainnut koostumuksissa oikeastaan mitään eroa.

Tutkailin tilannetta hieman lisää, ja huomasin kaiken lisäksi, että kummankin tuotteen sävynumero on 13. Sattumaa vai ei? Mietin, että kuten hiusväreissä, voisiko näissäkin olla joku yleismaailmallinen koodi, mutta epäilenpä suuresti. Tätä ajatusta seurasi pieni häpeä, kun ajattelin, miten olen intoillut (ja intoilen edelleen) Natural Codesta. Mitä, jos se onkin vain Anytime aikuisempaan asuun puettuna? Kuinka helppo olisikaan kuluttajaa näin huijata. Anytime kun oli ihan selvästi teineille, mutta Natural Coden tuotteita kehtaa laukustaan kaivaa kuka tahansa ilman "pissisleimaa".

Olisi yksinkertaisesti noloa hehkuttaa Natural Codea, ja dissata Anytimea, jos tuotteet poikkeaisivat vain ulkonäöltään.

Päätin sitten turvautua viimeiseen oljenkorteen eli INC-luetteloon, josta siis en mitään ymmärrä. Mutta päätinpä katsastaa löytyykö näistä kynistä samoja ainesosia. Vastaus on.... eipä löydy. Juurikaan. Natural Coden ainesosaluettelo on sitä paitsi huomattavasti lyhyempi, mikä varmasti on hyvä NC:n luonnollista imagoa ajatellen.

Huokaisin siis helpotuksesta. Ei tarvitse nolostella. Ja sitä paitsi, eivät kaikki Anytimen tuotteet ollet susia. Kuten esimerkiksi juuri tämä kynä, jossa ei ole mitään vikaa. En ole sitä kyllä vuosikausiin käyttänyt, mutta edelleen se toimii kuin junan vessa. Eli lähinnä nolostumista aiheutti se tieto, että on itse nostanut NC:n jotenkin jalustalle, vaikka vähän laiminlyöty Anytime olisi tässä skenaariossa ansainnut sen myös.

Mutta tilanne ohi, nou hätä. Ovat eri tuotteita. Toki Natural Coden tuotteet ovat varmaan joiltain osin saaneet vaikutteita Anytimesta, sehän on vain luonnollista, mutta valmistusmetodit ovat varmaankin erilaiset... tai jotain.

Ja jos jotain olen Virven blogista oppinut, niin sen, että tuotteista löytyy usein yllättäviäkin samankaltaisuuksia, eritoten, jos ovat saman firman keitoksia.

Simmut täynnä Beniä

Ben Nye -testaukset jatkuvat. Tällä kertaa nappasin käteeni 8 luomiväriä sisältävän paletin, joista varsinkin tuo puhdas valkoinen herätti mielenkiintoni. Nyt tiedän, millä Salkkareiden vanhemmat naistähdet saavat niin vaaleat, mattapintaiset luomet :) Ei mutta oikeasti, tuo valkoinen on ihana, peittävä ja kirkastava. Sudin sitä jopa silmieni alle, ja hyvin toimi. Toinen suosikki tästä paletista on vasemman alakulman tumma lila, jossa on ihan valtavasti pigmenttejä. Ja tuo toisen alanurkan harmaa on muuten sitten huomattavasti tummempi kuin kuvassa. Näillä leikkiessäni huomasin välillä, että väri katosi luomilta, ja aikani pähkäiltyäni tajusin, että se oli vain tekniikasta kiinni. Nämä (niin kuin monet muutkin) luomivärit pitävät siitä, että ne taputellaan luomille eli jos liikaa vetelee, niin kuin itse tein, ne vain vaihtavat paikkaa.

Nämä muuten lähtevät tästä paletista irti samaan tapaan kuin viimeksi esitellyt napit. Joten tilalle voi hommata uusia värejä, jos niin halajaa.


Taas seuraa siis silmämeikkikuvia, jotka eivät varmastikaan ole taas kauneinta mahdollista laatua. Se ken kaipaa heti paikalla värien ilotulitusta ja superhyviä kuvia, kipaiskoon Karkkipäivää lukemaan ;) Muut painakoon mieleen nämä onnettomat kuvat, sillä joku päivä minäkin osaan ottaa parempia. Sitten voidaan vertailla. (Vaikka ei tästä kyllä ole tulossa mitään meikkiblogia siinä mielessä, keskityn esittelemään mieluummin tuotteita.)

Joka tapauksessa kolmessa ensimmäisessä kuvassa on käytetty paletin ruskeita sävyjä, tummanharmaata sekä valkoista. Minulla on tapana sotkea kaikkea keskenään, joten mitään tiettyä kohtaa, missä on jotain tiettyä väriä, on varmasti vaikea hahmottaa. Ja tämän postauksen pointti on tuo valkoinen luomiväri, joka on mielestäni kiva tuote arkimeikkiin.

 

Ja sitten seuraavassa kolmessa kuvassa on käytetty paletin liloja, vaaleanpunaista ja valkoista. Huomaa kyllä, miten kamera syö puolet väreistä. Tummanlila oli kyllä oikeasti tummanlila. Ja nyt löytyi jo ripsientaivutinkin.

Kaiken kaikkiaan sävyt olivat aika luonnollisia, ja pigmenttien määrä ehkä vähän heitteli. Hehkutan vielä sitä valkoista, sillä en ole aiemmin törmännyt valkoiseen mattaluomiväriin, jossa  olisi noin paljon voimaa. Ja se on todella monikäyttöinen, sillä sitä voi käyttää valotuotteena silmien alle, kulmaluulle..Noissa kuvissa minulla on Ben Nyen meikkivoidetta, jonka esittelen myöhemmin (ei siis Belle Visagea), ja sitäkin vain silmien ympärillä. En ollut lähdössä mihinkään, joten meikkasin vain simmut. Sitten naamasta löytyy Make Up Foreverin irtopuuteria, vähän Nivean ripsaria (sain siis uuden) eikä muuta. Silmien alle ja kulmaluulle laitoin tuota valkoista luomiväriä.

Projekti nimeltä Matchy Matchy

Ensinnäkin olen pahoillani blogiini tekemistäni muutoksista. En jaksa enää tapella Bloggerin kanssa, mutta yritän kyllä vielä tehdä tästä inhimillisemmän näköisen.

Olen joskus kertonutkin, kuinka hauskaa minusta on yhdistellä samansävyisiä meikkejä, vaatteita ja asusteita. Joskus yhdistely käy luonnostaan, ja joskus se vaatii vähän työtä. Tällä kertaa se vaati vähän (turhaakin) työtä.

Eli tilanne on siis seuraavanlainen: ostin Henkasta ja Maukasta (surprise, surprise) lilan paidan, jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt. (Ei siis sama paita, joka löytyy tästä postauksesta, mutta sama paita kuin tässä postauksessa, tosin erivärisenä.) Ja tämä paita vaatisi seurakseen ehdottomasti samansävyiset kynnet. Mieleeni juolahti heti yksi ilmiselvä vaihtoehto, mutta Natural Coden kevätlakat pyörivät vielä mielessäni, ja haluaisin niitä jotenkin yhdistellä.

Mutta mihin niitä sitten yhdistelisi?

Step one on siis löytää lila kynsilakka. OPIn Lincoln Park After Dark (päällyslakattu versio täällä ja konadoitu versio täällä) sopii siihen kuvaukseen. Se on tumma lakka, joten mätsätäkseen paitaan, se vaatii vaalennusta.

Ja tähän siis löydämme apua Natural Coden minilakoista.

Keskisormen kynsi päällystettiin vaaleansinisellä Salty splashilla ja etusormen kynsi sai raikkaan vaaleanpunaisen Pearly bunny -päällysteen.

Peukku sai lilan Dreamy heart -lakan OPIn seuraksi.

No, sopivatko nämä nyt paitaan? Eivät. Keskisormi on liian vihertävä ja etusormi liian punertava.

Peukku taas on liian sinertävä. Noup, noup. Ei ollut näistä mätsäreiksi.

Juu, ei.

Step two on siis löytää joku toinen lila lakka. Koska mattalakkojen nopea kuivuminen tekee tästä projektista siedettävämpää, annan OPIn We'll Always Have Paris -lakan suede-versiolle mahdollisuuden. Yksinään se kuitenkin on liian punertavan sävyinen.

Apuun ryntäsivät jälleen Pearly bunny ja Dreamy heart. Vaikka sinisyyttä kaipasin OPIin, Salty splash ei vakuuttanut minua tässä hommassa, joten nämä kaksi sävyä saivat uudet mahdollisuudet.

Pikkurilli muuttui liian punertavaksi Pearly bunnyn myötä eikä nimettömän Dreamy heart -kuorrutuskaan ollut toivottu lopputuloksensa puolesta.

Tässä koko sakki, ja paita taustalla... Noup, noup, noup, noup ja... noup.

Tässä valossa kynnet näyttävät makeilta, mutta paidan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Harkitsen hetken jättäväni kynnet tällaisiksi, mutta ei se käy. Haluan käyttää tuota paitaa, ja se ei nyt vaan näillä kynsillä onnistu.

Kun ei, niin ei. Minun on siis pakko kaivaa laatikoistani lakka, joka minulle ensimmäisenä tuli mieleen, kun tälle paidalle mietin kaveria. Oliko intuitioni oikeassa?

Taisipa olla.

Joo-o, nyt näyttää toivotunlaiselta.

Peukalon lakka verrattuna edellisiin kokeiluihin on huima parannus. Mikä siis on tämä lakka, jonka ansiosta sain projektini päätökseen?

No, Natural Codella mennään, mutta tällä kertaa sävyllä 20 Cool Cat, jonka peittävyys riittää yksinään ilman aluslakkojakin. Kaksi kerrosta tätä kuulia kattia riittää peittämään kynteni täydellisesti sinertävän lilaan lakkakerrokseen.

Päällyslakan (joka on muuten LCN:n Super Hardener) jälkeen kynnet kiiltävät, ja olen valmis käyttämään paitaa!

Mission accomplished.