Mineraalipohjustelua

Kaivoin pitkästä aikaa esiin Essentia Naturalen mineraalimeikit, jotka olivat hetken aikaa vaihtopenkillä uusien meikkivoidetuttavuuksieni syrjäyttäminä. Hetken inspiraation innoittamana kaivoin kuitenkin mineraalit esiin, ja muistuttelin itselleni, miten hyviä ne ovatkaan.

Isonenä-kuvan vasemmalla puolella Silky Way Light -sävyinen meikkivoide, oikealla pelkkä primer. Kuva jostain syystä vähän imartelee, ihonihan on oikeasti ihan järkyttävässä kunnossa, ihan kuin jättimäisissä huokosissa ei olisi jo tarpeeksi. Joka tapauksessa tuosta saa vähän kuvaa siitä, miten hyviä Essentia Naturalen mineraalit ovat. Vaikka tuo Silky Way Light -sävy oli varmaan itselleni liian keltainen, se sulautui kyllä todella hyvin ihoon eikä ero kaulan ja naaman välillä ollut merkittävä.

Eli pohjustuspuuteri (primer) on tämän näköinen. Tätä pyöritellään kabukilla kosteusvoiteen päälle, ennen itse meikkipohjaa.

Ja tässä meikkipohja näytekoossa.

Lisäksi testasin taas Courage-sävyistä poskipunaa.

Tätä oli kyllä vaikea olla annostelematta liikaa. Tämä siksi, että yritin kaivaa sitä suoraan pikkuisesta näytepurkista kabukillani. Joka tapauksessa, kun tätä pyörittelin, niin kiva siitä tuli. Ehkä ensi kerralla kaadan sitä lautaselle ja kokeilen pienempää sivellintä :) Oli muuten uskomattoman kestävää poskaria. Pysyi tuntikausia kasvoilla muuttumattomana.

Hiukset näyttävät aika tummilta tuolta juuresta, mutta ne ovat oikeasti tuolta alhaalta tummat ja tulivat nyt esille, kun nostin lasit otsalle. Minulla on suuri suunnitelma kasvattaa omat hiukseni takaisin, mutta vain pohjakerroksista. Värjäilen siis vain päällimmäisiä hiuksiani. Sitten kun pohjahiukset ovat kauttaaltaan tummat, voin kokeilla sävyttää myös päällimmäiset kutrit. Voiko tällainen idea toimia? No whatever, luultavasti en ensi viikolla enää muista edes koko ideaa.

ps. Essentia Naturalen kotisivut löydät täältä.

pps. Innostuin mineraaleista enemmänkin, joten luvassa lisää postausta aiheesta.

Esittelyssä viime kesän kaveri ja aivan uusi ystävä

I am so sad!! Tämä Nivea Visage Summer Beauty -itseruskettava oli viime kesän lempparini, ja sitä vielä kaapistani löytyikin. Valitettavasti se oli huhtikuussa nähnyt parhaat päivänsä, joten en uskalla sitä enää kasvoihini kokeilla. Joka tapauksessa viime kesän lotrailut tämän kanssa ovat vielä muistissa, joten hehkutanpas hetken tätä.

Ensinnäkin tämä oma tuubini on suunnattu myös vaalealle iholle, joten tämän kanssa ei kovin herkästi tule mitään ylilyöntejä. Tässä on sama idea kuin Dovessa eli päivävoiteen tavoin levitetään iholle ja päivä kerrallaan rusketus syvenee. Onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni aikaansaamaan tasaisen, kestävän rusketuksen. Tämän kanssa opin myös sen, että puhdistus tulee tehdä tasaisesti. Pyyhin kaulaani kasvovedellä vähän sieltä sun täältä, jolloin havahduin pian siihen, että kaulani oli raidallinen. Opittuani puhdistamaan ihon joka puolelta tasaisesti, oli lopputulos täydellisen ihana. Tällä voiteella saa (ainakin itse sain) aika piankin syvän rusketuksen, joten kannattaa pitää välipäiviä, jos tuntuu, että on menossa liian tummaan suuntaan. Paras tämä olikin silloin, kun dekolteekin oli oikeasti ruskettunut, mutta kasvot kaipasivat siihen mätsäävää väriä. Vaikka tuote antoikin useiden päivien käytön jälkeen paljonkin väriä, tulos oli luonnollinen eikä kukaan edes epäillyt minun käyttävän purkkivärejä.

Tuoksu on ihan siedettävä, ei valittamista. Minulla vissiin olisi muitakin itseruskettavia kokeiltavana, mutta jos tätä vielä kaupasta saa, niin saattaapi olla, että hankin tätäkin vielä kesän takuuvarmaksi pelastajaksi.

Sitten uuteen kuorintakaveriini, josta vinkkasin loppuneen Nivea-kuorinnan ohessa. Kyseessä on siis kuoriva kasvovesi, joka on minulle täysin uusi käsite näin käytännössä. Olen kyllä joskus jotain näistä lukenut, mutta aivan pintatasoa syvemmälle ei tämä ajatus ole päässyt.

Halusin päästä kokeilemaan tätä jo kylmemmillä keleillä, mutta Nivea oli niin riittoisaa, ettei se onnistunut. Syy halukkuuteeni oli se, että puteli paljastaa sisältävänsä ainesosia, jotka altistavat auringolle pahemman kerran, joten palamista saattaa tapahtua normaalia helpommin. Noh, näillä kylmemmillä keleille se ei haitanne ja suojavoiteita pitää vain muistaa käyttää.

Olen tätä nyt kerran vasta käyttänyt, joten mitään syväluotaavaa analyysia ei vielä ole luvassa. Sen verran voin kuitenkin jo kertoa, että tämän koostumus yllätti minut täysin. Odotin jotain supertehokkaan tuntuista alkoholimyrkytyksen aiheuttavaa, ihoa kirvelevää ja sen kokonaan pois kuorivaa (à la Samantha Sinkkuelämää-sarjassa jaksossa, jossa hän meni iho pois kuorittuna Carrien kirjajulkkareihin) kasvovettä, joka kuivattaisi ihon niin, että supertujut kosteusvoiteet olisivat tarpeen. Mutta ei. Tämä oli kuin kesäaamu kukkaniityllä. Siis aivan uskomattoman hellävaraisen tuntuinen eikä kirvellyt yhtään! Poisti silti kaikki roskat naamasta paremmin kuin yksikään toinen kasvovesi tähän mennessä (saati sitten kuorinta). Tämän jälkeen oli ilo levittää naamio, kun tiesi ihon olevan oikeasti puhdas. Naamio kaiken lisäksi levittyi kuin unelma. Täytyy vain sanoa, että vau! Kokeilen nyt kuitenkin tätä vielä lisää ja sitä tiukempaa analyysia luvassa myöhemmin.

Stay tuned!

edit. Terhen tuossa muistuttelikin, että tuo Clarins on siis tarkoitettu muutaman kerran viikossa käytettäväksi, ei jokapäiväiseen käyttöön. Eli ihan kuin normikuorinnatkin. Unohtui mainita tuo aika oleellinen seikka.

Not again ?!

Perjantainen kuva-arvoitus: Mitä näet kuvassa?

a) kauniin symbioosin
b) toheloinnin tuloksen
c) täysin puun takaa tulleen, järkyttävän yllättävän tapahtuman jälkiseurauksen?

Oikea vastaus: c. Olin laittamassa housuja jalkaan, ihan normaaleja lököhousuja, en edes farkkuja, kun yhtäkkiä tunsin jumalatonta kipua etusormessa. Kynsihän se siinä sanoi itsensä irti. Taas! Viimeksi sentään oli oikea käsi, mutta nyt se oli vasen, mikä on siitä onnetonta, että vasen käsi on minun kynsipostauskäteni.

Voi pikkuista. Joudun varmaan nyrhimään kaikki kynteni, mikä tarkoittaa sitä, että kynsipostauksia ei ehkä vähään aikaan tule tai sitten ne ovat jotain supersimppeleitä. Huoh. Tai sitten pidän muut kynnet normipituisina ja luvassa on nelisormisia kynsipostauksia...

Hoitsikkarakkaus ja summer quickie part deux

Lokakuun lopulla mainitsin ohimennen ottavani tämän Sebastian Light Weigthless Shine -hoitsikan käyttöön jämä-shampoon kera käytettäväksi.

Hoitoaine lupaa kiiltoa ja ryhtiä ja hyvän pohjan jatkokäsittelylle. Itse föönäilen aika harvoin, joten tuosta jatkokäsittelystä en osaa sanoa mitään. En myöskään kokenut hiusteni kiiltelevän tai saaneen erityistä ryhtiä (omituisia lupauksia), mutta olen silti ollut supertyytyväinen.

Mutta palataanpas ajassa taaksepäin: shampoo loppui ja Sebastian jäi yksin kylppärin hyllylle ruikuttamaan. Olen sitä aina silloin tällöin käyttänyt, mutta koska pääasiassa olen halunnut käyttää saman sarjan shampoita ja hoitoaineita yhteiskäytössä, on Sebastian jäänyt pikkuisen vähemmälle käytölle kuin se olisi ansainnut. Kun nyt juuri kerroin kokeilevani minikokoista Gliss-shampoota, sain syyn käyttää eriparihoitoainetta sen kanssa. Niin sainkin tämän hoitoaineen lotraamalla kulumaan loppuun, ja jään kyllä tätä pikkuisen kaipaamaankin.

Jos nyt hyppään suoraan koostumukseen eli ihanan jämäkkä koostumus pysyi kädellä hyvin eikä lorahdellut viemärikaivoon. Kuitenkin levittyi loistavasti latvoihini ja selvitti tukan hetkessä. Huuhtoutui kauniisti pois ja jätti jälkeensä siloisen suloiset latvat. Tuoksu oli mieto, mutta jotenkin ihanan naisellinen ja raikas. Tämän tuotteen jälkeen oli ilo harjata hiukset, sillä takuista ei ollut tietoakaan. Vaikka hiukset ovat nukkumaan mentäessä (pesen tukan siis iltaisin) sileät, eivät ne aamulla muistuta latistunutta liurutukkaa.

Itse purkki oli vähän outo. Tätä piti siis säilyttää ylösalaisin eli puteli lepäsi korkkinsa päällä. Tämä on siitä hyvä ratkaisu, ettei jämiä tarvinnut odotella saapuvaksi pohjalta asti pitkiä aikoja, vaan viimeisetkin rippeet hoitsikasta olivat helposti saatavilla. Myös napsukorkki oli kiva ratkaisu. Huono puoli tässä oli se, että puteliin tosiaan piti saada korkki kiinni heti, jotta sain sen takaisin hyllylle oikein päin, sillä hyllyllä ei todellakaan olisi ollut tilaa vaakasuuntaan asetellulle putelille edes hetkeksi.

Joka tapauksessa pidin tästä hoitoaineesta todella paljon, ja pieni iksukohtaus tässä on meneillään hyvästien jäljiltä.

Mutta sitten iloisempiin uutisiin. Esittelin jokin aika sitten oman versioni kesän pikameikistä. Nyt olisi vuorossa pikaisen kesäkampauksen vuoro.

(Kuvassa hiukset pesty Glissin minisampoolla, hoidettu Sebastianin hoitsikalla, letit yöksi ja aamulla, kun hiukset on avattu, kiharoille hiuskiinnettä.)

Mielestäni kesään sopivat kaksi täysin vastakkaista asiaa: puolihuolimaton kesänuttura tai avonaiset kikkurahiukset. Ensimmäinen sopii helteille, jolloin hiukset on kiva saada pois niskaa hikoiluttamasta. Jälkimmäinen sopii varsinkin näille viileämmille kesäpäiville. Esittelenpä näistä siis viileiden viimepäivien suosikkini.

Tämähän ei ole mitään ydinfysiikkaa. Pyyhekuivattuihin hiuksiin pari lettiä, aamulla auki, hiuslakkaa, ehkä muotovaahtoa tyveen ja avot! Itse olen suosinut superhelppoa lettimallia, joka alkaa vasta korvien tasolta, mutta jos jaksaa väkerrellä, niin ranskalaisten lettien kanssa kiharat saa alkamaan jo päälaelta, ja näin saa kampaukseen muotovaahdotontakin kuohkeutta. Peppi Pitkätossi -leteillä olen saanut kuvassa näkyvät kiharat, mutta pienemmillä leteillä saa tietty pikkuisempaa kiharaa ja yhdellä isolla letillä kauniit laineet.

Leteissä on kyllä se riski, että vaikka kuinka tekisit aina samanlaiset letit, niin kiharat eivät näytä välttämättä samoilta kuin edellisenä päivänä. Varsinkin latvat voivat sojotella lähes mihin suuntaan vaan, joten pompulan sitomiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Mitä kampausta itse suositte kesäisin?

Yksi juttu, minkä olen viime aikoina huomannut, on se, että kylmällä vedellä suihkuttelu tekee hiuksista oikeasti siloisemmat viemättä kuitenkaan tuuheutta. Viimeistelenkin nykyään aina, kun muistan, suihkuhetken viileällä vesipesulla. Tunnustaako joku muu kokeilleensa tätä taktiikkaa?

Nivea Visage Skin Refining Scrub

No niin, vihdoin pääsen esittelemään minua suuresti ilostuttaneen kuorinta-aineen. Ehkä tästä Nivean Skin Refining Scrubista riittää vielä yhteen käyttökertaan, mutta vilautanpas tuotteen nyt tässä. Otin tämän käyttöön vuoden lopussa, ja olen siitä asti tätä naamion kera käyttänyt aikalailla säännöllisesti kaksi kertaa viikossa.

Ensimmäiset kerrat olivat varsinkin aivan ihania. Iho oli siloinen, meikki levittyi kuin unelma ja iho tuntui hyvältä. Aivan samanlaisiin tunnelmiin ei olla enää päästy, mutta pidän tästä tuotteesta silti todella paljon. Ensinnäkin tuoksu... Aah. Siis niin ihanan mieto, mutta silti aivan unelmainen tuoksu. Apteekkari meets luxury -tyyppinen siis. Koostumus on pehmeää, mutta rakeita on paljon ja ne ovat aika suuria. Silti tämä kuorinta on todella hellävarainen enkä voi uskoa tämän olevan kellekään liian tuhtia. (Tätä suositellaan kuitenkin normaalille ja sekaiholle.) Tätä voisi pyöritellä kasvoilleen vaikka kuinka pitkään, ja tämä levittyykin oikein mukavasti.

Tällä hetkellä ihoni on niin huonossa kunnossa, ettei mitkään kuorinnat tai naamiot sitä ole pystyneet pelastamaan. Muutenkaan tapanani ei kyllä ole tutkia naamaa jokaisen tuotteen jälkeen ja etsiä uudistuksia. Ihonhoitotuotteiden arviointi on vaikutusten osalta todella hankalaa, kun käyttää useita eri tuotteita yhtäaikaa (puhdistus, kuorinta, naamio...) ja helpompi onkin keskittyä välittömiin vaikutuksiin. Tämän Nivean kuorinnan jälkeen kasvot tuntuivat puhtailta, ja olo oli raikas. Rakastuin tulisesti tähän kuorintaan, ja voisin ostaa tätä heittämällä uudelleenkin. Ja varmaan ostankin, sillä kasvojen kuorintaan minulla on vain yksi tuote (muistaakseni) jemmassa. Halusin sen tuotteen ottaa käyttöön jo ennen kesää, mutta koska halusin käyttää Nivean loppuun ensin, niin en ole vielä päässyt tätä testaamaan. En vielä paljasta tuotetta, mutta voin sanoa, ettei se mikään perinteinen kuorintavoide ole...

Sitten vielä päivän kynnet. Miljoonannen kerran Lumenen Kevätkepposta (eikä väri vieläkään ole kohdallaan) sekä Konad-kukkasia. Halusin laittaa kynsiin ihan muuta lakkaa, mutta päätin kuitenkin käyttää hyväkseni viileää säätä ja pukea ylleni punaisen takkini, jonka seuraksi Kevätkepponen sopii kuin Seppo Salkkareihin.