Kopiokissa vauhdissa

Tiedän, mitä te ajattelette. "Eikö se vieläkään ole oppinut?" "Ei kai taas tätä ruikutusta..." Olette väärässä!! Aloin kyllä poistaa glittereitä kynsistäni samalla metodilla kuin viimeksi - Yves Rocherin asetonittomalla kynsilakanpoistoaineella, joka muuten on ihan juuri loppu. Ja tulos oli tuo yllä oleva kuva. Sitten muistinkin, ettei asetonittomalla vissiin päästä tässä hommassa yhtään etiäpäin, mutta en halunnut tuhlata viimeisiä Konadin kynsilakanpoistoaineitanikaan. Niinpä kaivoin laatikosta uuden, salaisen aseeni.

Rainbow'n superhalpis kynsilakanpoistoaine hoiti homman sulavasti ilman ylimääräistä stressiä. Jemmoihin pitäisi löytää joku asetonitonkin lakanpoistoaine, mutta pahimpia glitterhärpäleitä varten tämä on hyvä olla olemassa.

Mitä sitten sain aikaan? Pohdin ja pohdin, mietin ja venkuloin, mutta päädyin tuttuun Lumeneen. Eli kyseessä jälleen Perhosia vatsassa -lakka, ja livenä lakka on siis pinkimpi kuin kuvassa.

Yhden kerroksen jälkeen lakka oli jo suht peittävä, mutta kaipasin siihen vähän jotain extraa.

Olen nyt niin ihastunut tuohon glitteriin, vaikka sen poisto tuhoaakin kynteni. Niinpä levitin sitä samaan tyyliin kuin Super Starin päälle hiljattain. Olen oikeasti todella pahoillani, että kaikki kynsipostaukseni toistavat itseään, mutta minulla on nyt tällainen copy cat -vaihe päällä, ja kopioin vain vanhoja lakkauksiani. Olen siis kopiokissa!!

(Anteeksi nimettömän sotkut, en muistanut putsata sitä ennen kuvan ottamista.)

Tämä on ehkä jopa kivemman näköistä näillä pinkeillä kynsillä kuin sinisillä Super Stareilla. Ja tuo glitter tosiaan pysyy ihan kivasti enkä jaksa näin kesällä olla koko ajan lakkaamassa kynsiäni, joten puolustelen kopiolakkauksiani sillä. Menikö läpi?

Ihanaa muuten, kun kuviin tulee kovin kesäinen fiilis, kun napsii niitä tuolla ulkoilmassa. Vai mitä olette mieltä? Itsestä ainakin on kiva kuvailla tuolla pihalla, vaikka tietenkin värisävyjen kanssa saa silloin olla tarkkana. Koska kuitenkin näistä pinkeistä lakoista ei saa millään tavoin oman sävyisiään, niin en stressanut tällä(kään) kertaa siitä.

I Care, You Care, We Care

Olisi jälleen vuorossa pienimuotoista We Care Icon -hehkutusta. Meikkivoide-esittelyt jatkuvat sarjan Perfect Wear Natural Lift Makeup -voiteella ja huulille olisi tarjota fuksianpunaista Perfect Fuchsia -punaa.

Ensinnäkin tämä meikkivoide. Suojakertoimesta (8) napsahtaa heti plussa. Puteli on pieni (25 ml), mutta tuote tuntuu riittoisalta, plus että tämä on todella edullinen meikkivoide, joten kyllä väittäisin olevan hinta-laatusuhteeltaan enemmän kuin hyvä.

Oma sävyni on Natural Vanilla, joka on oikein kiva, vaalea sävy. ( Huom. Tuotetta ei ole kuvassa silmien alla.) Meikkivoide vaikuttaa todella peittävältä, mutta kuivalle iholle en suosittelisi. Paksuhko voide tuntui vähän jämähtävän kuiviin kohtiin, ja se pitää levittää nopeasti. Normaalille ja ehkä rasvaisemmallekin iholle tämä on oikein passeli. Peitti värivirheet, mutta huokoset jäivät vähän näkyviin, vaikka nekin peittyivät paremmin kuin monella muulla voiteella. (Meikitöntä nassua voi kauhistella täältä.) Kaiken kaikkiaan oikein kiva tuttavuus. Hyvä perusmeikkivoide, joka sopii laihemmallekin kukkarolle. Lopputulos on suht luonnollinen, mutta siisti ja peittävä. Itse asiassa tuon meikkivoiteen ja huulipunan kanssa nassu näytti oikein esittelykelpoiselta.

Niin, ja itse kiinnitän meikin aina irtopuuterilla, joten en edes osaa sanoa, voiko jonkun voiteen kanssa jättää sen pois. Itse en jättäisi.

Ja suupielet kääntyivät vähän ylöspäin, kun ne saivat peitokseen oikein ihanasti liukuvan punan. Kirkas väri ei vieläkään tallennu kameralle oikein, mutta kyseessä on siis todella näyttävä fuksia. Ensimmäisessä kuvassa väri on aikaslailla oma itsensä. Siveltimellä levitettynä väri tosiaan liukui ihanasti huulille ja tuntui oikein pehmeältä, kuin huulirasvalta. Tykkään kovasti! Pysyvyyskin oli aika hyvä.

Pretty-himo valloillaan

Minulla on nyt suurehko ongelma. Olen jo ainakin viikon surffaillut Pretty.fi-sivustolla säännöllisen epäsäännöllisesti ihailemassa muutamia tuotteita, jotka huutavat nimeäni. Ajattelin, että jos pistän tänne ylös kaikki himokkeeni, niin se himo vähän laantuisi eikä tulisi klikattua mitään "Tilaa"-painiketta.

Yksi tuote, jonka kyllä tilaan ihan satavarmasti on ikisuosikkini Elizabeth Ardenilta eli Eight Hour Cream. Voide maksaa Prettyllä vain 17,90 e, joten se lähtee tilaukseen kyllä heti, kun käytössä oleva kahdeksikkovoide lähenee loppuaan.

Uusimmat himotukseni kohteet viettelevät herkullisuudellaan. Koska suihkugeelejä ei kylppärin hyllyllä montaa komeile (oikeastaan vain yksi) on täysin mahdollista, että myös Treaclen suihkugeeleistä joku saapuu kyläilemään luokseni jossain vaiheessa. Erityisesti vaniljan- ja vadelmantuoksuiset suihkusuosikit kiehtovat. Hintaa näillä 6,50 e ja kyseessä kuitenkin puolen litran pönikkä eli rahoilleen saisi kyllä vastinetta. (Näihin tulee kyllä mukaan joku painoon perustuva lisäveloitus, mutta unohdetaan se hetkeksi...)

Olen vähän vihainen Rimmelille Gosh-suosikkini kopioinnista (ainakin oletan, että kopiointi menee näin päin) ja vähän vihainen Goshille siitä, etteivät ole tajunneet patentoida maailmaa mullistanutta keksintöään. Joka tapauksessa Rimmelilläkin olisi tarjota peilillä ja LED-valolla varusteltu After Dark -huulikiilto ja pinkki sävy In The Limelight kiehtoisi kovasti. Hinta vain 4,90 e.

Peiteaineista minua kiehtoisivat Maybellinen silmänympärysiholle suunnattu Age Rewind Concealer (4,90 e) sekä L'Oréal Paris'n mineraalipeiteväri (5,90 e).

Näin kesäaikaan minua kiehtoo aivan törkeästi Maybellinen Dream Sunglow Bronzing Booster, joka on itseruskettava tiiviste, jota voi sekoittaa omaan kosteus- tai meikkivoiteeseen. Näin voi saada omista voiteista päivettäviä. Tämän haluaisin siis niinku todella paljon omakseni. Olen himoinnut tätä jo ainakin kuukauden verran. Hintakin vain 5,90 e.

Rakastan Goshin tuotteita, ja niitä on nyt saapunut Prettyllekin. En tarvitsisi uusia poskipunia, mutta herkullinen sävy Juicy Peach kyllä kiinnostaisi (9,90 e). Myös huulikiilto himottaisi, kun hintakin on vain 4,50 e.

Poskipunista puheen ollen: Revlonin Love That Pink -sävy on to die for. Ja vain 6,90 e.

Enkä edes aloita jaaritusta James Brown Londonin tuotteista... Me like, me want!!

Ja uskokaa tai älkää: tämä ei ole maksettu mainos.

Roskiin vaan!

Muutama purnukka on löytänyt tiensä roskakoriin. Ensinnäkin nelisen vuotta vanhat Ariane Indenin puhdistustuotteet joutivat roskikseen, sillä a) nämä olivat jo niin vanhoja ja b) näitä ei olisi koskaan tullut käytettyä ja c) pumppupullojen nokat ovat kadonneet. Sain nämä käydessäni meikkaaja-maskeeraajakoulua, ja olivathan nämä käteviä meikkipakissa. Mutta hus hus, roskiin vaan! Mitään sanottavaa näistä ei ole, koska mitään muistikuvia ei ole. Putelit ovat nököttäneet tyhjänpanttina kaapissa aina koulun loppumisesta lähtien.

Roskiin lähti myös typötyhjäksi tyhjentynyt L'anzan Healing Colorcare Trauma Treatment, jonka otin käyttöön jo marraskuussa L'anzan shampoon ja hoitoaineen seuraksi. Vaikka viimeksi mainitut kaverukset loppuivatkin jo joulukuussa, jäi tämä Trauma Treatment kaappiin nököttämään. Nyt olen saanut sen kuitenkin kaavittua tyhjäksi, joten muutama sananen voisi olla paikallaan.

Ensinhän minusta tuntui, että en osaa laisinkaan käyttää tällaista hiuksiin jätettävää, voidemaista hoitoa. Vähänkin kun laittoi liikaa tai liian lähelle juurta, niin hiukset näyttivät rasvaisilta. Annostelu oli siis kaiken a ja o. Käyttötavaksi vakiintuikin yksi painallus voidetta ja vain latvoihin. Hoitoa olen viimeistellyt Paul Mitchellin ihanaisella Super Strong Liquid Treatment -suihkeella ja näiden kahden kombo toimi tukassani valtavan hyvin. Hiukset eivät olleet sähköiset eivätkä hamppulatvat haroittaneet. Hiukset olivat pehmeät, mutta silti tuuheat. Tämän tuotteenhan olisi tarkoitus myös säilyttää hiusten väriä, mutta siihen on vaikea sanoa juuta tai jaata. Väri on vielä tukassa, mutta olisi varmaan ilman tätäkin. Blondaus kun harvemmin ihan hevillä tukasta lähtee. Ei nyt hirveä ikävä jää tätä tuotetta, mutta käyttäisin kyllä uudelleenkin ja ostaisin, jos olisi vaikka tarjouksessa. Tuoksukin oli aika jännä - kivalla tavalla.

Olen superinnoissani siitä, että saan kokeilla jotain uutta hiuksiin jätettävää ainetta, mutta harkitsenpa päätöstä hetken, ja palaan sitten asiaan, kun asia on jämpti.

Rasvailkaa, rasvailkaa!

Kesä on ihanaa aikaa, joten nautitaanpa siitä! Tänään on omaan ohjelmaani kuulunut Ilkka Remestä, aurinkorasvailua ja joutihan se t-paitakin pois päältä (alla kyllä oli toppi, mutta pienempää mallia).

Tämä poikkeaa nyt siitä asiasta, jota varten aloin kirjoittaa, mutta tuo Ilkka Remes on kyllä yllättänyt täysin. Minun oli todella vaikea aloittaa tuota kirjaa, mutta nyt se rullaa kuin jalkapallo etiäpäin. Yöpöydällä odottaa sitten puolestaan Liza Marklund. Jostain syystä luen nykyään melkein jatkuvasti samaan aikaan kahta kirjaa.

Oikeasti tarkoituksena oli muistuttaa teitä käyttämään sitä aurinkovoidetta! Ja enemmän on... enemmän! Ei olisi kiva viettää alkukesän ihania päiviä dekoltee punaisena, nenä pinkkinä ja korvannipukat helottaen. Siispä käyttäkää ahkerasti voiteita. Rusketuskin tulee turvallisemmin, ja siitä tulee pitkäkestoisempi.

Itselläni käytössä Nivea Sun Protect & Bronze suojakertoimella 20. Tämän voiteen juju on lakritsikasvin uutteessa, joka aktivoi ihon omaa melaniinin tuotantoa, ja edesauttaa näin rusketuksen syntyä. Itseruskettavia ainesosia tässä ei kuitenkaan ole. Toivottavasti voide toimii, sillä kalkkunakoipeni kaipaavat pientä sävykerrosta. Naamaan minulla on eri voide, mutta koska en sitä nyt tajunnut kuvata, niin vilautanpa sitä sitten myöhemmin.

Tässä vielä värieroa itseruskettavat jo monta kertaa kohdanneen käsivarren ja vain kerran itseruskettavaa maistaneen koiven välillä.