maanantai 12. huhtikuuta 2010

Onnen Taikaa


Nyt on meneillään joku "vaihdakynsilakkaajokapäivä"-viikko, joten tässä taas uusia kynsiä. Tällä kertaa kynsissä on suht neutraali Lumene-lakka syksyn Magic Roses -kokoelmasta eli on tuskin saatavilla enää. Tämä näyttää vähän Avonin työhaastattelulakalta, mutta on oikeasti paljon mielenkiintoisempi tapaus.


Eli vaaleanpunainen, vähän ehkä persikkaan taittava, pikkuisen kullalla höystetty ihanuus. Lumene itse kuvailee tätä lakkaa heleäksi ruusutarhan pinkiksi, joka ehkä kuitenkin sopii kuvaukseksi enempi lakan kanssa mätsäävälle huulipunalle.


Ja sävynimi on 70 Magic Times/Onnen Taikaa. Ihmettelen syvästi, miksi tämä oli syksyn kokoelmassa, kun itse käyttäisin tätä mieluusti vaikkapa kesähäissä tai muissa kesän illanvietoissa. Ei minulle tulisi mieleenkään laittaa tätä pikkujouluihin.


Ja tällehän on kehitetty tietenkin oma sävypari huulipuniin.


Faktahan kuitenkin on se, etteivät nämä minun mielestäni mätsää ollenkaan. Puna on rehellinen pinkki, kun taas tuo lakka ei ole pinkkiä nähnytkään. Siitä huolimatta värit jotenkin sopivat toisiinsa.


Paitsi tässä kuvassa sävyero on kyllä tosi valtava. Ja puna on kylmähkö sävy, kun taas lakka on lämpimähkö. Nämä kyllä riippuvat ihan valaistuksesta, että älkää sokeasti tuota kuvaakaan uskoko. Ja Bloggerhan vielä voi muuttaa julkaistessaan tuon kuvan, vaikka millaiseksi. (Hups, tuo kynsinauhasotku ei näin livenä näytä yhtään noin pahalta.)


Kamera söi vähän värejä, puna on oikeasti paljon pinkimpi. Ja täytyy sanoa, että vaikka se ei ehkä tuon lakan kanssa mätsää, niin minä tykkään. (Paitsi tässä kuvassa ne eivät kyllä riitele pahasti. Tykkään yhdistelmästä.) Alan pikkuhiljaa innostua enempi ja enempi huulipunista, ja voisin kuvitella käyttäväni tätä Minersin huulikiillon tavoin silmissäni rajaukset ja ripsaria.



Mutta kuvitelkaa tämä pinkki ihanuus tummemmaksi.










Toki näin kiillon kera tämä on enempi minua itseäni.


Päällä siis Natural Code -kiilto sävyssä 8 Pink Sugar. Ja huomioikaa, miten tummalta tuo puna tässä kuvassa näyttää. Yhtä tumma se melkein on huulillakin. Miksihän tuo tummuus ei siis toistu huulilla kuvissa?

Taidan kyllä oikeasti fanittaa Lumenea, ja Lumene-postausten määrä ylittää jo Goshitkin. Mietin paljon, että onko Lumenella tuotteita, joista en pidä, mutta ei niitä taida juurikaan olla. Lumenen meikinpohjustusaineeseen en ensikokeilulla ihastunut, mutta sitä pitäisikin koklailla lisää. Moni muu on sitä niin paljon kehunut, ja omalle iholleni on muutenkin vaikeaa löytää tuollaisia kiiltelyä hillitseviä tuotteita. Muuten olenkin tainnut pitää kaikista Lumenen tuotteista.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Super Silver


Olen nyt niin innoissani, etten meinaa nahoissani pysyä. Kaivelin meikkilaatikoitani huvikseni ja yhtäkkiä käteeni osui tuote, jota en oikeasti muista edes hankkineeni. Pakkaus on kaiken lisäksi niin huomaamattoman oloinen, ettei kai ihmekään, että se oli kadonnut tutkastani.


Kyseessä on tuote, joka olisi kuulunut postaukseen, jossa esittelin jauhemaiset luomivärini. Eli tämä on MSCHICin mineraaliluomiväri sävyssä Super Silver. Ja sitä tämä todellakin on, superhopeaa parhaimmillaan. Jos olet kyllästynyt tekemään bile-iltoina smokey eyes -meikin, niin hopeameikki on varteenotettava vaihtoehto. Harmikseni en vain löytänyt tätä enää MSCHICin sivuilta. Muutenkin tuotteet tuntuvat siellä olevan myynnissä todella vähän aikaa.


Tätä voi käyttää kuivana tai kosteana, mutta näissä kuvissa esittelen sen nyt vain kosteana, kun se on niin makee!


Siis niin täydellisen peittävä ja intensiivinen hopea, että jos tätä on silmissä ja jää joltain huomaamatta, niin on kyllä ihme ja kumma!

Ja seuraavissa kuvissa on pelkästään tätä superhopeaa silmissä (kosteana) ja Nivean Extreme Resist Lengthening -ripsiväriä. Ja taivutukset on näköjään unohdettu.








Ja nuo nyt ei ole mitkään viimeistellyt meikit. Lätkäisin vaan meikkiä simmuun, että pääsen heti esittelemään tuota väriä teille. Enkä siis väitä, että bilettämään tarvitsee lähteä noin aneemisissa tunnelmissa, vaikka aika näyttävä tuo superhopea on yksinäänkin. Seuraksi voisi laittaa vaikka rajaukset ja aavistuksen tummaa luomiväriä ulkonurkkaan, mutta en nyt itse viitsinyt, kun vain kotona huvikseni meikkailin.

(Varsinkin tuosta viimeisestä kuvasta tuli muuten olo, että Revitalash olisi auttanut. Alaripset vaikuttavat pidemmiltä. Noissa kuvissa ripset nyt ei muuten näy niin selvästi, mutta yhä enemmän olen sitä mieltä, että ripset ovat kasvaneet ja aika paljonkin.)


Ja pystyy tätä häivyttelemäänkin sen kuivahdettua. Olen ihan superonnellinen, että löysin tämän kätköistäni, koska tämä vaikuttaa niin laadukkaalta. Edes luomivakoihin tämä ei jämähtänyt, vaan levittyi ihanasti ja pysyi myös. Olen taas rakastunut.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kärpässientä ja meikkiluksusta


Niinhän ne eiliset lakat sitten vaihtuivat pian pois. Tässäkään ei nyt värisävyt ole ihan kunnossa, mutta kynsiin siis tuli verenpunaista Sothysin lakkaa, ja hävettää vähän linkata edelliseen postaukseen, jossa nysäkynsilläni tätä esittelin.(Voi kuivia, ryppyisiä käsiäni... Mikähän niihin auttaisi?)

Tulin nyt siihen tulokseen, että vähintään kolme kerrosta tätä tarvitsee hyvään lopputulokseen. Parillakin kerroksella kynsiraja kuultaa tietyissä valoissa läpi. Mutta muuten todella hyvä lakka. Värisävyä tässä purnukassa ei lue, olisiko oikea sävy sitten vaan tuo nr. 18 eli googlailun perusteella Rouge Floral.

 

No, ei tämä tietenkään tähän jäänyt, vaan napsaisin päälle valkoiset leopardikuviot Konad-laatasta m57.


Ensin en lämmennyt näille kynsille sitten yhtään, koska ne muistuttavat ihan kärpässientä, eikö?


Mutta toisaalta, ihan hauskathan nuo ovat. En ole ikinä ollut mikään suuri tummanpunaisen lakan ystävä, joten olisin pelkkään Sothysiin kyllästynyt aika pian. Nämä kynnet ovat enemmän minua.


Saivatpa kynnet seuraavana päivänä vielä Pearly Bunny -päällysteen...


... joka oli ihan kiva (joskin sottasi kuvioita vähän), mutta ehkäpä olisi pitänyt jättää kynnet suosiolla rauhaan.


Sitten vielä yksi pikainen hehkutus. Jos minulla olisi laittaa 56 euroa 30 millin meikkivoiteeseen, satsaisin ehdottomasti Helena Rubinsteinin Instant V-Lift -meikkivoiteeseen. Se on tosin tarkoitettu vähän vanhemmille naisille, ja se lupaakin tehdä rypyille ihmeitä. Mutta kyllä se teki myös minun 20+ -iholleni ihmeitä! Se meinaan peitti ihohuokoseni aivan älyttömän täydellisesti, joka minun kirjoissani tarkoittaa, että tämä tuote ansaitsisi papukaijamerkin. Tästä voidaan muuten päätellä, että tuote täyttää rypytkin, kun kerran ihohuokostekin peittyvät niin nätisti. Lisäksi iho jäi muutenkin ihanan samettiseksi, ja plussana vielä suojakerroin 20. Kaikin puolin ihana tuote, mutta koska olen liian pihi, en aio lunastaa tätä omakseni. Tai ehkä joskus...

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Löytö dinosaurusten ajoilta


Tutkiskelin kynsilakkavarastojani ja löysin tällaisen ikivanhan Rimmelin Lycra Wear -lakan sävyssä 366 Beige. Minulla ei ole mitään hajua, milloin tämän olen hankkinut, joten ensireaktio oli heittää tietysti tämä menemään. Päätin kuitenkin katsastaa tämän toimintakunnon, ja yllätys oli melkoinen, kun lakka olikin vielä notkeaa eikä yhtään liimamaista.


Enemmän se aiheutti yllätystä, kun tajusin lisäksi, että nyt ei olla oltu ihan euroilla liikenteessä tätä hankittaessa. Siis eihän nuo voi olla markkoja, eihän? Tuntuu vaikealta uskoa, että olisin maksanut 59 markkaa kynsilakasta, vaikka eihän se ole kuin kymmenen euron verran. Mutta, jos tämä oikeasti on markka-ajoilta (en muista mitään ulkomaillekaan sijoittunutta reissua, jolta olisin Rimmeliä ostanut), niin täytyy kyllä kehaista lakan kestävyyttä. Mutta tosiaan, en edes tiedä, milloin tämä lakka on ilmestynyt markkinoille, että voihan tähän olla joku järkeväkin selitys.


Tämä oli siitäkin upea lakka, että yksi kerros riitti peittävään lopputulokseen, mikä on näin vaalean lakan kanssa jonkin sortin ennätys. (Anteeksi kynsinauhasotkut.)


Tykästyin tähän lakkaan kovasti, ja se toi mieleen hiljattain esittelemäni Inglotin, sillä erotuksella, että tämä Rimmel on mielestäni vähän lämpimämmän sävyinen.


Ja sitten menin pilaamaan kaiken, ja suhrasin m22-laatasta nuotti-Konadeja.


Ei mitään sanottavaa. Nuo nuottiviivatkin lähti oikeasti irti ihan miten sattuu. Ja muutenkin m22-laatan kuvioiden kanssa tuntuu aina olevan ongelmia.Se hyvä puoli noissa konadeissa kuitenkin on, että ne saa aika hyvin kynsilakanpoistoaineella tuosta pois vahingoittamatta kuitenkaan tuota itse lakkapintaa. Itseni tuntien huomenna on siitä huolimatta uudet lakat kynsissä.

Miten muuten, mielenkiinnosta kysyisin, että jos laitatte/laittaisitte kynsiinne kuvia, niin kummin päin ne laitatte? Jos siis ovat sellaisia kuvia, niin kuin vaikka tuo nuottiavain, että sitä pitää katsoa tietystä suunnasta.  Tykkäättekö, että itse näette kuviot oikein päin vai niin, että muut näkee? Itse aina taistelen itseni kanssa, kun en tiedä, miten päin olisi kivempi.



Sitten sain postissa tällaisen näytepaketin. En edes muistanut, että olin tällaiseen osallistunut, mutta minulla onkin tapana kirjoitella nimeäni kaikkiin kilpailuihin sen kummemmin ajattelematta. Tosin, jos olisin tiennyt, että saan neljä pikkuista näytettä, niin tuskin olisin tähän osallistunut. Anyways, sain siis 4 Vichyn Aqualia Antiox -voidenäytettä, jotka testailen pikimmiten.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Pehmeää papaijaa


Lumene Natural Coden huulikiillot ovat ihania. Niissä ei ole muuta huonoa puolta kuin se, että ne kuluvat aika nopeasti. Ja sitähän minä en halua! Huuleni halajavat enemmän shimmeristen versioiden perään, mutta kyllä nämä shimmerittömätkin kelpaavat.


Shimmerittömistä versioista paras on numero 3. Ihastuin aivan hurjan paljon monen muunkin bloggaajan sydämen varastaneeseen Soft Papaya -kiiltoon, joka on täydellisen, ihanan, suloisen persikkainen nudekiilto.




Me like it a lot! <3

edit.  Laitetaas vielä yksi pusuhuulikuva, jos se antaisi enempi infoa tästä kiillosta.