MSCHICin meikinalusvoide

 

Taas illan iloksi pikapostaus. En nyt lupaa näitä joka ilta, mutta aina silloin tällöin, kun on paljon asiaa.

Olen jo hetken aikaa testaillut tätä MSCHICin Foundation Primeria, joka saapui minulle piiiitkän, piiitkän ajan kuluttua tilaamisesta. Eli meikinpohjustusaine kyseessä, ja täytyy kyllä sanoa, että olin todella positiivisesti yllättynyt tuotteesta. Ensinnäkin tämä levittyi kuin unelma, ja toisekseen se toi välitöntä hehkua iholle. Kuitenkin sellaista, ettei paikoin rasvainen, paikoin kuiva -ihoni kiillellyt liikaa. Se tasoitti jonkin verran suuria ihohuokosiani, ja sen päälle oli huisin helppo levittää meikkivoide. Meikkipohja pysyi myös todella hyvin joka kerta, kun tätä käytin, mistä olin kiitollinen.

Oikeastaan en keksi tuotteesta muuta pahaa sanottavaa kuin hiukan jäykän pumppumekanismin, joka muutamalla ensimmäisellä kerralla plurautti tavaraa liikaa ulos. Nyt se on kuitenkin jo löystynyt, joten painallustehoa voi jo säädelläkin.

Tätä tuotetta ei ainakaan tällä hetkellä näytä olevan MSCHICin nettisivuilla, mutta vastaava Face Canvas löytyy. Face Canvas on rasvaton geeli, joka lupaa tehdä ihon pinnasta samettisen. Vastaavasti tämä Foundation Primer teki ihosta sitten ennemminkin hehkuvan. Olisin kuvitellut, että omalle kiiltelyyn taipuvalle iholle tuo Canvas olisi ollut parempi, mutta en kyllä huomannut mitään epäsopivuutta tämän Foundation Primerinkaan kanssa.

Mayday Mayday Rescue Balm vs. Eight Hour Cream

 

Renin Mayday Mayday Rescue Balm on monelle varmasti tuttu blogeista ja lehtien palstoilta. Tämän käyttötarkoitushan on identtinen Elizabeth Ardenin 8 Hour Creamin kanssa, ja tätä siis voi levittää minne tahansa, missä apua tarvitaan. Rohtuneille huulille, kuivalle iholle, kantapäille, kyynärpäihin, you name it...

 

 

Olen Renin voidetta nyt jonkin verran käyttänyt, ja voisinkin nyt pari huomiota tehdä, kun olen vertaillut tuotetta luonnollisesti ikisuosikkiini 8 Hour Creamiin.

 

* Ensinnäkin väri. Renin voide on tuollaista vaaleaa, iholla tietenkin ihan läpikuultavaa. Kätevä siis levittää kasvoillekin. Ardenin voide on ruskeaa möhnää, joka ei kuitenkaan iholla aivan hirveästi erotu. Riippuu tietysti siitäkin, kuinka paljon sitä hinkkaa ihoon. Kuitenkin lopputulos on varmasti tummempi kuin Reniä käytettäessä. Mutta tuolla loppukaneetissa kerron esimerkin, joka kallistaa vaa'an aavistuksen Renille, toki jo sen puolesta, että vaatteille joutuessaan Ren on miellyttävämmän näköistä kuin Arden.

* Toisekseen tuoksu. Kaikki, jotka Elizabethin voidetta ovat käyttäneet, tietävät, että miestä on melkein mahdotonta saada pussaamaan huulille, jos on sivellyt niihin 8 Hour Creamia ennen tätä tapahtumaa. Se haju on vaan jotain käsittämätön kamalaa. Renin tuoksu on myös aika kamala, varsinkin ekalla käyttökerralla hajuun tottumattomalle. Sen jälkeiset käyttökerrat sujuvat kuitenkin jo mieli iloisena. Ei se haju nyt niiiiin kamala ole. Varsinkaan, jos haistelee sen perään Ardenia. Hajustakin siis plussapisteet Renille, vaikka korostankin, että parempiakin on tuoksuteltu. Paljon parempia.

* No, entäs sitten koostumus? Renin voide on todella jäykkää, ensimmäisellä kerralla oli vaikea saada ainetta tuubista edes ulos. Kun voiteen hieroo iholle, niin se ikäänkuin sulaa, ja levitys käy helposti. Rasvaisempi Arden on paljon löysempää tavaraa jo tuubissa, mistä johtuen sitä tulee ehkä käytettyä jopa enemmän kuin olisi tarvis kerralla. Iholle Arden levittyy mainiosti. Ehkäpä koostumuksen osalta voiteet ovat tasoissa, vaikka erilaisia ovatkin.

* Ja sitten se teho tietenkin. Olen aina hehkuttanut Ardenia, ja yöpöydän huulirasvana se on aina kilpaillut vain Bepanthenin kanssa. (Arvatkaapa montako hyvän yön suukkoa olen saanut Ardenit huulilla? Zero, nil, nada...) Laitan Ardenia myös kaikkiin paikkoihin, joihin en osaa laittaa mitään muutakaan. (No, pienin rajoituksin...) Nyt kun ajattelen, niin en ole ikinä edes kiinnittänyt huomiota Ardenin toimivuuteen, olen vain pitänyt itsestään selvänä, että se toimii. Mutta eipä ne huulet nyt ainakaan kuivat ole olleet Elizabethilla lutratessani, ja yleensä jos johonkin kuivaan kohtaan tätä laitan, niin se kerta riittää. Elizabethin kanssa toimivuus on ollut itsestäänselvää ja aliarvostettua.

Renin puoleen käännyin, kun leukaperäni kuivuivat. Tai oikeastaan olin päässyt jo pahimman yli eikä iho ollut enää kuiva, mutta se kuori itseään niin, että meikin levittäminen ihonriekaleille oli aika onnettoman näköistä. Hieraisin siis iholleni Reniä, jonka koostumus oli tähän tarkoitukseen täydellinen. Iho ei ruvennut liikaa kiiltelemään, mutta kosteutta se sai. Ren on myös väriltään niin huomaamaton, että muu meikkini ei kärsinyt, vaikka leuka oli söhritty rasvalla. Kun Mayday Mayday oli vähän kuivunut, pystyi sen päälle lisäämään meikkivoidetta, ja tulos oli tasainen ja pehmeä. Ardenin kanssa en olisi uskaltanut tätä tehdä.

Ren on myös ihan kiva huulilla, mutta ehkä siinä suhteessa Arden on tehokkaampi.

Mutta mutta... Mitä tässä nyt sanoisi? En haluaisi myöntää itselleni (saati sitten muille), että Ren vei voiton, mutta... Toisaalta voisiko ajatella niin, että kummatkin ovat hyviä rasvoja, mutta eri tarkoituksiin? Ren on parempi kasvoilla, Elizabeth huulilla... Ren toimii pikku kuivuuksiin (en ole testannut mihinkään major-Saharoille), Elizabeth on hyvä myös vakavammillekin kuivuuskohdille...

Pointti nyt kuitenkin on se, että Ren on todella hyvä vastine Eight Hour Creamille. En suostu myöntämään, että se on parempi, kun Arden on aina ollut ystäväni. (Talk about being objective : / ) Täytyy kuitenkin paljastaa, että kun ennen kannoin Eight Hour Creamia laukussani, niin nyt sen paikan vei Ren. Tämä ihan vain sen takia, että jos reissussa ollessani kasvojeni iho tarvitsee kosteutta, niin Reniä voin käyttää ihan julkisillakin paikoilla sen värin takia.

Eight Hour Cream pääsi kuitenkin yöpöydälleni Bepanthenin loputtua. Elizabethia käytän myös, kun nukkumaan mennessä teen lopputarkastuksen, ja tarkistan onko iho-alueita, jotka voidetta vaativat yöksi.

Sothysin aurinkoputsku

Hahaa, ylläri! Päivän toinen postaus tiedossa. No joo, tämä on vain tällainen minipostaus, kun muistin, etten ole ikinä kunnolla esitellyt tätä Sothysin aurinkopuuteria, vaikka olen luvannut. En, vaikka kuvatkin olen jo ottanut aikoja sitten.

Aamulla postaus ihan normaalisti. (Luvassa kaksintaistelu...!)

Sothysin aurinkoputsku on tällainen peruspaketti. Siisti, huomaamaton pakkaus, jota ei tarvitse hävetä.

 

Sisällä iso peili, ja kukkakuvioinen aurinkopuuteri. Olen käyttänyt tätä todella paljon, ja silti kukkakuvio pysyy. Tästä plussaa, sillä turhan usein kaunis tuote menettää upean koristelun, kun sitä vähän käyttää. 

En nyt ala hirveästi hehkuttamaan tätä, sillä vaikka tämä hyvä tuote onkin, niin en vielä ole törmännyt aurinkopuuteriin, jota ei voisi käyttää. No okei, joskus joissain puutereissa on liian vähän pigmenttiä eikä värisävy erotu kasvoilla. Tässä sitä ongelmaa ei ole. Toisaalta tästä ei kerralla tule myöskään liikaa, vaan tummuusastetta voi rauhassa lisätä sutimalla tuotetta enempi. Väri on myös luonnollinen, ei liian oranssi eikä liian ruskea. En tiedä, oliko tässä joku sävynumero, sillä kaikki tiedot ovat kuluneet pohjasta pois.

Ja alla puuterin alla piilossa paras poskipuna-/aurinkopuuterisuti, johon olen törmännyt. Ja siis tarkoitan totta kai suteja, jotka tulevat tuotteen mukana. Normaalikokoiset ovat tietysti aina parhaimpia. Tuo sivellin on napakka, ottaa väriä hyvin ja levittää sitä iholle kauniisti. Lisäksi sen muoto on sellainen, että sillä saa kivasti ja sulavasti aurinkopuuterin poskiluun alle levitettyä.

Tämä on nyt kokenut arvon ylennyksen. Pidin Sothysia laukussani, kunnes korvasin sen aurinkopuuteri-poskipuna-duolla. Niinpä Sothys pääsi muiden meikkieni joukkoon veskiin, ja korvasi pian paljon käytetyn Ariane Indenin. Osaksi siksi, että Ariane lähestyy loppuaan enkä haluaisi sen loppuvan ja osaksi siksi, että on tämä vaan niin kiva aurinkopuuteri!

Kynsistä huomaa, että kuvat ovat jonkin aikaa odottaneet julkaisuaan ;)

MSCHIC ja päivän Konadit

Tällä kertaa MSCHICin paketti saapui huomattavasti nopeammin kuin viime kerralla. Tilasin paketin viime viikolla (loppuviikosta), ja se saapui ilokseni jo tiistaina. Eli plussaa MSCHICille siitä hyvästä. Kyseisellä kosmetiikkamerkillähän oli ihana kampanja, jossa kaikki uusille nettisivuille rekisteröityneet saivat 30 euron lahjakoodin. Kyseinen kampanja muutettiin sitten kuitenkin -30% -koodiksi väärinkäytösten vuoksi. Olisiko joku sitten tilaillut moneen kertaan samalla koodilla, vai miten? Kyseinen kampanja oli kuitenkin epäilemättä menestys, niin kovasti sitä blogimaailmassa hehkuteltiin.

Minä olin niin ahne, että tilasin tasan 30 eurolla enkä tippaakaan alle. Tilasin siis ihanan kakkueyelinerin, sillä omani (Ariane Indénin tuote) on niin hyvässä tallessa, etten sitä enää löydä. Sitten tilasin myös tuollaisen meikkivoidestickin, koska se nyt sattui olemaan sopivan hintainen.

Näistä lisää myöhemmin.

Konad-kokeiluista ei näy tulevan loppua, kun aina parin päivän jälkeen pitää jo kokeilla uusia juttuja.

Pohjalle laitoin OPIn Lincoln Park After Dark -mattalakkaa. Epäilin kovasti lopputulosta, sillä lakka näytti kuivuvan epätasaisesti. Mutta ihan kivan pohjan lakka näille kuvioille antoi.

 

Eli kuviot ovat uudesta m22-laatastani. En suoraan sanottuna ihan ymmärtänyt tuon kuvion funktiota. Se oli liian pieni koko kynnelle, mutta ei se varmaan kynnen kärjellekään ole tarkoitettu. Päädyinkin siis lätkimään tuota kuviota joka kynnelle ja kutsumaan sitä taiteeksi.

 

Eli tästä laatasta kuvio on peräisin.

En ole vielä ollenkaan käyttänyt päällyslakkaa Konadien kanssa, sillä kuviot ovat pysyneet ilmankin. Nyt sitten kun oli oikea syy olla laittamatta päällyslakkaa (mattalakka pohjalla!) niin yhdestä kynnestä kuvio kyllä päivän mittaan hieman levähti. Mene ja tiedä, mistä johtuu, ja olisiko päällyslakka tarpeellinen.

Jos joku muuten ihmettelee käsikuvien kynsinauhoja, niin joo-o. Kyllä ne ovat tuossa kunnossa. Vaikka CND:n jalkavoiteen rippeet käsiä muuten auttoivatkin, niin kynsinauhojen kanssa olen omillani. Jos ne eivät ole kuivat, niin ne näyttävät hiukan samanlaisilta kuin jos minulla olisi kynsivallintulehdus. Mikä tokin sekin voi olla mahdollista. Käteni ovat ikuinen ongelmani...

Iloiset varpaat

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt CND:n Cucumber Heel Therapy -jalkavoidetta, vaikka en ole siitä blogissani huudellutkaan. Alun perin kaivoin tämän nimittäin kaapistani vain pikaiseen kokeiluun, mutta päädyinkin käyttämään koko purkin loppuun.

Voide tuoksui  nimensä mukaisesti raikkaalta kurkulta, mutta tuoksu ei kyllä kauaa miellyttänyt. Voide oli todellista junkkia, eli todella kiinteää mössöä, joka tuntui iholla viileältä. Käytin voidetta ensin ihan väärin. Länttäsin sitä jaloilleni isoksi kasaksi ja sujautin puuvillasukat päälle yöksi. Aamulla ihmettelin, kun mitään ei tapahtunut. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes tajusin, että voide on oikeasti niin "kovaa", ettei se luultavasti imeydy kunnolla ihoon, jos sitä ei hiero siihen kunnolla.

 

Siispä kokeilin uutta taktiikkaa. Hieroin rasvaa jonkin aikaa iholle, ja jätin sen sitten hautumaan puuvillasukkieni alle. Ja johan rupesi toimimaan! Käytin tätä muutaman kerran viikossa, muutaman viikon ajan, ja jalkani ovat pehmentyneet huomattavasti entisestä. Mutta parasta tässä on se, että ihmeteltyäni jonkin aikaa, miksi kuivat käteni pehmentyivät yhtäkkiä huomattavasti, tajusin sen: CND auttoi käsiänikin! Joka ilta rasvattuani jalkani jäi käsiini tätä voidetta vielä aikamoinen määrä. Sen ällöpirtsakka haju ällötti hiukan, mutta ikinä en muistanut varata yöpöydälle paperia tai pyyhettä, että olisin voinut kuivata käteni. Lisäksi rasvaa jäi aina kynsienkin alle. Joka kerta päädyinkin sitten hieromaan voiteen käsiini enkä näin ollen viitsinyt rasvaisiin käsiin enää lisätä mitään normaaleja käsivoiteita. Ja olipa hyvä päätös! Yleensä pakkasesta kärsivät käteni ovat nyt ihanan siloiset ja pehmeät, täysin epänormaali olotila tällaiselle vuodenajalle. Ihanaa!

Tätä ennen minulla oli pieni tauko jalkavoiteen käytöstä, sillä Oriflamen rasva oli unohtunut jostain syystä laatikkoon. Suosittelen CND:n voidetta ehdottomasti, ja mietinkin jopa, vaihtaisinko tämän alalaidan suosikkeihini Oriflamen tilalle. Päätin kuitenkin testata Oriflamea vielä tuubin loppuun ennen kuin teen radikaaleja päätöksiä. Otan siksi ajaksi kuitenkin Oriflamen tuolta alhaalta pois. Oriflamen loputtua laitan jomman kumman tuonne suosikkeihini.

Sain jokin aika sitten hirveän kasan ilmaisia näytteitä Iloiset varpaat -jalkavoiteesta sekä Iloiset varpaat -halkeamavoiteesta. Nämä päätin käyttää hyödykseni, ja sain luvan tehdä miehelleni jalkahoidon. Ja voin kertoa, että se tuli tarpeeseen! Puuha oli raskas, mutta oli se sen arvoista. Seuraavana päivänä miehen jalat olivat kuin uudet.

Liotin miehen jalat lämpimässä vedessä, käytin appelsiinipuutikkua kaikilla mahdollisilla tavoilla, leikkasin ja viilasin kynnet, ja rasvasin näillä rasvoilla. Pehmentävää jalkavoidetta laitoin ei-niin-kärsineille varpaille ja päkiöille, ja halkeamavoidetta kantapäille. Molemmat voiteet tuoksuivat mandariinille ja olivat oikein iloisia tuttavuuksia. Erityisesti tuo halkeamavoide oli todella tehokas. Ja sitähän voi oikeasti käyttää kuivalle iholle, oli se iho sitten jaloissa tai käsissä. Omatkin kädet kiittivät urakan jälkeen, kun hieroin ylijäämät tarkasti omiin kätösiini.

Ja jos joku nyt ihmettelee mieheni epämiehekästä käytöstä, niin voin paljastaa syyn tähän epänormaaliin käytökseen: mieheni sai koko hoidon ajan pelata Playstation 3 -pelejänsä, joten hänelle oli ihan sama, vaikka jotain hänen jaloissaan hääräsinkin.