Syntiset värit

Sain Wettikseltä pari ihanaa kynsilakkaa kokeiluun, mutta koska juuri ehdin nysäyttää kynteni, ajattelin kokeilla ensin bling-kynsiä, jotka lyhyempiin kynsiin sopivat hyvin. Vakuutuin tästä faktasta edellisten blingieni takia (klik klik).Yleensä kuvailen vasenta kättäni, koska se on a) helpompi tietty oikeakätisenä kuvata ja b) kauniimpi kuin kuivaihoisempi oikea käteni. Nyt kuitenkin vasemman käden kynsistä tuli niiiin nysät, että kokeilin vaihteeksi kuvata oikeaa, rumempaa kättäni :) Luvassa aika ronskia materiaalia....

Haha... Ihan kuin ekaluokkalainen olisi lakannut nämä!

Pohjalle laitoin Sinful Colorsin Fuchsia Purple -lakkaa, josta mietteitä ja kuvia voit lukea täältä. Sen päälle töräytin sitten Wild and Crazyn Purple Glitterit, jotka epäilemättä viipyvät kynsissäni nyt jonkin aikaa, koska se on liki mahdoton lakka poistettavaksi. (Kuvatodisteet löytyvät täältä...) Kumpaakin lakkaa kynsissä on kaksi kerrosta. Ja sitten tuohon faktaan, että aika epäonnistuneet kynnethän noista tuli :) Siis väriyhdistelmä pelittää minusta ihan kivasti, mutta tuo keskisormi meni rypylle ja glitterit pitkin kynsinauhoja, joista niitä on ihan turha yrittää saada pois, paitsi ehkä tärpätillä....

Purple Glitter ja Fuchsia Purple

... mutta tiedättekö mitä? Olen kotona hengaileva äiti-ihminen, joten mitäpä väliä.... Kaupan kassaa tuskin kiinnostaa. Ehkä blogin kannalta voisin keskittyä esittelemään laadukkaampaa materiaalia, mutta nyt oli aiheet yhtäkkiä lopussa. Minulla on jo pitkään ollut ainakin viisi postausta ajastettuna, mutta nyt yhtäkkiä ollaan aika livetilanteessa. Eli koittakaa kestää. Kasvattelen kynsiä, niin saadaan kohta kauniimpaa kuvamateriaalia... siitä vasemmasta kädestä!

Illalla luvassa pari, tylsää faktaa minusta...

ps. Käteni ovat siis oikeasti tosi kuivat, siis atooppiset, eli en ole salaisesti joku 70-vuotias mummeli...

Purifier x 2

Voisko joskus ottaa kuvan ennen käyttöä??

Kuten näkyy, käytössä ollut ACOn Spotless Purifying elikäs kuoriva puhdistus kautta naamio koki loppunsa. Äh, että vihaankin noita tahmanesteitä, kun ne kerääntyvät tuonne korkkiin, koska pois se minusta, että voisin joskus nuo jämät puhdistaakin. Minulla ei ole tästä oikein mitään sanottavaa. Kyseessä on siis puhdistusaine, joka sisältää kuorivia hiukkasia, mutta tätä voi myös naamiona käyttää. Tämä oli niin perustuote kategoriassaan, ettei mitään rajaa. Ei tarjonnut mitään uutta, mutta ei myöskään ollut ihan täysin nou-nou. Sanotaanko, että kuuluu kategoriaan "voisin käyttää uudelleen, jos ei tarvitsisi tästä maksaa". Puhdistusaineena kyllä ihan kiva, koska superhellävaraiset kuorintapartikkelit tuntuivat tosiaan putsaavan naaman. Naamiona ihan perus, kuivui nopsaan, muttei tehnyt nassukalle mitään sen kummempia. Herkkäihoisille kyllä vallan passeli.

Oli minulla muitakin putsareita käytössä, mutta kun Prisman alehyllyköstä löytyi Lumene Natural Coden Skin Purifier Face Wash, niin enköhän minä sen kassalle kiikuttanut. Hintaa tuli tuotteelle vain ihan himpan yli kolme euroa. En ole koskaan NC:n ihonhoitotuotteita koklaillut, mutta käsittääkseni ne eivät aivan paskoja ole, joten innoissani tähän mahdollisuuteen tartuin. Tietty tässä alekoriostamisessa on se huono puoli, että jos johonkin ihastuu, niin sitä ei enää mistään saa. No, otetaan se riski!

(Vai oletteko kokeilleet tätä? Juoksenko heti markettiin lisähamstrille vai riittääkö tämä yksi tuubi?)

ps. Ehdinkin jo tätä testata ennen tämän postauksen julkituloa ja täytyy sanoa, että ensivaikutelma on positiivinen. Geeli on täyteläistä, hyväntuoksuista, hellävaraista, mutta tehokkaan tuntuista. Ja jättääpä se lupaustensa mukaisesti ihon mataksi, mutta silti ei ole nirsknarsk-kuiva iho. Jos näitä on vielä ensi kerralla, kun alelaarille matkusta, niin taidanpa napata toisenkin mukaan.

Wet'n'Wild

Olen aika pitkään ollut sitä mieltä, että "halpismerkki" Wet'nWildilla on joitain todella hyviä tuotteita valikoimissaan ja syyttä tätä merkkiä pidetään jotenkin muita huonompana edullisen hintatasonsa vuoksi. Jenkeissä sarjahan on todella suosittu ja myy kuin häkä. Lähiaikoina Wet'n'Wild on noussut esille kosmetiikkaguru (ja Paula's Choice -merkin takana olevan) Paula Begounin kirjassa "Don't Go to the Cosmetics Counter Without Me". Kirjassa hän toteaa Wet'n'Wildin tuotteiden olevan yhtä laadukkaita, kuin kalliimman MAC-merkin tuotteet. Ja tiedättekö mitä? En epäile yhtään. En ole koskaan uskonut siihen, että kosmetiikasta pitäisi maksaa maltaita, jos haluaa hyvää.

Erityinen Wettis-suosikkini on ollut merkin peiteaineympyrä, josta kerroin pari vuotta sitten (klik klik). Myös kynsilakat ja huulikiillot ovat olleet ihan yhtä hyviä kuin kalliimmat kollegansa muilta merkiltä.

En siis miettinyt kovin kauaa, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta testata Wet'nWildin meikkejä syksyisissä sävyissä. Edelliseen piilomainontapostaukseeni viitaten voin myös kertoa, että minulle sanottiin heti, ettei minun tarvitse tuotteista mitään kertoa, jos en halua. Mutta totta hitossa kerron, jos jotain kivaa löytyy! Olen siitä helppo, että innostun aina ihan kauheasti, kun saan jotain uutta ja kivaa kokeiluun. En niinkään siksi, että saan tuotteet ilmaiseksi vaan siksi, ettei muuten ehkä tulisi tartuttua kaupassa niihin samoihin tuotteisiin. Joten katsotaan kokeilun myötä, säilyykö innostus :)

Eli siis seuraavat tuotteet sain itselleni blogin kautta:

Ihana valikoima märkää ja villiä! :)

Luomarit ylhäältä alas: Penny, Brulee ja Lagoon. Eyeliner: Smoky.

Kolme luomiväriä, joista tuo ylin rusehtava jotenkin osui silmään. Ensisilmäys ei miellyttänyt, mutta sitten se jotenkin alkoi ihastuttamaan tosi kovasti. Vedenkestävä eyeliner harmaanmustassa sävyssä tuli kyllä tosi tarpeeseen! Ja kun sanon vedenkestävä, niin todellakin tarkoitan sitä. Parit mallailuviivat kädessä ovat tulleet jäädäkseen. Vesi + hinkkaus eivät ole tarpeeksi poistaakseen linereita iholta, joten olen aika luottavainen tämän tehoon Suomen syksyssä :) Mutta tästäkin juttua myöhemmin...

OMG.

Kun sitten testailin noita luomareita pikapikaa käteen, niin sydämeni pysähtyi hetkeksi. Tiesin toki, että kädessäni oli laadukkaita luomivärejä, mutta ruskean ja sinisen ihana hohde olivat jotain niin yllättävää, että melkein tipahdin. Siis ah. En malta odottaa, että pääsen testaamaan näitä luomilleni ja otan niistä kuvia, vaikka siinä menisi ikuisuus. (Oikeasti pakotan veljen järkkäreineen kylään!) Niin ja tuo vaalea Brulee-sävy (matta) oli myös tosi yllätys. Kuten noissa toisissakin luomareissa, niin ensinnäkin koostumus on jotain aivan älyttömän pehmeää ja ihanaa. Ja noinkin vaaleasta väristä kun oli kyse, niin epäilin, että pigmentit eivät ehkä riitä, mutta tämä taitaa olla paras omistamistani vaaleista sävyistä pigmentin suhteen. Täytyy vielä kokeilla toki ihan oikeaa meikkiä, mutta siltä ainakin tuntuu. Jos ette usko, niin tehkää palvelus ja hypistelkää testereitä, jos kuljette Wet'n'Wild-hyllyn ohi. Tulkaa hihkimään tänne, jos olette kanssani samaa mieltä :)

Yllätyspaketista löytyi myös todella kaunis pinkki huulipuna sekä peitepuikko, jonka toivon olevan hyvä. Triviatietona kerrottakoon, että nuorena olin tosi nolo (veikkaisin ehkä seiskaluokkaa) ja ostin tuollaisen peitepuikon joltain toiselta merkiltä, mutta luulin sen olevan huulipuna!!! Kelatkaa nyt, kuinka nolon näköistä oli, kun maalasin sillä huuleni. ... hetkonen... Olenko minä pissispeitepuikkohuulien originelli kantaja? Olen ehkä tehnyt historiaa. Anyways, mahtavaa, että saan korjata virheeni ja käyttää tuollaista puikkoa sen oikeaan tarkoitukseen.

Yummy!

Huulipuna sävyssä Nouveau Pink tuntui ensikokeilulta ihanan pehmoiselta ja sävy on kyllä upea.

Ja sitten sain vielä pari kynsilakkaa, joista tuo upea, punaoranssi Heatwave kuuluu sarjaamme 'hiton vaikeat kuvattavat', ja rusehtava Under Your Spell on vaan ihana.

Yritin saada kuvattua tuon vähän paremmin. On meinaan vähän kuin Avonin Wicked (klik klik) eli shimmaa aivan ihanasti.

Näistä kaikista tai ainakin parhaimmista päältä juttua vähän myöhemmin, kun olen kunnolla ehtinyt testailemaan. Kynsilakkojen testaamista varten joudun odottamaan joitakin päiviä, että kynteni kasvavat taas mittoihinsa. Leikkasin jälleen nysäkynnet ja haluan nuo lakat testailla pidemmillä kynsillä.

Todella laajan Wettis-valikoiman läydät Nellystä: klik klik.

ps. Luulin olevani nerokaskin "lanseeratessani" lempinimen Wettis, mutta Pumppis ainakin keksi sen jo alkuvuodesta (klik klik). Kai se pitäisi jo uskoa, että kaikki hyvät jutut on keksitty jo.

Piilomainontaa

Viime aikoina on vellonut hurja piilomainontakohu, joka varmasti osittain sai alkunsa täältä. (Myös More to Love -blogissa on otettu asiaan kantaa: klik klik.) Kyse on siis siitä, että kerrotaanko blogeissa tarpeeksi tarkkaan, mistä tuotteet on saatu. Oma mielipiteeni on (en tiedä lakikiemuroista) se, että jos esim. muotibloggaajalla on päällään joku vaatekerta, johon sisältyy vaikkapa Lindexin housut, niin onko mitään väliä, onko hän ne housut Lindexiltä saanut vai itse ostanut? Jos joku ihastuu niihin housuihin nähtyään ne bloggaajan päällä, niin mitä väliä? Hyvännäköiset byysat ne on silti, vaikka blogistille olisi peräti maksettu niiden esittelemisestä. Okei, saattaapi olla laitonta (en tiedä), mutta minua se ei henk.koht. haittaa. Jos blogissa hehkutetaan jotain voidetta vaikkapa, niin kyllä silloin tietty ymmärrän, että olisi kiva tietää tuotteen alkuperä, kun niitä hoitovaikutuksia on vähän vaikea saada kuvattua. Näin saisi jokainen lukija tietysti itse tehdä päätöksensä siitä, kehutaanko tuotetta vain siksi, että se blogia varten on saatu.

Itse saan tuotteita kokeiluun silloin tällöin. Kuitenkin niin harvoin, että a) pystyn kertomaan tuotteesta aika pian ja b) muistan näin kertoa, että tämä on nyt sitten blogia varten saatu. Mutta symppaan esimerkiksi More To Love -tyttöjä, joille varmasti sataa tuotteita joka päivä, niin onko nyt herranjestas ihme, jos ei joka kerta muista mainita, että tämä ja tämä ja tämäkin on blogin kautta saatu joskus vuosi sitten. Sehän voisi olla vaikka oletusarvo, kun niitä tavaroita heille tosiaan niin paljon sataa.

Itselleni on ihan sama, kertooko bloggari tuotteen alkuperän. Teen itse omat päätökseni. Totta kai sitä voi miettiä motiiveja sen takana, ettei kerro saaneensa tuotetta jostain, mutta whatever. Itse siis toki kerron aina, jos olen tuotteen blogia varten saanut, mutta varmasti olen joskus blogin alkuaikoina sortunut käyttämään 'Postipoika toi minulle...' -tyyppistä johdantoa, koska itse sitä pienessä päässään luulee, että kaikki tajuavat silloin, etten niitä itse ole tilannut, mutta eihän siitä tosiaan sitä tajua. No, mutta blogin kautta on se termi, jota siis käytetään, kun tuotteita blogin kautta saadaan. Vaikka saisin tuotteita kuusta, niin kyllä aina pyrin totuuden kertomaan. Jos tuote on ihan kura, niin en välttämättä siitä mitään sano enkä tuotetta blogissa esittele, koska uskon aika vakaasti siihen, että vaikka joku tuote ei minulle sovi, niin se voi silti sopia muille. Miksi mollaisin jotain tuotetta vain siksi, ettei se ole minun juttuni? Mutta koskaan en kehu tuotetta, josta itse en ole tykännyt.

Oman blogin mainonnasta vielä sen verran, että niin kuin kaikki näkevät, blogiini olen sijoittanut mainoksia. Mikään rahasampo ne eivät ole, joten lähinnä ne toimittavat kuvituksen paikkaa :D Affiliate-ohjelma TradeDoublerin myötä myös osa linkeistä saattaa olla sellaisia, joista on minulle rahallista hyötyä, mutta yleensä niistä ei ole :) Enkä koskaan linkkaa mihinkään, mihin en usko. En esimerkiksi koskaan tule vinkkaamaan teille jostain tuotteesta, joka oikeasti ei kiinnosta minua hevonpaskaa. Tämä blogi on paikka, jossa minulla nimenomaan on valta hehkuttaa kaikesta kivasta ja uudesta ja kiinnostavasta, vaikka en näitä tuotteita itse lopulta ostaisi/tilaisi. Olen pieni (no, tuo oli vale, olen aika valas vieläkin, vaikka synnytyksestä on monta kuukautta), mammalomalla oleva ihminen, ei minulla ole varaa ostaa kaikkea, mikä kiinnostaa, mutta se ei estä vinkkaamasta tuotteista teille.

Näihin piilomainontapostauksiin on tullut todella inhottavia kommentteja muille, joten tein heti tietoisen päätöksen, että mitään loukkaavaa ym. inhottavaa kommenttia en julkaise, mutta harvoinpa niitä ihmisiä tänne eksyy :) Kertokaa siis ihmeessä teidän mielipiteenne asiasta.

Tämä johdantona päivän toiselle postaukselle, joka ilmestyy illalla... :)

edit. Vielä vissiin pitää vähän kommentoida. Eli tuosta Mansikan kommentista tuli ainakin mieleen se, että se yksi vissi ero siinä, että kertooko tuotteesta, kun se on hyvä tai huono on se, että jos esimerkiksi huulipunassa on paljon pigmenttiä, niin siinä on paljon pigmenttiä, piste. Jos taas joku voide aiheuttaa minulle ihoärsytystä, niin se ei välttämättä aiheuta sitä muille. Eli on siinä vähän eroa, että haukkuuko tuotteen pystyyn sen takia, ettei se sopinut justiinsa minulle vai kehuuko sen ominaisuutta, joka sillä on, käyttipä sitä kuka tahansa.

Sitten vielä noista mainosasioista anonyymille. (Tähän väliin on aivan pakko linkata Rokkirekan anonyymipostaukseen... Ei siis millään pahalla tälle kyseiselle anolle, vaan tuli vain mieleen.) Eli minulla ei ole mitään sopimuksia minkään yrityksen kanssa. Jokainen näkee, että tämä on aika pieni blogi suhteessa vaikka More to Loveen tai Mungolifeen. Kukaan ei siis ole maksanut minulle (ei Pretty eikä Sokos eikä kukaan muukaan), että blogissani on heidän mainoksiaan tai siitä, jos linkkaan heidän sivuilleen. Osa linkeistä/mainokset tulevat affiliate-ohjelma TradeDoublerin kautta, johon jokainen voi itse perehtyä tarkemmin. Mutta suurin syy, miksi usein esimerkiksi Sokoksen sivuille linkkaan on se, että sieltä yleensä löytyy kaikki tuotteet, joista kerron. Aika usein vaikkapa googlettelemalla tuote löytyy ensiksi Sokokselta.

Ja sitten vielä: en siis puuttunut tällä postauksella siihen, mikä on laitonta ja mikä ei. Kerroin vain mielipiteeni siitä, että minua ei haittaa, jos jossain toisessa blogissa on ns. piilomainontaa. Tämä siksi, että luotan siihen, että osaan tunnistaa sen 'iikiik tämä on ihana ai miksi koska tämä on vaan niin iikiik ihana' -hehkutuksen läpi paskanpuhumisen. (Toki joskus on niitä tuotteita, jotka vaan on ihania selittämättömällä tavalla, mutta ne ovat harvassa.) Kyllä sen vaan osaa perustella kunnolla, jos tuote on hyvä. Ja toki kuvat joissain tapauksissa puhuvat puolestaan. Mutta minä kerron, jos jotain blogin kautta saan.


edit2. Piti vielä lisäämäni, että kyllä varmasti jokainen itseään kunnioittava bloggaaja ymmärtää menettävänsä uskottavuutensa ja lukijansa, jos kehuu hulluna jotain tuotetta ja lukijat tuotteen hankkiessaan huomaavat, että kehut olivat pötyä.

Glamorous Gloss

... Ja ei, en puhu itsestäni :) (Nyt muuten tuo oma nimimerkkini tuntuu tosi pissismäiseltä, saisiko sen jo vaihtaa...?)

On aika haastavaa löytää hallustaan samoihin aikoihin monta eri huulituotetta. Ja sitten pitäisi muka osata käyttää kaikkia uudelleen löytyneitä ja hyväksi muistettuja ja vielä uudelleen hyväksi havaittuja tuotteita? Tähän lookiin sopisi tuo, mutta oikeastaan myös tuo toinen, vaikka ihan oikeasti haluaisin käyttää tuota kolmatta... Trust me, se on vaikeaa.

Joka tapauksessa ihastuin uudelleen Labellon Glamouros Glossin Natural-sävyyn, joka hyppäsi silmilleni laatikoitani tutkaillessani. Tähän asti tuollaisen luonnollisen, mutta kiiltävän huulituotteen paikkaa on pitänyt L'Occitane en Provencen huulivoiteeksi kutsuttu kiiltotuote (josta postasin täällä pikaisesti), mutta nyt on Labello lähtenyt kilpailemaan tuon kesäsuosikkini kanssa.

Ja what the hell! Vuorotellaan sitten vaikka, niin kumpikin pääsee käyttöön. Aika usein -silloin harvoina kertoina siis, kun edes poistun talosta- lähden kiireellä enkä ehdi miettimään värillisen tuotteen sijoittelua huulilleni siististi. Näinä kertoina olen sipaissut L'Occitane huulilleni - peiliin katsoen, mutta silti vauhdilla. Nyt sitten olen vertaillut Labelloa tuohon edelliseen arjen sankariini. Todella samankaltaiset tuotteet.

L'Occitane vasemmalla, Labello oikealla

Jotenkin olettaisin huulirasvamerkki Labellon voittavan tämän kamppailun kirkkain huulin, mutta en nyt tiedä... Riippuu vähän, mitä hakee huulituotteelta. Olisin voinut kuvitella Labellon olevan vähemmän kiiltomaista ja enempi hoitavaa, mutta kyllä tässä kiiltoa riittää. Kuten näkyy, L'Occitane on ehkä vähän vähemmän kiiltävää. Labello on täyteläisempää, siinä on vähän shimmeriä ja se hohtaa enempi. L'Occitane on sitten ehkä enemmän hoitavan tuntuista. Ihan sama - pidän molemmista! Kumpikaan ei ole huulilla tahmainen, vaan aivan ihanan tuntuinen. Nam nam. Myös tuoksut ovat supermietoja eivätkä lainkaan ärsyttäviä.

L'Occitane en Provence

Hei, en löytänyt tätä enää Labellon sivuilta! Miksi minulle käy aina näin? Aina kun ihastun johonkin tuotteeseen, olen niin myöhässä, ettei tuotetta saa enää mistään??? Nyyh. Ja tiedättekö, mitä sitten käy? Alan säästellä sitä jo omistamaani tuotetta, jolloinka käy niin, etten käytä sitä laisinkaan. Sitten se joko a) menee huonoksi tai b) makaa käyttämättömänä maailman tappiin asti. Ei mitään järkeä. Näitä Labelloja oli meinaan muitakin sävyjä, joita olisin voinut kokeilla.

Labello

Äh, yritin etsiä tätä Prettyltä ja näin liian monia ihania huulikiiltojuttuja. Yritän nyt ajatella vaikka beigen värisiä mummoalushousuja, niin en klikkaa mitään ostoskoriin... Ja ennen kuin joku sanoo, että se olisi voinut löytyä huulivoiteiden puolelta, niin do not worry, tarkistin nekin! Jos tiedätte, mistä näitä saa, niin let me know! ... Tai oikeastaan älkää kertoko, en tarvitse enää mitään...!


ps. Säädän tässä pikkuhiljaa blogin ulkoasua. Tässä voi kestää, että saan siitä mieleiseni, joten bare with me!