Kynsille Mavalaa ja Konad-väkerrystä

Huomasin hiljattain, että rakennekynsien jäljiltä heikkokuntoiset kynteni ovat jo takaisin vanhoissa mitoissaan eikä kasvuvauhdissa siis ole juuri parantamisen varaa. Siitä huolimatta kynsien kunto ei ole ihan entisellään.




















Ne lohkeilevat helposti ja tummia kynsilakkoja käyttäessäni unohdan yleensä laittaa aluslakkaa, ja tuloksena ovat kellertävät kynnet. Ja lisäksi varmaan asetonipitoiset kynsilakan poistoaineet rasittavat kynsiä entisestään. Ja varsinkin tuo vasemman käden etusormen kynsi näyttää kolhuja kokeneelta. Laatikoitani tutkiessani löysinkin oivan apuvälineen ongelmiini. Mavalan Barrier Base Coat lupaa hoitaa kynteni ehompaan kuntoon. (Kuvissa kynteni muuten näyttävät huomattavasti vaaleammilta kuin mitä todellisuudessa ovat.)

 

Tuote lupaa suojata hauraita ja kuivia kynsiä liuskoittumiselta ja halkeilulta sekä kosteuden haihtumiselta. Luonnollisesti huonon, keltaisen kynnen kasvaessa pois, tilalle kasvaa uusi, hienosti hoidettu, kirkkaampi kynsi.

Lakka toimii siis ihan perusaluslakan tavoin muodostaessaan suojaavan kalvon kynnen ja värilakan väliin. 

Kuvissa lakkaa pari kerrosta, vaikka yksikin olisi riittäny. Innostuin vaan niin kovasti uuden tuotteen käyttöönotosta, etten malttanut jättää yhteen kerrokseen.

Sittenhän piti aluslakan päälle tehdä taas Konad-kokeiluja. 

Värilakkana Goshin Wild Lilac,jota viimeksi käytin nysäkynsisenä. Nyt pitemmillä kynsillä se näyttää huomattavasti paremmalta. Konad-kuvioille se ehkä on kuitenkin liian tumma pohja, vaikkei ehkä tuossa kuvassa siltä näytä. Livenä lakka näyttää jotenkin tummemmalta. Miehelle kun näytin kynsiäni, niin hänkin kommentoi, että vaaleampi lakka olisi kiva. Keskustelu meni näin:

- Tossa on se huono puoli, ettei noita kuvioita oikein erota, kun toi lakka on niin tumma. Sun pitäisi kokeilla vaaleampaa lakkaa.

- Mä tiedän. Luulin, että tää lakka olisi vaaleampi.

- Kokeilisit vaikka valkoista lakkaa.

- Ei mulla ole peittävää, valkoista lakkaa.

- Tilaa sellanen.

- Mitä? Sähän vihaat mun meikkejä etkä halua, että mä tilaan ikinä mitään.

----------- syvä hiljaisuus---------------

Ja sitten ymmärrys levisi tajuntaani. Mies yritti pehmittää sitä, että tilasi itselleen iPhonen, ja ajatteli että jos minäkin saan tilata jotain, niin en mäkätä niin paljon :) Turha toivo....

Eli siis... takaisin asiaan. Kynsissä kukkakuvioita laatasta m57. Nimettömään yritin tehdä kauniin pitsireunuksen, mutta ei ihan osunut kohdilleen.

Oikean käden peukkuun väkersin pitsejä sitten oikein urakalla. Lähinnä siksi, että tässäkin tapauksessa tuo kärkeä lähinnä oleva meni ihan piloille. Minimoidakseni vahingot tein sitten toisenkin pitsiviivan menoon mukaan.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

RevitaLash-testi alkakoon

Kaikenlaisia ripsiä pidentäviä, tuuheuttavia ja vahvistavia hoitoaineita on nykyään markkinoilla pilvin pimein. Löytyy RevitaLashia, Enourmous Lashia, Talikan hoitoa ynnä muuta. Olen lukenut paljon käyttökokemuksia kyseisistä aineista, ja täytyy sanoa, että tyytyväisyysaste vaihtelee aikamoisen paljon. Toiset ovat ihan supertyytyväisiä, ja kokevat ripsiensä kasvaneen huimastikin, kun taas toiset eivät näe mitään eroa. Vaikka skeptinen osa minusta on vakuuttunut siitä, etteivät mokomat tökötit voi millään toimia, niin optimistinen puoli minussa toivoo jonkinlaista ihmettä, ja palaa halusta kokeilla kyseisiä aineita.

Heitin kolikkoa kaapissa odottelevien RevitaLashin ja Enourmous Lashin välillä. Koska EL-kokeilu meni ainakin Virvellä puihin, päätin kokeilla ensin RevitaLashia.


RevitaLashista olen lukenutkin aika monta positiivista arvostelua, joten odotan kokeilua innolla.


Tuote siis toimii näin:


Kuinka laiska voi ihminen olla, kun pitää ottaa kuva tuosta, kun ei jaksa kirjoittaa? :/

No, eniveis, suurin haastehan tässä on se, että muistanko vedellä viivoja joka ilta. Illalla siksi, että jos tätä aamulla laittaa niin kuivumista pitää muutama minuutti odotella ennen meikkausta.

Tässä vielä lähtötilannetta, jotta on mihin vertailla.




Raporttia luvassa...

Dependin muotoileva kulmakynä

Kulmakarvat ovat kasvojen kehys, niin kuin olen toistuvasti toitottanut. Omat kulmakarvani ovat paksut, ja ehkäpä liian tummat (ainakin väritettyinä) ottaen huomioon, että hiukseni ovat vaaleat. Se on hassua, sillä itseäni ainakin ärsyttää joskus, kun näen blondeja, joiden paksut, tummat kulmakarvat vievät kaiken huomion ja tekevät kokonaisuudesta liian tuimat. Olen varmaankin liian tottunut omiin kulmiini, sillä ne häiritsevät minua vain, jos tuijotan niitä liian pitkään. Siispä yritän välttää sitä.

Väritän kulmani joka aamu, jotta mahdolliset kolot peittyvät, ja jotta kulmani saisivat siistin, yhtenäisen värin. Aamuinen väritykseni tummentaa kulmiani entisestään, mutta en ota asiasta stressiä. Olen ollut muutenkin tyytyväinen puuteriväri+kulmasivellin -yhdistelmään, mutta totta kai otan muitakin ideoita aina vastaan.

Hiljattain törmäsinkin aivan uuteen juttuun. Tiedättehän, miten kulmia värittäessä osa väristä jämähtää aina ihoonkin? Joskus tämä saattaa näyttää todella typerältä. No, siihenkin on keksitty ratkaisu.


Dependin muotoileva kulmakynä oli minulle oikein miellyttävä tuttavuus.

Kynän juju on sen päässä oleva kampamainen kärki, jonka ansiosta vain karvoihin tarttuu väriä. Lisäksi tämän "kamman" avulla kulmat on superhelppo muotoilla.

Ja muuten toimii!

Ennen:

Jälkeen:


Ja joo, tajuanhan minä, etteivät kuvat ole samasta silmästä. Mikäköhän siinä on, että en osaa ottaa kuvaa ensin toisesta silmästä, jonka jälkeen uuden kuvan samasta silmästä, mutta uusin värityksin? No, joka tapauksessa voin vakuuttaa, että kulmakarvani ovat luonnontilassa samanväriset toistensa kanssa.

Ainoa ongelma, jonka kynästä keksin on se, että jos oikeasti tarvitsee värjätä joku kolo tai lisätä väriä kulmakarvojen toiseen päähän, jotta ne olisivat samanlaiset toisen puolen kulmien kanssa... Niin eihän tämä sitten toimi?

No, joka tapauksessa hauska idea. Käyttämäni kynän sävy oli ruskeanmusta, mutta ei silti ollut liian tumma mielestäni omille kulmilleni.

Hauschkaa huulirasvaa

Rakastan kaikkia kosmetiikkaan vähänkin linkittyviä tuotteita. Mitä tahansa. Mutta on vain luonnollista, että jotkut tuotteet ovat rakkaampia tai vähintäänkin tärkeämpiä oman mukavuuden kannalta kuin toiset. Ja nyt puhun siis tuotekategorioista. Esimerkiksi kuivaihoinen ei voi elää ilman kosteusvoidetta eikä rasvoittuvan ihon omaava ei mielellään käytä kuin vain oikeita, ihoa tasapainottavia puhdistustuotteita.

Minullakin on siis omat ongelmakohtani. Ensinnäkin atooppiset käteni, jotka varmaan kuoriutuisivat lähes irti ilman kaiken maailman käsirasvoja, joita yöpöydän laatikostani löytyy monenlaisia. Toinen - tosin vähemmän ongelmia tuottava - kohta, joka kaipaa muita paikkoja enemmän hellyyttä, ovat huuleni. Huulissa itsessään ei ole mitään vikaa (hah), mutta suupielet rohtuvat kovinkin herkästi. Tämä ongelma minulla on ollut ihan pienestä asti, aivan kuten olen jo pienestä asti kärsinyt kuivista käsistäni. Siksi olenkin jo parikymmentä vuotta etsiskellyt jatkuvasti uusia, entistä parempia tuotteita, jotka voisivat avittaa näissä ongelmissani. Yleensä rasvaan huuleni eri tuotteella, ja lisään suupieleen erikseen jotain rasvaa estämään rohtumista. Tämä ei silti estä minua etsimästä tuotetta, jolla voisi tehdä kummatkin asiat. Iltaisin homman hoitaakin apteekista saatava Bepanthen.

Päätin nyt kuitenkin jatkaa tätä täydellisen huulirasvan etsimistä, ja aloitan homman luonnonkosmetiikalla. Dr Hauschkan huulirasvapurkista olen kuullut lähinnä positiivisia huomioita, joten odotan innolla, että Tohtori Hauschka korjaa kuivuudesta kärsivät huuleni ja ennen kaikkea suupieleni.


Purkki maksaa about kympin, joten ihan halpaa tavaraa tämä ei huulirasvaksi ole. Jos tämä toimii odotetusti, sanoisin kuitenkin, että on sen arvoista.


Ainoa vika, jonka tästä heti äkkiseltään keksin, on epäkäytännöllisyys. Purkit nyt ylipäätänsäkin ovat aika epäkäytännöllisiä ja epähygieenisiä ennen kaikkea, mutta tässä purkissa asia oikein korostuu. Purkki on niin syvä, ja huulirasva niin purkin pohjalla, että on ihan turha kuvitellakaan käyttävänsä sormia tämän levitykseen. Kokeilin kyllä, ja sain kaivaa rasvaa kynsieni alta aika pitkään.

Ensivaikutelma rasvasta oli vielä se, että se on todella kiinteää ja kovaa, ja pelkäsin, etten saisi sitä siveltimellä otettua purkista. Pelko oli kuitenkin turha, sillä siveltimeen tarttui rasvaa helposti ja nopeasti.

Ensivaikutelma huulilla oli se, että rasva ikäänkuin suli, ja kiinteä olemus vaihtui melkein öljyiseksi. Kuollut iho tuntui lähtevän irti huuliltani aika pian, mutta toisaalta tuli tunne, että rasvaa pitäisi lisäillä heti lisää.

Noh, katsotaan, miten testissä käy. Jos tämä ei toimi, kokeilen seuraavaksi Oriflamen jokapaikan rasvaa, Tender Care -purnukan muodossa. Jota tosin kokeilen varmasti muutenkin, kun sellainen tuolla laatikossani odottaa.

Vielä lopuksi haluaisin hehkuttaa tuotetta, jota tosin hehkutin jo täällä.

Schwarzkopfin Blond Spray pelasti talveni. Havahduin keskellä kylmintä talvea siihen, että juurikasvuni oli sekä selvästi havaittavissa että tummaakin tummempi. Ja juurikasvu oli jo muutaman sentin näky päälaellani. Not nice. Ennen kuin edes ehdin panikoida järkyttävää ulkonäköäni, muistin vessan kaapissa piilottelevan hätä-apuni.

Juurikasvuni oli niin tumma, että epäilin, saisinko tästä enää niin tehokasta apua kuin tarvitsisin. Mutta kyllä. Ja tulos oli oikein kiva.

Ensimmäisen käyttökerran jälkeen juurikasvu muuttui selvästi vaaleammaksi. Sen saattoi kyllä erottaa, mutta se oli jo niin vaalea, ettei se häirinnyt enää ollenkaan. Käytin tätä vielä pari iltaa sen jälkeen, jonka jälkeen tulos oli kuin olisin käynyt kampaajalla. Juuret mätsäävät nyt latvoihin, ja tilanne on hallinnassa.

Sprayn hellävaraisuudesta en osaa sanoa mitään. Ei varmastikaan ole maailman hellävaraisin tapa värjätä hiuksia, mutta en ainakaan ole huomannut mitään epäilyttäviä vaikutuksia.

Loppunut irtopuuteri ja Konadilla inspistelyä

One down, four to go...

Nyt taas tällainen tylsä "loppunut tuote -postaus" olisi vuorossa. Eli hiljattain minulta loppui ehdottomasti käytetyin irtopuuterini elikkäs Lumenen tuttuun, siniseen purnukkaan kätketty jauhe. Kerroin jo tuolloin, että nou hätä, puutereita riittää. Nyt on kuitenkin jo taas yksi putsku vähemmän. Rimmelin Silky Loose Face Powder näki viimeisen päivänsä, ja on aika tarjota jollekin jäljelle jäävistä puutereista mahdollisuus.

Rimmel oli puuterina ihan jees. Ei mitään ihmeellistä, mutta hätätapauksessa voisin ostaa uudestaankin. Ylipäätänsä en ole koskaan törmännyt mihinkään übermahtavaan irtopuuteriin, joten merkillä ei niinkään ole väliä - vaikka Lumeneen yleensä päädynkin. Rimmelin Silky Loose on mukavan pehmeän tuntuista, kiinnittää meikin ihan kivasti ja näyttää luonnolliselta. Kiillonkin se poistaa ihan kivasti aluksi, mutta totta kai meikkiä pitää päivän mittaan korjailla, niin kuin on asian laita yleensä muidenkin irtoputskujen kanssa. Rimmelissä on kuitenkin loistava hinta-laatusuhde, joten niukalla kukkarolla kannattaa suunnata Rimmelin hyllyille Lumenen sijaan.

Nyt on siis tämän postauksen puutereista käytetty jo puolet. Vielä MSCHIC ja Lorkku jäljellä sekä tietenkin uusimmat puuterit (Make Up For Ever, Oriflamen Giordani Gold sekä Maybelline).

Sitten vähän lisää Konadilla opettelua:


Ei mitään maailman siisteintä työtä, mutta näytänpäs nyt opetteluvaiheenkin tuloksia, niin voidaan sitten kaikki yhdessä ihmetellä vuoden päästä, miten on tyttö kehittynyt :)

Eli tuossa lakkoina Lumenen Kujeileva katse sekä Make Up Storen mattalakka. Ja Konad-laatta se ainoa omistamani eli m57. Alitajuinen inspiraatio näihin kynsiin on aika selvä.

Eli Make Up Storen mainos on ilmeisesti jäänyt mieleen kummittelemaan.

Tässä vielä lähistä kynsistä: