Villiä lilakkia ja hopeista kelloa

Mistä tietää, etten taida ihan hetkeen tehdä kynsipostausta? No, tietenkin siitä, että laitoin kynsiini Wild and Crazyn ihanaa Silver Bell -glitterlakkaa, joka ei lähde kynsistä pois kuin käytännössä kulumalla. Mutta onpa se sitäkin ihanampi!

Silver Bellin alle päätyi Goshin Wild Lilac, joka nimestään huolimatta ei ole kovin villi. Ihan perusvioletti creme mielestäni. Yksi kerros riittää peittävyyteen ja hopeaiset glitterit päälle kahden kerroksen voimin ja jo vain pelittää!

Leikkasin sitten kynteni ja kuten kuvasta näkyy, niin menestys ei ollut kovin kummoinen. En tiedä, mikä siinä on, mutta kynsien leikkaaminen ja viilaaminen on minusta jotenkin tosi tylsää enkä koskaan panosta siihen. Nyt harmittaa, että se tärkein sormi eli vihkisormi on kynneltään lyhyempi kuin muut. Itse asiassa oikeassakin kädessä nimettömän kynsi on lyhyempi. Weird.

Ajattelin, että kynsipostaukset jäisivät kynsienleikkuun vuoksi vähiin, mutta näiden kynsien jälkeen ajattelen, että mitä enemmän blingiä, niin sitä vähemmän kynsien lyhyys haittaa. Oletteko samaa mieltä: sopivatko blingikynnet nysäkynsille paremmin kuin jotkut peruslakat?

Minä tykkään, tykkääkö muut?

St. Moriz

Seuraa jälleen Prettyn lahjojen analysointia. Tällä kertaa voisin lausahtaa pari sanaa St. Morizin itseruskettavasta, jota olen vähitellen uskaltautunut kokeilemaan.

Koostumus on aavistuksen litkua vaahtoa, joka ei kuitenkaan valahda iholta mihinkään, vaan antaa aikaa levittämiseen. Tuoksu on kaukana perusitseruskettavasta. Tuoksu on oikeastaan aika miellyttävä, mutta ei jää leijumaan iholle. Entäpä sitten se tärkein eli sävy? Se on täydellinen (minun mielestäni). Ei lainkaan oranssi, vaan ihan puhdas ruskea. Koskaan aiemmin en ole törmännyt yhtä uskottavaan itseruskettavan sävyyn, joten siitä suurin plussa.

Olen aika onneton itseruskettaja, joten aloitin varovasti. Levitin voidetta kumihanskaa apuna käyttäen vatsalleni, josta luonnollisestikaan en kuvaa tänne laita, koska olen aika varma, että nettilainsäädännössä kielletään vastasynnyttäiden vatsojen esittely. Ainakin niin pitäisi olla. No, eniveis... Mousse levittyi oikein mainiosti, ja koska töhnä on ruskeaa, niin sen levittäminen on helppoa. Koko ajan näkee, mihin ainetta on jo laittanut. Kuitenkin tämä myös imeytyy hyvin, jolloin värikin vaalenee ja kuivuu niin, ettei se tahri vaatteita. Kuudessa tunnissa olisi tarkoitus nähdä tulokset.

Vatsa näyttikin tuntien päästä ruskettuneemmalta, mutta ei överiltä. Purkissa kehotetaan lisäämään ainetta 5-7 päivän päästä keskiruskean lopputuloksen saamiseksi ja 3-5 päivän päästä, jos kaivattu lopputulos on supertumma. Itse odottelin tuon 7 päivää, kunnes lisäilin uudelleen. Puolisen tuntia lisäämisen jälkeen nostin vauvan vatsalleni valkoisissa vaatteissaan, mutta mitään ei vaatteisiin tarttunut. Siitäkin bonareita. Vaikutusajan jälkeen vatsa näytti taas aavistuksen ruskeammalta, mutta edelleen siltä, että väri on hankittu auringosta eikä pullosta.

Oletin, että tuote sopii myös kasvoille, vaikkei sitä purkissa oikeastaan kerrottukaan. Mutta siinä kehotettin rasvaamaan kuivat kohdat, myös hiusraja, joten tästä viisaasti sen päättelin. Kokeilin tuotetta siis myös naamalleni, jossa väri oli nähtävissä heti - kasvoille kun värit tarttuvat herkemmin. Minun oli kuitenkin pakko pyyhkiä rusketukset pois heti, sillä ero etuhiuksien alta kuultavaan päänahkaani oli liian suuri. Olen jo nyt ruskettunut ihan luonnollisin keinoin otsasta (vaikkakin vain vähän) niin, että valkoinen päänahka näyttää ihan hassulta. St. Moriz olisi muuten sopinut naamaani tosi kivasti, juurikin sen oranssittomuutensa ansiosta, en vain uskaltanut antaa sen vaikuttaa. Aion kuitenkin ottaa riskin ja testata tätä sellaisena päivänä, kun tiedän, ettei seuraaviin päiviin tarvitse esiintyä julkisilla paikoilla, jos meneekin jotain pieleen. Vaikka ainahan voin peittää päänahkani huivilla tai leveällä pannalla :) Ja quiqui-nimimerkkihän minulle tuossa vinkkasikin, että tätä kannattaa sekoittaa myös kosteusvoiteeseen, niin väristä ei tule niin kovin tumma. Hyvä tapa levittää tämä ainakin kasvoille. Dekoltee muuten sai myös oivan pikku päivetyksen tämän tuotteen avulla.

Seuraava projekti olisi kokeilla ainetta jalkoihin ja käsiin. Koska kämmenet ovat kuitenkin tällä hetkellä suhteellisen kuivat, en uskalla tätä toteuttaa ihan heti. Ensin olisi ensiarvoisen tärkeää saada kädet kuntoon, sillä en uskalla ajatellakaan, mitä tapahtuu, jos laitan kuiviin käsiin itseruskettavaa. Tulos ei varmastikaan olisi kovinkaan kiva. Mutta toivotaan, että pääsen pian testailemaan myös käsiin. Silloin Countrysidekin näyttäisi kynsissäni jättekivalta!

Mikä on teidän lempparinne itseruskettavista?

Countryside

Luovuin haikein mielin Sylva-crackleista, sillä halusin kokeilla vielä Prettyltä saamaani Nyxin Countrysidea pelkilteen kynsiini ennen kuin katkon kynsiäni vauvanhoitoa vastaaviin mittoihin. Tai ainakin sinne päin.

Countryside on kaunis kullan sävy, joka valitettavasti ei kameraan tallennu lainkaan omana upeana itsenään. Kamera jotenkin syö kaiken sävyn. Oikeasti tämä on siis peittävämpi kuin kuvasta voisi päätellä, mutta ei nyt siis kuitenkaan mikään superpeittävä. Sellainen kaunis, kesäinen kulta.

Parhaiten Countryside pelittäisikin ruskettuneen ihon kanssa, jota siis itse en omista. (Sain Prettyltä kylläkin myös itseruskettavaa, mutta en sitä vielä käsiini ole uskaltanut kokeilla, muualle kylläkin. Mutta siitä myöhemmin.) Joka tapauksessa sävy on ihana. Vaati about kolme kerrosta, että tulos miellytti, mutta sitten se olikin ihana: kultainen ja kiiltävä.

Ja kuten kuvasta näkyy, halusin myös kokeilla Prettyn kynsitarroja ja päädyin tällaiseen simppeliin ratkaisuun. Inglotin top coat on jo niin venyvää kamaa, että pilasi vähän tätä viimeistelyä, mutta no can do. Ensi kerralla joku tuoreempi top coat päälle ja avot!

Sylva-cracklis

Muistanette muutaman päivän takaiset Sylva-kynnet? No, nyt ne saivat päälleen ihanan crackle-päällysteen, kun Prettystä saamani pinkki, Weeseiskan crackle-lakka pääsi taas käyttövuoroon.

Ja arvatkaapas mitä? I like it! Nyt tuli kynnet, jotka miellyttää mua ihan superisti. Meinasin alkuun ottaa tuon ruusutarran pois, mutta eihän se mihinkään lähtenyt, kun päällä oli päällyslakka. Joten päädyin tuollaiseen ratkaisuun ja jes. Nyt oli ruusutarra oikeassa paikassa. Mii laik it a lot

Tiedän, että noin vauvanhoidolliselta kantilta minun pitäisi leikata nuo kynnet, kun ne ovat mahdottoman epäkäytännölliset. Mutta tykkään niin kovin tehdä kynsipostauksia, jotka eivät nysäkynsien kanssa näytä kovin kivoilta. Okei, ehkä voisin olla mahdollisimman järkevä ja ehkä vähän vähemmän pinnallinen ja leikata nuo kynnet nyt ihan arjen helpottamiseksi, mieskin kun niistä jankuttaa koko ajan. Mutta kun pitkille kynsille on niin muikean mahtavaa levittää lakat!

Hunting Dry Shampoo

Kuten jo kerroinkin, niin Oriflamen kuivashampoo oli aikamoinen pettymys. Minua ahdisti ajatus siitä, ettei kaapissa ollut mitään toimivaa tuotetta samaan tarkoitukseen, joten Prisman reissulla ajattelin katsastaa päivittäispuolen valikoiman. Ja Prisman valikoima oli aika kura suoraan sanottuna. Tarjolla oli vain Schwarzkopfin ja Biozellin versiot kuivashampoosta.

No ei siinä mitään, halusinkin testata Schwarzkopfia, kun teistä moni sitä kehui (Biozellia olen jo testannut, arvion löydät täältä), mutta olin vähän ihmeissäni, ettei muuta ollut tarjolla. Kuten vaikkapa sitä Tresemmétä... Lisäksi minua suututti kovasti se, että kuivasampoot (siis tosissaan nämä kaikki kaksi merkkiä) oli sijoiteltu omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä jonnekin unohdetulle ylähyllylle. Eiköhän viisaampi ratkaisu olisi ollut sijoittaa Biozell muiden Biozellin tuotteiden joukkoon ja Scwarzis muiden Schwarzeneggereitten joukkoon... Näin ainakin itse olisin ne paremmin löytänyt. Meinasi jäädä hermostuvan pikkuvauvan kanssa kuivashampoiden ostelu meinaan kokonaan, kun en meinannut bongata kuiviksia mistään. Näin siis meidän Prismassa, muista en tiedä.

Schwarzkopfin got2b rockin'it -kuivis nyt kuitenkin tarttui kätösiini ja tästä arviota sitten myöhemmin.