Fashionista becomes Violetti avaruusoksennus

Kerroin eilen suuresta dilemmastani. Mitä kynsilakkaa seuraavaksi kynsiin? Päätös oli kuitenkin aika selviö, sillä halusin ihan mielettömästi testata H&M lilaa Fashionista-lakkaa. Tuo putelikuva ei tosiaan anna oikeutta tälle lakalle, joka on  todella kirkas ja upea violetti. Vähän kuin sähkönsininen, mutta... no, violetti.

Mikä ero muuten on mielestänne lilalla ja violetilla vai onko mitään? Huomasin vain, että käytän noita sanoja huolettomasti sekaisin, joten obviously minun mielestäni näköjään niissä ei ole mitään eroa. Joskus tosin olin sitä mieltä, että lila taittaa enempi punaiseen ja violetti siniseen. Kuvasta poiketen Fashionista olisi kyllä sitten ehkä lilampi.

Kahdessa keskimmäisessä kuvassa väri on eniten oma itsensä. Laitoin kaksi kerrosta, jotka peittivät hyvin. Nimettömään jäi joku ihme kupru. Tämä lakka myös kuivui hyvin enkä ehtinyt töhrätä sitä mihinkään, vaan sain lakat pidettyä siisteinä.

En tietenkään voinut vastustaa kiusausta, ja kokeilin päälle Wild and Crazyn Purple Glitter -lakkaa. Yksi kerros oli ihan okei, mutta...

... kyllä kaksi kerrosta oli parempi. Tykkään näistä Violetti avaruusoksennus -kynsistä, vaikka tämä tulee kostautumaan, kun joku päivä yritän saada näitä lakkoja pois. Kynteni varmaan lähtevät kohta irti, kun vetelen asetonisella kynsilakanpoistoaineella harva se päivä. Mutta minkäs teet, kun olen kerran tällainen glitterharakka. Anteeksi muuten nuo sotkut kynsinauhoissa ja anteeksi, että pyytelen anteeksi. Se on ärsyttävää, mutta jotenkin ei voi olla pyytämättäkään, koska tulee sellainen olo, että te luulette, etten tajua, että nuo kynsinauhat ovat ihan sotkussa. Trust me, I know. Ja raaputtelin niitä puhtaaksi joutessani.

Purple Glitter on vaan niin täydellinen pari Fashionistalle. Ehkä paras yhdistelmä vaatimattomasti ikinä!

Täytyy kyllä vielä kehaista noita Wild and Crazy -lakkoja, joita siis saa Seppälästä hintaan 2,95 e. Aivan mahtavaa, että tuohon hintaan saa hyviä lakkoja, joiden sävyvalikoima on kaiken lisäksi aivan tajuton. Niin ihania värejä, että....

Runsaudenpula!

Olen pitkään ahdistellut sitä, että kaikki kynsilakkani ovat jo näkyneet blogissani ja vanhoista lakoista on vaikea keksiä uusia, järkeviä postauksia. Tätä ongelmaa minulla ei ole enää! Ensinnäkin voitin Hard as nailsin arvonnassa itselleni uusia, ihania lakkoja.

Sain H&M:n Fashionista-lakan, jonka ihanuus nyt ei noin muovipussin läpi aukene, mutta odottakaapa  vaan, kun saan tätä kynsiini. Aivan ihana lakka!

Lisäksi onnetar suosi minua Wild and Crazyn Baffin Bay -lakan, Sinful Colorsin Fuchsia Purple -lakan sekä Golden Rosen 161-lakan muodossa.

Lisäksi paketista paljastui OPIn rannekukkaro. Kiitos MQ!

Mutta eipä saaliini tähän jäänyt. Seppälän reissusta käteeni jäi vielä muutama lakka.

Yllättäen suuntasin Wild and Crazyn hyllykköä kohti.

Ensiksi upotin kynteni tähän. Vaaleanpunainen ihanuus, jota ihastelin jo edellisellä Seppälä-reissullani, mutten raaskinut ostaa, on supersuloinen Sylva.

Lisäksi mukaan tarttui hopeaglitter Silver Bell sekä jo omistamani Purple Glitterin kaksoiskappale. PG on niin ihana lakka ja sopii monen lakan päällysteeksi, joten katsoin parhaaksi ostaa jemmapullon kaappiin. (Vaikka glitterit ovat hankalia poistaa, niin ovat ne vaan niin ihania!)

Nyt se ongelmia onkin siinä, että mitä lakkaa kokeilisi ensimmäiseksi?

Niin, ja koska lakkalaatikko pursuaa kaikkia sikavanhoja lakkoja, niin pari oli heitettävä roskiin.

Sekä Lorkun että Lumenen mustat lakat olivat jo siinä pisteessä, että niiden oli aika heittää minulle hyvästit. Muistan olleeni näihin ihan tyytyväinen, mutta aivan ykkönen mustien lakkojen joukosta löytyy CM:n valikoimista.

Suurta problematiikkaa

Ajastin eilen kaksi postausta vahingossa samalle hetkelle, ja jäin ihan tyhjin käsin, sillä en ollut vielä ehtinyt miettiä uutta postausta eikä aikaakaan olisi liiemmin ollut kuvien ottoon. Koska olen päässyt kirjoittamisen makuun, päätin kiusata teitä taas yhdellä tekstipitoisella postauksella, joka on pyörinyt ajatuksen tasolla jo pitkään.

Haluan siis kertoa teille ongelmistani. Kyllä, luitte aivan oikein. Olen kehittänyt itselleni monta ongelmaa, ja nyt haluaisin keksittyä lukuisista ongelmistani niihin kosmetiikkaan liittyviin. Tunnistaako kukaan muu itseään näistä? Kaipailen myös apua ongelmiini.

1) Hoitoaine kuulemma toimii parhaiten, kun seuraa ohjeita. 95 % hoitoaineista kuitenkin vaatii 2-3 minuutin vaikutusajan, tehohoidot jopa 5 minuutin muhituksen. Olenko ainut, jolle tulee kylmä tuossa ajassa? Olen ajoittanut tehohoidot illoille, jolloin käyn vastavalmistuneessa saunassamme, mutta hoitoaine - tuo jokapäiväinen murheenkryyni - ei koskaan, siis aikuisen oikeasti koskaan, saa kaipaamaansa vaikutusaikaa. Yritän tehdä aina kaikkea muuta tuona aikana, kuten pestä naamaa tai sheivailla, mutta ottakaapa hyvät ihmiset aikaa joskus. 2-3 minuuttia on pitkä aika. En yksinkertaisesti jaksa värjötellä tuota aikaa ilman lämpimän suihkun tuomaa helpotusta. Onko joku kehittänyt ratkaisua tähän probleemaan?

2) Samaan ärsyyntymiseen ykköskohdan kanssa menee tämä kakkonenkin. Kuka oikeasti levittää hoitoainetta pyyhekuivaan tukkaan? Siis onko olemassa ihminen, joka jaksaa kuivata tukkaansa, laittaa hoitoainetta, värjötellä sen kolme minuuttia ja mennä takaisin suihkuun pesemään tukkansa, vaikka juuri on sen kuivannut? Give me a break. Minä ainakin vain puristan tukan kuivaksi, laitan hoitoaineen puolimärkään liurutukkaan tietäen, ettei se nyt vaikuta kovin hyvin, ja huuhdon sen puolen minuutin jälkeen pois. Miten niin minulla on hampputukka? Ei se minun vikani ole.

3) Kynsinauhat ovat ärsyttäviä. Ne repsottavat usein ja ärsyttävimpiä ovat pistelevät kynsinauhatikut, joita ei ikinä muista leikata pois. Koko päivän sitä miettii ja miettii, että tuo pitäisi leikata, ja kun vihdoin saan painettua pään tyynyyn, pistän itseäni johonkin osaan ruumistani sillä repsottavalla kynsinauhatikulla, ja kiroan mielessäni. Tietenkin kynsisakset (niin, en taida omistaa varsinaisia kynsinauhaleikkureita) ovat jossain ihan muualla, ja kuka nyt nousee sängystä mennäkseen leikkaamaan kynsinauhojaan? Ärsyttävää. Seuraavana päivänä sama alkaa alusta. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi leikellä kynsinauhoja...

4) Varpaankynnet. Joo, ihailen sitä, että ne ovat muilla siistit ja tyylikkäät ja plaaplaaplaa... Mutta eivät ne minulla edes kasva siististi. Ne ovat ihan omituisen muotoiset eivätkä muistuta edes etäisesti kauniita geelivarpaankynsiä. Ei näihin kynsiin voisi ikinä tehdä ranskalaista manikyyria kun kynnen muoto on niin... kupera. Oman mausteensa asiaan tuo huono näköni. Kun katsoo varpaisiin 173 sentin korkeudesta ilman laseja, niin varpaat näyttävät ihan hyviltä. Kun sitten sattuu istumaan ja nostamaan jalkaa niin lähelle, että sitä voisi maistaa, niin näkee, ettei ne nyt niin hyviltä näyttänytkään. Kuka osaa lakata, viilata ja leikata varpaankyntensä nätisti? Ja missä asennossa se tapahtuu?

5) Ja jos vielä palataan siihen suihkumeininkiin, niin haluaisin ottaa puheeksi vartalovoiteet. Kukapa ei niistä tykkäisi? Kyse ei olekaan siitä, ettenkö rakastaisi pehmeää ihoa, jonka saavutan ihanan tuoksuisen vartalovoiteen levityksen jälkeen, vaan siitä perhanan palelemisesta. Kuka viitsii rasvailla itseään, kun ihanan lämpimän suihkun jälkeen itse kylppäri tuntuu olevan täynnä pakkasasteita? Kyllä se vaan usein menee siihen, että hel*etin kyytiä yövaatteet päälle ja ulos kylppäristä. Saunan jälkeen on ainoa kivuton ja lämmin hetki, kun oikeasti nautin vartalovoiteen levittämisestä. Jos joskus valitan vartaloni kuivaa ihoa, niin tämä on se syy, miksi näin on.

Hempeää ja mutaista

En yleensä harrastele tällaista lakkausta, että joka toisessa on kynnessä on eri värit, mutta nyt päätin repäistä. Olen ihan hulluna vaatteisiin, joissa on harmaata ja vaaleanpunaista sekaisin (en tosin omista sellaisia), joten ei ollut minulle ainakaan yllätys, että pidin tästä vaaleanpunaisen ja harmaanruskean yhdistelmästä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pilasin tämän jutun noilla sydämillä. Onneksi ne eivät näy kauas :)

Sydämet Miss Seleneltä, vaaleanpunainen Lumenen Kujeileva katse ja mutalakkana edelleen Snowcrystalin 438. Snowcrystalin sävynimet varmaan löytyisivät netistä, mutta koska pullossa lukee vain tuo numero, niin sillä mennään.

Suurin ongelma on tuo töpökynsi. Kasvaisi jo prkl.

Mutta eikö vain sovikin vaaleanpunainen kivasti yhteen tuon ruskean kanssa? Ja tuo Lumene on kyllä todella kaunis vaaleanpunainen.

Sitten voisin ihan huvikseni vilauttaa pari kuvaa silmämeikistä, joka minulla oli tuossa eräskin kaunis päivä. En muista, mitä kaikkea suhrasin simmuihini, mutta ainakin IsaDoran Blooming Spring -paletti oli käytössä.

Aika hauska tuo keskimmäinen mollukkasilmä. Anyways, tykästyin kovasti tuohon ideaan, että alarajaus on eri värillä kuin yläluomi, joten ehkäpä kehittelen tätä ideaa vielä pidemmälle.

Ajastin vahingossa parikin postausta samalle päivälle, joten lukaisepa tuosta alta myös tuo toinen :)

Nuoruuden kokeilut

Kesämokailuista mieleeni juolahtivat myös omat mokailuni. Varsinkin yläasteella tunnuin tekevän kaikki mahdolliset virheet, mitä meikkailuun tulee. Toki joissain kokeiluissa oli ihan hyvää yritystäkin mukana, mutta enimmäkseen ei. Tässäpä joitain juttuja, jotka ovat pysyvästi jääneet mieleeni yläastemeiningeistäni.

1. Liian tumma meikkivoide. Tämä pitää ykköspaikkaa joka listauksessa, mutta oikeasti väärä meikkivoide on hirveimpiä meikkimokia, mitä tiedän. Olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet meikkivoiteiden kanssa, mutta jo ala-asteelta jatkunut liian tumman meikkivoiteen käyttö on yksinkertaisesti meikkihistoriani suurin häpeäpilkku. Se ei vain yksinkertaisesti ole kauniin näköistä. Voi luoja, mitä minustakin on selän takana puhuttu. Pahinta on se, että tiesin voiteen olevan minulle liian tummaa. Muistan käyttäneeni poolopaitoja ja pitäneeni hiuksia auki, jotta väriero kaulaan ei näkyisi. Miksi, oi miksi, olen sitten käyttänyt sitä meikkivoidetta? Miksen hankkinut vaaleampaa? No, kaikesta oppii, ja nykyisin yritän olla tarkka siitä, että meikkivoide on hyvän sävyinen. Paino sanalla yritän, sillä mokia sattuu edelleen, varsinkin, jos valaistus on meikatessa väärä.

2. Karmiva huulimeikki. Tämä tulee hyvänä kakkosena melkeinpä puskien meikkivoiteen tuosta ykköspalliltaan. Tämä seuraava moka on jotain aivan järkyttävää. Nimittäin peitepuikkohuulet. Muistan, että aika monella tytöllä oli yläasteella pakkomielle Yves Rocherin peitepuikon väriseen huulipunaan (vai oliko se peitepuikko?). Se oli jo yksinään aika järkyttävää, kun lauma 13-vuotiaita tyttöjä kulki ympäriinsä ilman huulia. Huulet kun sulautuivat niin hyvin ihon sävyyn. Mutta minäpä vein tämän vielä asteen pidemmälle ja rajasin huuleni. Ja ei, en todellakaan millään nudella sävyllä, vaan oikein tummanruskealla. Todisteena minulla on seiskaluokan kuva, jossa poseeraan näillä huulilla.

Tässä pieni demonstraatio siitä, kuinka hirveältä tuo on voinut näyttää. Yläasteella tosiaan käytin ruskeita sävyjä, mutta tein teille punasävyisen demonstraation aiheesta. Hyi hemmetti. Ja pelottavaa tässä on se, että tällaisia huulia näkee edelleen. Mikä oudointa, nämä huulet eivät yleensä kuulu meikkilookiaan vielä hakevalle tyttöselle vaan aikuisille naisille, joiden pitäisi jo tietää paremmin. Kai he sitten ovat vain niin juurtuneita tapoihinsa, etteivät näe itseään muiden silmin. *inhonväristyksiä*

Minulla oli myös violetti huulipuna ja violetti rajauskynä, joilla meikkailin huulet jättäen keskiosan joko kokonaan ilman meikkiä tai sitten laitoin juurikin jotain peitepuikkovaaleaa keskelle. Se on varmaan ainoa huulipuna, jonka olen koskaan käyttänyt loppuun ja muistan, että se oli L'Oréal Paris'n. Veikkaan, että se oli hirveän näköistä, mutta silloin se oli mielestäni paras juttu ikinä.

3. Pinttyneet meikkaustyylit. Tämä nyt ei ole moka pahimmasta päästä, mutta näytän vielä viimeiseksi kaksi käyttämääni silmämeikkilookia. Muistan, että minulla oli selvä visio päässäni siitä, mikä meikki sopii minkäkin vaatteen kanssa. Jos ylläni oli jotain rusehtavaa, laitoin ruskeaa luomiväriä, valkoiset ylärajaukset ja mustat kajalit. Koska en ikinä saanut ripsiäni taivutettua, en edes jaksanut yrittää ja ripset killottivat suorina.

Tältä se on ehkä voinut näyttää. Sinänsä tämä ei mielestäni ole hirveimmästä päästä meikkikokeilujani, mutta pari huomiota kyllä nousee esiin. Ensinnäkin musta kajali 13-vuotiaalla ja ylipäänsä päiväsaikaan on mielestäni pientä liioittelua. Toiseksi kun ripset ovat noin suorat, niin varsinkin ylimmässä ja alimmassa kuvassa näyttää siltä, ettei ripsiä olisi lainkaan. Valkoinen ylärajaus vain vahvistaa vaikutelmaa. Moni pitää valkoista ylärajaustakin meikkimokana, mutta itse en ole niin jyrkkä. Toisinaan se näyttää hyvältä, toisinaan ei.Ja toisinaan se tarttuu ripsiin, jolloin näyttää siltä kuin ripset alkaisivat ilmasta (kuten ylläolevat kuvat todistavat).

Jos ylläni puolestaan oli Adidaksen sininen verkkapuku, oli silmämeikkikin luonnollisesti sininen. Tällöin lisäsin sinisen luomivärin pariksi siniset kajalit ja Anytimen sinistä ripsiväriä. Valitettavasti tuo ripsari on jo pois heitetty, joten saatte tyytyä mustaripsiseen demonstraatioon.

Ei tuokaan hirveimmästä päästä ole. On minulla varmaan ollut pahempiakin päiviä, mutta ehkä sinisen ripsarin kanssa (oli siis ihan sähkönsininen) ei ollut paras mahdollinen look. Ja aika varmaan kultaa muistot ja minulla saattoi varmaan tuon lookin kanssa olla esimerkiksi pinkit huulet tai mollamaijaposket. Eihän kumpikaan noista silmämeikeistä minua imartele, mutta nuorena kai kuuluu kokeilla.

Tuo sininen kajal on minulla edelleen ja se on Arcancilin. Uskaltaisinkohan ottaa sen taas käyttöön? Eihän se niiiiin hirveä olekaan, vai mitä sanotte? ;)

Ja nyt hyvät ihmiset, kertokaahan omat meikkimokanne! En halua hävetä yksin.