maanantai 25. tammikuuta 2010

Kynsilakkausta ja nutrikosmetiikkaa

Ensinnäkin kiitos Pienelle Nutturapäälle, joka avusti kameran toiminnoissa. Nyt pelittää!! :)

Sudin kynsiini Avonin Blue Flarea, ja Nutturapään avustuksella osasin käyttää kamerani toimintoja oikein, ja Blue Flare esiintyy kuvassa juuri oikean sävyisenä. Ajattelin kuitenkin piristää kynsiä vielä hiukan, ja koska hiljattain olen jostain syystä ihastunut Stargazerin glitterlakkaan, niin sehän se piristysruiske sitten oli.


Glittereitä tuli niin paljon, että Blue Flare jäi melkein kokonaan hopeahippusten peittoon. Onneksi pikku tilkka sinistä pilkistää kuitenkin kimalteiden joukosta. Mutta enhän minä tähän tietenkään tyytynyt. Ajattelin, että mattalakkaus voisi vähän hillitä tätä tulosta, mutta eipä se juuri lopputulosta muuttanut.



Lopputulos näyttää melkein samalta kuin ennen Make Up Storen Matt Top Coatia. Ensimmäinen kerta, kun mattalakkaus ei ole silminnähden havaittavissa. What's up with that?

Mii nou comprendo, mutta tyydytään sitten näihin. Kynsilakkapostauksia luvassa varmaan miljoona lisää nyt, kun saan selkeitä kuvia kynsistäni. Vaikka ehkä voisin lakkausten siisteyteen panostaa enempi... Voi, kun olisi se Leighton Dennyn setti.... Huoh...

Mutta sitten päivän muihin uutisiin. Kovien pakkasten myötä ihoni on taas kuivumispisteessä ja ensi kertaa päätin turvautua ulkoisten apujen sijaan sisäisiin avustajiin. Nimittäin Vivisantén SKIN by VIVIDA original -ravintolisäkapseleihin, jotka lupaavat kosteuttaa, korjata ja vahvistaa ihoa. Let's see miten käy...

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kuivasampoon äkkikuolema

Kerroin juuri, miten Tigin kuivasampoo houkuttelee minua aivan erityisen paljon huolimatta siitä, että pullojen kanssa on blogipostauksien perusteella ollut pikkaisen vaikeuksia. Kerroin myös, että minulla on pari muuta kuivasampoota kokeilussa... Onkin kohtalon ivaa, että tuon postauksen jälkeen minulle itselleni kävi köpelösti kuivasampoopulloni kanssa.

Huoh.

Hiuspuuterin nimellä kulkeva 4R-ihanuus oli ensimmäinen kosketukseni tällaisiin kuivasampoisiin painepullossa. Muutaman kerran ehdin tätä kokeilla, ja tykkäsin todella paljon. Se vei rasvaisuutta pois sekä toi ilmavuutta ja tuuheutta. Jos laitoin liikaa, se ehkä jäi vähän jauhoksi hiusten päälle, mutta sen sai helposti pörrötettyä pois.

Sitten se tapahtui.

Luulen, että vika oli minussa, mutta en voi olla varma. Olin kuulevinani oudon napsauksen, kun painoin suutinta, mutta unohdin sen pian. Seuraavana päivänä se palautui äkisti mieleeni, kun selvästi täysi pullo päästi sisältään pelkkää pihinää.

#*!?¤"##!!##¤??¤!!!!

Niin, omassa tapauksessani pullo ei valuttanut sisältöjään pihalle, mutta suutin meni jotenkin niin mäsäksi, ettei sieltä tule enää mitään. Eipä ketuta. Eikun ai niin, ketuttaapas... Tykkäsin tästä tuotteesta kovasti. Ujostelin jopa sen käyttöä, koska en halunnut sen loppuvan liian nopeasti. Ja nyt en saanut edes käyttää sitä loppuun. Vaikka omistankin onneksi vielä kaksi kuivasampoota, olen syvästi pettynyt siihen, etten saanut testailla tätä 4R:n hiuspuuteria kaikessa rauhassa.

Ihan kuin joku olisi vienyt pikkulapselta tikkukaramellin...

lauantai 23. tammikuuta 2010

Liloittelua

Lumenen sävy 63 Leikkimielellä oli kokeiluvuorossa, kun Gosh+Stargazer lohkeili hiukkasen. Tässä taas yksi lakka, josta oli vaikea ottaa oikeansävyistä kuvaa...



Oli pakko turvautua omituisiinkin paikkoihin ja valaistuksiin, jotta sain mahdollisimman paljon totuutta vastaavan kuvan. Ehkäpä tämä peilikuva oli se, joka eniten vastasikin sitten totuutta, mutta tuossakin tulos näyttää aavistuksen harmaammalta kuin se oikeasti onkaan...

Tämä lakka oli shimmeritön versio edellisestä Lumenen Quick & Chic -kokeilusta. Ihan kiva lakka tämäkin. Ensimmäisen kerroksen jälkeen tulos oli jo aika peittävä, mutta myös lämpimämmän sävyinen kuin toisen kerroksen jälkeen. Olen muuten aina ihmetellyt, miten sitä ei ikinä tule sotkettua näillä vaaleammilla lakoilla. Eikä kyse ole vain siitä, ettei sitä huomaa, jos vaalealla lakalla sotkee. Kyllä tämän lilankin lakan huomaisi iholta, jos sitä sinne olisi mennyt. Mutta jostain syystä ne tummat lakat roiskuu pitkin kynsinauhoja, ja nämä vaaleat asettuvat nätisti paikoilleen. Kumma juttu.

Mutta palatakseni tuohon kuvaamisasiaan, olisi todella ihana tietää, miten muut saavat otettua niin näpsäköitä kynsikuvia blogeihinsa. Onko kyse vain siitä, että ne on otettu päivänvalossa vai onko heillä paremmat kamerat vai olenko minä vain niin jurpo? No, kohtapuoliin minäkin saan otettua kuvia päivänvalossa, kun työkuviot hiukkasen muuttuvat...

Ihania kynsikuvia löytyy muun muassa täältä ja täältä.

ps. Saipa tuo Lumene-lakkaus aika pian Stargazer-päällysteen:

perjantai 22. tammikuuta 2010

Puuterilegendan loppu

Näin kävi. Tähänastisen elämäni käytetyimmän irtopuuterin loppuminen ei kuitenkaan aiheuttanut minussa mitään suuria tunteita. Ei sillä, etteikö tämä Lumenen irtoputsku olisi hyvä. On se. En kai muuten olisi näitä ostellut kerta toisensa perään. Luonnollinen mattapintaisuus, meikin kiinnitys ja kotimaisuus ovat kaikki oivia piirteitä tälle sinikantiselle purkille. Syy siihen, miksen itke tämän perään on se, että edellisessä puuteripostauksessa esiteltyjen Rimmelin, Lorkun ja MSCHICin lisäksi olen saanut lisää putskuja testattavaksi. Irtoputskuista ei siis ole pulaa enkä siksi surekaan yhden loppumista.



Nämä ovat uudet tulokkaat puuteriperheeseeni.



Ylimpänä Make Up Foreverin väritön High Definition -puuteri, joka toki näyttää putelissa ihan valkoiselta, mutta on iholla täysin luonnollisen sävyinen. Kerron lisää, kun olen testannut tätä enemmän. Keskellä lepäilee Maybellinen mineraalipuuteri, ja alimpana Oriflamen Giordani Gold -mineraaliputsku. Näistä lisää myöhemmin.





Kynsissä Goshin Ocean ja päällä vielä kerros Stargazerin hopeaista. Mikä tuskin kuvasta näkyy... Jostain syystä uusi kamera ei suostu enää tarkentamaan lähelle nätisti... :/ Apua saa antaa...

torstai 21. tammikuuta 2010

Aamu- ja iltarutiinit

Normimies ei varmasti käytä yhtä purkkia enempää ihoa puhdistaessaan, jos siis sitäkään. Mies voisi siis yllättyä naisten tarvitsemasta purkkimäärästä. No, tuossa kuvassa minun normaalit, päivittäin käytettävät purnukkani. Marraskuun alussa otin käyttööni Herbinan Marja Spa -tuotteet, ja nyt ne vihdoin vetelevät viimeisiään. Marja Spat ovat oikeastaan olleet paljon kivempia tuttavuuksia kuin saman merkin Clear Line -purkit. Puhdistusgeeli ei vaahdonnut yhtään, mutta yllättäen se tuntui silti puhdistavalta. Vähän kuin normaalia paksummalla öljyllä olisi ihon puhdistanut. Ja kasvovesi oli myös todella pätevää tavaraa. Tuotteiden tuoksu oli myös miellyttävä, ja ihokin tuntui näistä tuotteista tykkäävän. Voisin ostaa uudelleenkin.

Näiden lisäksi olen käyttänyt Herbinan kosteusvoidetta, joka levittyi upeasti. Joka aamu luulin, että otin liikaa eikä se imeydy ikinä (vaikka otin vain yhden painalluksen, plussaa muuten pumppupurkista), mutta kuitenkin se imeytyi ihanasti. Levitin sitä kaulallekin. Ainoa kritiikki siitä, että jos iho oli hiukankin herkillä, niin tämä kirveli hetken aikaa pikkuisen. Lisäksi käytin Herbinan naamiota, joka oli kiva kosteuttaja, mutta jota tuskin ostaisin uudelleen.


Näiden tuotteiden lisäksi käytin Lumenen Vitamin C+ Virkistävää & Uudistavaa Seerumia. Aivan ihana tapaus! Tässä on siis kaksi eri seerumia aamulle ja illalle. Aamun virkistävä seerumi todellakin virkisti, ja kosteusvoide levittyi sen päälle hyvin. Illan rentouttavan tuoksuinen, mustikan siemenöljyä sisältävä seerumi oli myös aivan mahtavaa tavaraa, ja yövoide levittyi myös hyvin sen päälle. Ja todella riittoisaa tavaraa tämä myös oli, yksi painallus riitti koko kasvoille ja kaulallekin. Ja tämä todellakin teki hyvää iholle, ja ostaisin ehdottomasti uudelleen.


Käytin myös Lumenen syväkosteuttavaa yövoidetta, jota myös rakastin kovasti. Se todellakin tuntui kosteuttavan. Oli myös ihanaa, kun oli erikseen yövoide, sillä uskon todella ihon yölliseen uusiutumiseen.

Ja todellakin uskon tämän jälkeen, sillä ihoni oli todella hyvässä kunnossa käyttäessäni tätä purkkikokoelmaa. Kokoelman ydin oli selvästikin Lumenen yövoide ja seerumi -yhdistelmä, joita haluan pian lisää!


Ja tässä vielä silmänalusiani sileyttänyt söpöliini. Tämä kuva pelästytti minut ja tajusin olevani jo siinä iässä, että silmänympärysvoide olisi tarpeen. Kyseessä siis Lumenen Arctic Aqua Syväkosteuttava silmänympärysgeeli. Tämä siloitti silmänaluseni välillä tällaiseksi, ja välillä kuivuus vei voiton ja nahka rypistyi taas :/ Alkuvaiheessa tämä vähän kirveli, mutta silmäni ovat niin herkät, että tuntuu, että mikä tahansa kirvelee silmiäni aina välillä. Ei siis varmastikaan tuotteen vika. Kuitenkin ihan kivaa ainetta tämä Lumene, ja omasta ahkeruudesta levittämisen suhteen ne tuloksetkin ovat tuntuneet olevan kiinni. Ehkä kuitenkin oma, todella herkkä silmänympärysihoni kaipaa vieläkin kosteuttavampaa voidetta, ainakin yökäyttöä varten.

Joka tapauksessa nuo olivat ne tuotteet, joilla lähiaikoina olen saanut parhaimman tuloksen. Iho oli ihanassa kunnossa!


Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, ja seerumi ja yövoide loppuivat. Koska kuitenkin halusin tyhjentää kaappiani enkä hipsiä kauppaan, kaivoin kaapista uusia tuotteita.


Yövoiteen korvasi Skin Doctorsin Supermoist, joka ei varsinaisesti ole yövoide vaan 24 tunnin voide eli aamuin illoin käytettävä. Itse kuitenkin käytän tätä toistaiseksi vain yöllä, sillä Herbinaa on vielä pikkukikkare jäljellä. Supermoist on ihan kiva tapaus. Tämä myös levittyy mahtavasti ja on todella riittoisaa. Voide kuivuu nopeasti eli voin kuvitella, miten hyvin tämä sopii päivävoiteen ja meikin alle. Yövoiteeksi tämä ei ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi ravitsevaa. Haluaisin laittaa yöksi jotain tuhdimpaa tavaraa. Vaihdan tämän päivävoiteeksi heti, kun Herbina loppuu... eli pian. Mutta luultavasti käytän vielä öisinkin, niin kauan, että loppuu, niin saan sitten kokonaan uudet tuotteet käyttöön tämän loputtua.


Halusin myös päivävoiteen alle laitettavaksi, ja tällainen tippa sai pelastella ihoani.



Tippoja löytyi 28 kappaletta tällaisesta purkista. Lumenen Heleyttävät Kauneuspisarat ovat kuuluneet joskus aiemminkin kauneusrepertuaariini, ja muistelin niiden olleen käypää tavaraa. Muistin väärin. Eivät ne mitään ihmeitä iholleni tehneet, vaikka toki tuntuivat ihanalta iholla. Ja iho tuntui todella pehmeältä. En kuitenkaan tuhlaisi näihin rahaa. Pidin seerumista enempi.


Kauneuspisaroita riitti 28 päiväksi, ja taas oli aika vaihtaa.


Kaapistani ei löytynyt sillä hetkellä mitään muuta kuin Avonin Anew Elvyttävä Seerumi, jonka olin ajatellut antaa äidilleni. Purkissa ei hirveästi ohjeita ollut, joten jäi arvailujen varaan, mihin tarkoitukseen seerumi on tarkoitettu. Omituinen haju siinä ainakin on... Tämä siis juuri aloitettu, joten en voi vielä sanoa tästä mitään.

Herbinan putsari ja kasvovesi siis vetelevät viimoisiaan, ja seuraavaksi testivuorossa luultavasti Neutrogenaa...