Hot Pink -punastelua

Ennen käyttöönottoa suti oli kyllä ihan vaalea.

Tämä tuote minun on pitänyt esitellä jo monen monta kertaa, mutta aina se on jäänyt. Kyse ei edes ole siitä, että tämä jotenkin kuuluisi ykköstuotteisiini, koska näin ei ole. En ole muistanut/ehtinyt käyttää tätä paljonkaan, mutta niin uskomatonta hifistelyä tämä on, että pakko avautua :)

Bodari on tehnyt yhteistyötä London College of Fashionin kanssa.

Kyseessä on siis The Body Shopin Tailored Cheek Tint, joka on poskipuna geelimäisessä muodossa. Viime kevään Brush With Fashion -trendilookiin kuuluva kirkas geeli muuttuu iholle laitettaessa pinkiksi punaksi. Eli söpön punastuksen saa poskille myös tällä tavalla.

Aluksi väritöntä geeliä.

Aika hauska juttu, josta mieleeni muistui taas kerran oma nolo tarinani lapsuudesta. Olin sedälläni kylässä joskus tosi nuorena ja olin unohtanut huulirasvan kotiin. No, huuleni rohtuivat aivan järjettömän paljon, niin paljon, että se oli jo kivuliasta. En kehdannut pyytää apua, mutta epätoivoissani bongasin vessan pöydältä jonkun huulirasvapuikon näköisen tuotteen ja korkin alta paljastuikin vaalea puikko, joka näytti ihan täysin huulirasvalta. No, tästä innostuneena sohin sitä huulilleni varmaan viiden minuutin ajan etsien helpotusta kuiville huulilleni. Kun lopetin ja katsoin peiliin, huomasin kauhistuneena, että väritön aine alkoikin muuttua kirkkaaksi pinkiksi huulillani. Ja voi luoja, että sitä tavaraa oli vaikea saada pois! Että on sitä siis osattu ennenkin hyödyntää teknologiaa, ihon lämpöä ja vaikka mitä kaikkea.

Poskella tämä näyttää sitten ehkä vähän pinkimmältä kuin käden iholla.

Mutta palatakseni tähän tuotteeseen, niin näitä on saatavilla yksi, kaikille sopiva sävy nimeltänsä Hot Pink. Mitään övereitä en sillä ole saanut aikaiseksi eli sitä on turha pelätä. Mutta joo, eihän tämä kaikista yksinkertaisin tapa ole poskipunaa levittää, kun aine levitettäessä on vielä kirkasta, mutta kyllä kai jokaisen kosmetiikkafriikin pitää kaikkea kokeilla :) Koostumukseltaan geeli on pehmeän ja mukavan tuntuista ja sen saa levitettyä ohuelti.

Mitä sanotte: jei vai nej?

Glamöröösiä!

Uuh la la! What a shine! :)

Sainko huomionne? Hyvä! Niin kuin olen useasti toitottanut, niin nysäkynsien kavereina toimivat hyvin tummat lakat sekä bling-lakkaukset. No, kuvaan pääsi taas oikea käteni, joka ei ole virallinen kuvauskäteni, mutta jonka kynnet ovat pidemmät kuin kasvamista vastaan taistelevat vasemman käden kynteni. Joten vasemman käden vuoksi kokeilin unohduksiin jäänyttä blingilakkaa à la Lumene.

It's Glamourous, glamourous, laulaa Fergiekin.

Lumenen lakka sävynumeroltaan 8 on nimeltänsä Glamourous ja olen kyllä omistanut sen jo kauan, mutta ilmeisesti en ole blogissa esitellyt. En itse asiassa ole ihan varma, olenko tätä koskaan testannutkaan. Luulin jo hävittäneeni sen, mutta siellä se oli, missä pitikin.

Tykkään.

Tämä on kyllä aivan mahtava lakka. Kaksi kerrosta takaa peittävyyden, mutta yhdellä hyvin asetellulla, paksulla kerroksellakin saa homman hoidetuksi. Habitukseltaan lakka on kuin Goshin Frou-frou, mutta siinä missä Froukki on kultaisempi, tämä on selkeästi vaaleanpunainen, ehkä jopa vähän lilahtava. Täynnä säihkettä ja glamouria kuitenkin, ihan nimensä mukaisesti. Olen täysin myyty.

Tämä on vasta ensimmäinen Gloss & Care -lakkani, mutta Sokoksen 3+1-päiviin sortuneena tilasin verkkokaupasta toisen lakan jossain mystisessa punahkossa sävyssä. Katsellaan sitä sitten myöhemmin. Se odottelee minua jo postissa.

ps. UYS:lle pointsit siitä, että lähti kynsistä kuin vettä vaan! Kerrankin miellyttävä kynsilakanpoisto-operazuuni. Terkuin, glitterkynsien jäljiltä traumatisoitunut lakkaaja.

Halpisvoiteet vertailussa

Saksa ja Suomi vastakkain.

Rakastan käsivoiteita. Elämän pituinen missioni on löytää superhyvä käsivoide edullisesti. Siispä nappasin S-marketista kokeiluun Valkoisen Ristin Emännän Käsivoiteen ja Lidlin valikoimista löysin Iseree Beauty -merkkisen käsien pehmentäjän. Kumpikaan näistä ei varsinaisesti ottanut sydäntäni tai käsiäni haltuunsa, mutta ajattelinpa kuitenkin iloksenne kertoa, kumpi näistä voiteista voitti tämän pehmitystaistelun.

Myös isännille on olemassa oma voiteensa, btw.

En aivan tarkkaan hintoja muista, mutta Emännän purkki (150 ml) on kaksi kertaa 75-millisen Isereen kokoinen ja muistelisin, että täten ne litrahinnaltaan olisivat suht samoissa luokissa. Emäntä saattaa olla ihan aavistuksen edullisempi, mutta...

Sisältää suojakertoimen 4.

... kyllä minä tuohon Lidlin voiteeseen ennemmin turvautuisin akuutissa käsivoidepulassa. Kumpikin voiteista imeytyy kyllä ihan sopivan nopsaan, mutta Emännästä jää tassuihin epämiellyttävämpi fiilis, kun taas Lidlin voide saa aikaiseksi ihanan, pehmoisen tunteen käsiin. Ja vielä plussaa Isereelle siitä, että sitä on helpompi annostella eikä ylilyöntejä tapahdu niin usein kuin tuossa toisessa tapauksessa. Tuoksu ei miellytä oikein kummassakaan, mutta jos olisi pakko valita miellyttävämpi, niin Lidlin ehdokas voittaisi senkin taistelun. Niin ja hoitavuudeltaan nämä ovat ihan päiväkäyttöön - ainakin minulla - sillä yöt haluan muhitella hoitavampien voiteiden kanssa.

Kosteuttavaa glyseriiniä, mutta kuinka paljon?

Sitten yritän puhua vähän teknisemmin. En INCI-listoista juuri muuta ymmärrä kuin sen, että sitä enemmän ainetta tuotteessa on, mitä aikaisemmin se listassa mainitaan. Emännän käsivoide kehuu allantoiinillaan sekä glyseriinillään...

Emännällä glyseriini viidentenä, allantoiini kaukana perässä.

... mutta INCI-listassa kumpikaan ei ole ensimmäisten joukossa, toisin kuin Isereen voiteessa, jossa edes glyseriini on heti veden jälkeen toisena.

Glyseriini toisena Isereellä, allantoiini tässäkin kaukana perässä.

Jotenka ehkäpä senkin puolestä kääntyisin akuutissa käsivoidetarpeessa Lidlin tuotosten pariin.

Huomautettakoon vielä, että Emännän käsivoiteesta on saatavilla hajusteeton versio, joka varmasti inspaisi minua hiukkasen enemmän. Mutta älkää peljätkö, kyllä minä silti kummatkin voiteet käytän! Eikä tee edes tiukkaa.

Perkele.

Ja haukutaanpa nyt vielä sitten Isereetä siitä, että en ekan kerran avaamisen jälkeen saanut tätä enää kiinni. Niinpä. Enkä usko, että vika on voimissani. No okei, mies väitti, että se johtuisi kaikesta siitä möhnästä, mitä tuonne väliin on jäänyt, mutta kieltäydyn uskomasta. Ainahan sotken kaikki purkkini niin, mutta silti ne kliksahtavat kiinni kiltisti.

Paul pihtaa kosteutta, mutta Sexy Hairin saa muualtakin!

Voi Mitchellin pojua... Vähän grippiä, hei!

Ei ziisus, mikä otsikko. No joo, asiaan... Oli sitten käytössä Paul Mitchellin kosteuttava tehohoito nimeltänsä Super-Charged Moisturizer. Hohhoijakkaa... Eipä paljon säväyttänyt, vaikka jostain blogista luinkin kehuja tästä kyseisestä tuotteesta. Vaikka pidin aikoinaan hirveästi Paul Mitchellin Super Strength -shampoosta sekä -hoitsikasta sekä edelleen käytössä olevasta hoitosuihkeesta (lue lisää täältä), niin en yllättäen kuitenkaan yllättynyt siitä, että tämä tehohoito ei aiheuttanut minussa sen kummempia säväreitä. Harvemmin nuo tehohoidot niin tekee. Se sen sijaan yllätti, että tämä ei tehnyt mitään. Ei siis mitään. Ei edes selvittänyt tukkaa. Latvat olivat ihan takussa tämän käytön jälkeen. Perushoitoaineet tekevät tukalleni paljon enemmän kuin tämä.

En väitä, että tuote on huono, mutta minulla se ei ainakaan toiminut. Olisikin ihan pirun mielenkiintoista kuulla kokemuksia joltain, jolla tämä on toiminut. Hamppulatvani ihan varmasti kaipaavat kosteutta, joten aika sääli, etten saanut tästä irti sen kummempia.

Niin, ja ohjeissa oikein korostetaan, että lämpö tehostaa vaikutusta ja suurimmaksi osaksi käytinkin tätä saunassa, mutta kun ei, niin ei. Ainoa plussa klikkikorkista ja ylösalaisesta tuubimallista eli tuote on helppo saada ulos putelista. Eikun joo, tuoksu oli myös mieto, mutta mukava.

Mutta hyvä puoli tässä on se, että minulla on niin monta tehohoitoa/-naamiota, että pääsen taas käyttämään jotain uutta. Ja sehän on aina hauskaa.

Ihana tuoksu oli tässä, nam!

Käytössä oli myös Sexy Hairin Organics-hoitoaine (valmistettu 77% luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista), joka täytti odotukset paljon Paulia paremmin. Tämä se sitten vasta tekikin tukasta pehmoisen ja hamputtoman. Selvitti myös tukan kivasti ja oli kaikin puolin kiva. Klikkikorkista plussaa, tietty, mutta Paulin suunnittelu oli parempi, koska tuubi oli pehmeämpi. Tällaisesta kovasta purkista on vaikea puristella mitään. Harmitti vietävästi, kun loppuvaiheessa piti melkein soittaa apua Tylypahkasta, että saisi tuolta tulemaan mitään.

Ihana pumppupullo!

Otin jossain vaiheessa käyttöön vielä Sexy Hairin Moisture Boost -tehokosteuttajan (valmistettu 95 % luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista), joka tekee mistä tahansa* hoitoaineesta tehohoidon. Tämä (kaikenlaisia öljyjä sisältävä) buusti ei aiheuttanut mitään suuria tunteita SH:n hoitsikan kanssa, joka oli jo valmiiksi hyvä, mutta paransi huomattavasti Paulin tehohoidon laatua. Jo selkeni tukkakin! Tätä pikkutörppöä (50 ml) minulla on vielä runsaasti jäljellä, joten se saa vielä tehdä taikojaan muidenkin hoitsikoiden kanssa.

Ai ai, mikä jekutus!

*Huomatkaa alkuhuijaus: mihin tahansa hoitoaineeseen ja loppuselvennys: mihin tahansa SEXY HAIR ORGANICS -hoitoaineeseen ;) No, joka tapauksessa eron huomasi selvemmin tuon Paulin tökötin kanssa.

Under Your Spell

En malttanut kovin kauaa odotella kynsien kasvua, että pääsisin testailemaan blogin kautta saamaani Wet'n'Wildin Under Your Spell -kynsilakkaa.

Kuin sisko ja sen kaksoisveli.

Kovin paljon Avonin Wicked-lakkaa muistuttava UYS oli samanoloinen kuin kollegansa myös kynsillä...

Voi, pikkuiset nysäkynteni, kasvattehan pian, pliide?

... sillä kumpikin on aika pleini ruskea kynnellä, kun pullon läpi puolestansa shiftailivat huijauksen omaisesti punaiseen. Tai sanotaanko, että silmiä saa siristellä aika paljon, että erottaa sen punashiftin sieltä ja kuviin sitä nyt oli ihan mahdoton vangita. No, ei se mitään. Kiva syksyinen sävy tämä on silti ja tällainen tumma väri sopii ihan mainiosti tällaisiin vähän lyhyempiinkin kynsiin. Ei tämä mitään uulalaa-efektiä minussa herättänyt sävynsä puolesta, joskaan en ollut myöskään pettynyt.

Näyttäisi olevan jos syksy.

Laadultaan tämä on oikein hyvä, varsinkin kun miettii Wettiksen hintatasoa. Peittävyyteen riitti kaksi kerrosta, niin kuin lähes kaikkien merkkien lakoissa ja kuivuminen kesti ehkä puolesta minuutista minuuttiin. Joka tietenkin tuntui tosi pitkältä ajalta, vaikka ei siitä kauaa ole, kun kynsilakkoja hehkutettiin, jos kuivuivat minuutissa :) Niin ne odotukset ja tarpeet muuttuvat tässä kiireisessä maailmassa. Ja joo, minun kiireeni on sitä, että ehtiikö lakka kuivua ennen kuin vauski herää. Mutta hei, ei se olisi kiva, jos juuri lakatut kynnet söhriintyisivät vaippaan heti. Vähän sympatioita, pliis.

Täytyy kyllä testata tätä lakkaa uudelleen, kun kynnet ovat kunnossa. Edelliset lakkaukset sisälsivät surullisen kuuluisaa glitteriä, jonka poistaminen on kuin repisi puuta juurineen maasta - paljain käsin. Siispä kynnen pinta tuntuisi olevan vähän röpsykkäinen. Eipä se lakkakaan silloin voi kovin kauniisti levittyä. Ja joojoo, en ole hirveästi noita viilaillutkaan. Taidan olla aikamoisen onneton meikkibloggari, myönnän. Mutta jostain syystä kynsien viilaaminen on tosi tuskaista hommaa, en koskaan onnistu siinä muutenkaan, niin yrittämiseenkään ei hirveästi riitä motivaatiota.

ps. Aika hauskaa, että sekä Avonin että Wettiksen lakkojen sävynimet ovat noin noitamaiset. Kaipa tuo sävy tosiaan viittaa jonnekin noitamaailmaan, hah :)

pps. Avonin Wickediä olen testaillut kynsilleni täällä.