Lemonin vihreää

Olen nyt syvässä kriisissä. Mitään tuotteita ei ole loppunut enkä viitsisi esitellä kesken kokeilun mitään. Uusia tuotteita on jonkun verran tullut, mutta ei niistäkään vielä ole mitään sen kummempaa raportoitavaa. Pari uutta meikkivoidesuosikkia olen löytänyt, mutta aika ei riitä kunnollisille postauksille. Ehkä viikonloppuna jo helpottaisi, vaikka epäilenpä tuotakin asiaa... Yhtään ajastettua postausta ei ole, ja voin vain toivoa, että jutunjuurta riittäisi päivittäisiin postauksiin.

Joka tapauksessa voin nyt kuitenkin esitellä jälleen yhden, uuden kynsilakan.

En enää voi kävellä Seppälän ohi hakematta sieltä Villiä ja Hullua. Tällä kertaa mukaan tarttui kirkkaanvihreä Lemon, joka yllättäen menetti kaiken kirkkautensa kuvaan päästessään. Mikähän siinä on, että nämä kirkkaat värit pelkäävät kameraa? Tämäkin kaveri kun oikeasti on melkein neonvihreä.

Joka tapauksessa pääsin testaamaan tätä melkein heti, sillä Snowcrystal alkoi lohkeilla jo seuraavana päivänä sen laitosta.

Säädin tähän kuvaan vähän värejä koneella, ja nyt tuo lakka näyttää jo vähän enempi itseltään. Kolmen kerroksen jälkeenkään ei peittävyys ollut kovin tasokas, joten tämä vaatii alleen jonkin simppelin, peittävän lakan (vähän niin kuin neonkeltainen Neon Melon, joka ei ollut kovin peittävä sekään).

Olin todella väsynyt, kun näitä kynsiä lakkailin enkä ollut yhtään sillä tuulella, että olisin jaksanut katsella tällaisiä kynsiä.

Levitin kiukkuspäissäni kynsien päälle Avonin Silver-sävyistä Nail Frostingia, mutta oli kai alusta asti selvää, ettei se mitään auttaisi.

Kaiken lisäksi levitin sen vielä kostean Lemonin päälle, joten se oli tuhoon tuomittu yritys. Lakat tapasivat kynsilakanpoistoaineen pian tämän kuvan ottamisen jälkeen. Huoh. Eikä tee yhtään mieli lakkailla kynsiä!

Olipa tämäkin nyt tyystin ajantuhlausta, ja sitten vielä kirjoitan siitä tänne! No, jos tästä nyt jotain opittiin, niin se, että Lemonilla ei saa kovin peittävää lopputulosta. Siitä huolimatta se on aika pirtsakka lakka, ja tykkään siitä kovasti. Joten kun yhdistämme nämä kaksi asiaa, niin tajuamme, että peittävämmän aluslakan kanssa Lemon ja minä vielä ystävystymme.

Onko lukijoilla toiveita seuraavista postauksista? Tutoraleja en ala väsäilemään ennen kuin olen oppinut ottamaan kunnon kuvia enkä välttämättä silloinkaan, mutta jotain tuotevinkkejä yms. minulta kyllä saa kysyä :)

Mutakynnet ja voidemainen vinkki

Vappukynnet saivat vaihtua vähän maanläheisempiin tunnelmiin. Tällaiset mutakynnet tuntuvat olevan nyt muotia, vaikka itse en ehkäpä näitä osannut heti kesään yhdistää. Täytyy kuitenkin sanoa, että näennäisestä tylsyydestään huolimatta nämä ovat ihan metkat, vaikkakin ehkä turhankin turvalliset kynnet. Erityisesti tämä sävy kiehtoo minua siksi, ettei se taitu oranssiin laisinkaan, vaan se oikeasti on mudan sävyinen.

Kicksistä saatavan Snowcrystal-lakan mutasävy on numero 438 käsittääkseni, ja tämä vaikuttaisi olevan ihan kiva lakka koostumukseltaankin. Muistaakseni hinta oli about 7,90 e, ja tämä kuuluu Kicksin kesälakkoihin. Tämän kanssa opettelin uuden tavan lakata kynsiä. En tehnyt perinteistä yksi kerros, toinen kerros -lakkausta, vaan otin sutiin lakkaa ja pyörittelin sitä kynnen päällä niin kauan, että tulos oli peittävä. Sitten otin uudelleen lakkaa, ja siirryin seuraavaan kynteen. En osaa selittää tämän lakan koostumusta, mutta se joka tapauksessa mahdollisti tällaisen lakkausmetodin. Ja kynnet kuivuivat tästä tyylistä huolimatta oikein rivakasti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilen Snowcrystalin lakkaa, ja tykkään kyllä kovasti. Pieni miinus siitä, että jo seuraavana päivänä oli kynnen kärjistä lakat kuluneet pikkuisen.

Sitten yksi pikavinkki, joka ei kuitenkaan sisällä vinkin toteuttamista käytännössä. Muistin tämän vasta, ja olen uudelleen opettelu -vaiheessa. Löysin siis meikkipakistani omalle iholleni aivan liian tumman meikkivoidestickin sävyssä Deep Topaz. Onneksi löysin, sillä tämä on aivan täydellinen korvike puuterimaisille varjostusväreille.

Faktahan on se, että ainakin omalta iholtani saattaa puuterimainen väri lähteä pois. Tämä johtuu ihon rasvoittumisesta sekä siitä, että usein nojaan kädellä poskeeni, ja se vie kaikki värit pois. Voidemainen väri pysyy huomattavasti kauemmin, varsinkin kun sen puuteroi huolellisesti. Ihan noin radikaalia rajausta en poskikuoppaani vedä, mitä kuvassa, vaan töpöttelen sitä hiljalleen sormenpäällä vähitellen tummentaen. Ja nimenomaan töpötellen, en missään tapauksessa vetäen. Tämä väri ei ole liian oranssi, joten tuloskin näyttää ihan uskottavalta. Poskiluun alle tämä toimii mainiosti, mutta myös otsarajaan ja huolellisesti levitettynä myös nenänvarteen. Kokeilkaapa piruuttanne, jos meikipussissa lojuu jonkin kesän jäljiltä jäänyt kesän ruskettamalle ihollenne tarkoitettu meikkivoide. Omasta mielestäni tällainen stick-mallinen on kätevämpi kuin nestemäinen, mutta toimii kyllä myös sillä.

Vaahdokasta

Siis nyt on sellainen juttu, että raksia vaan seinään ja skumpat esiin! Ensimmäistä kertaa elämässäni sain nimittäin käytettyä muotovaahdon loppuun. Sain tämän Andrew Collingen Weightless Volume -moussen palkkioksi, kun meikkaajakoulussa ollessani suoritin jossain kosmetiikkaliikkeessä päivän mittaisen työharjoittelun. En ollut sitä aikaisemmin oikeastaan koskaan käyttänyt muotovaahtoja, joten tästä tuli ensimmäiseni. Tämä siis tapahtui vuonna 2006, joten kovin aktiivisesti en ole tätäkään käyttänyt. Pidän muotovaahdosta, ja se tekee ihmeitä tukalle, mutta en vain yksinkertaisesti aina muista hieroa sitä hiuksiini. Mutta nyt, vapun kunniaksi, käytin viimeisetkin rippeet tätä kaveria, joten neljän vuoden käytön jälkeen voin vissiin pari sanaa tästä sanoa.

Olen mielissäni siitä, että tämä oli ensimmäinen kosketukseni moussemaailmaan, sillä olen ollut tähän kaveriin oikein tyytyväinen. Pyyhekuiviin hiuksiin rutistettuna se tekee hiuksista muhkeammat, annanpa sitten hiusten kuivua omia aikojaan tai föönaanpa ne. Ja parasta on se, etteivät hiukset jää mitenkään koppuraisiksi eikä tämä tahmaa käsiäkään pahemmin. On suuri häpeä, että käytän niin vähän muotovaahtoja, koska niistä on oikeasti apua. Andrew oli ainakin todella hyvä tuote, ja voisin ostaa uudelleenkin.

Laatikosta kuitenkin löytyi korvaaja Andrew'lle ja se on Wellan Shockwaves -vaahto, joka lupaa volyymin lisäksi kiiltoa. Mielenkiintoinen lupaus. Se lupaa vielä senkin lisäksi hoitaa hiuksiani B5-vitamiinin avulla. Nyt kun olen selvinnyt muotovaahtohäpeästäni, aion kyllä ottaa itseäni niskasta (tai tukasta) kiinni ja käyttää tätä vähän ahkerammin kuin edeltäjäänsä. Ehkä ongelmani onkin ollut se, että käyn yleensä iltaisin suihkussa enkä yöksi ole viitsinyt vaahtoja laitella. Mutta mites te muut, laitteletteko yöksi vaahtoa? Tiedän ainakin lyhyttukkaisia, jotka näin tekevät. Onko siitä jotain apua?

Neon 1 ja 2

Nyt kun olen hieman rauhoittunut glitterin vaikeasta poistettavuudesta, voin esitellä, mitä tein seuraavaksi kynsilleni.

Minunhan oli tietenkin aivan pakko päästä kokeilemaan Neon Melonia: neonkeltaista villiä ja hullua (Wild and Crazy), joka olikin yllättäen aika mattainen lakka, vaikka ei kuvassa ehkä siltä näytä. Todella ohutta lakkaa, joka kuivui sekunneissa.

Tämä tietysti tarkoitti sitä, ettei neljäkään kerrosta riittänyt peittämään kynsiäni tarpeeksi, mistä olin vähän harmissani. Näin vaaleassa lakassa, kun tuo raja näkyy liian selvästi. Kamera vähän syö tuota neon-osuutta tästä lakasta, mutta kuvitelkaa keltainen yliviivaustussi, niin hahmotatte totuuden.

Sutaisin kynsiin siis vielä "koristeeksi" Models Ownin Pink Punchia. Näissä kuvissa tämä näyttää edes kohtalaisen neonilta, mutta kyllä se kamera vaan syö sitä kirkkautta. Höh.

Läpikuultavuus kuitenkin häiritsi minua vielä, mutta Wild and Crazyn glitteriä en sentään uskaltanut laittaa päälle. Päädyinkin siis Stargazerin hopeaiseen, joka ei kyllä nyt ollut paras valinta tähän hommaan laisinkaan. Nyt puhutaan siis perjantain vappukynsistä. Otin siis kaikki pois.

Vaihdoin siis kokonaan Models Ownin Pink Punchiin, joka nimestään huolimatta nyt kuitenkin vaikuttaisi olevan neonoranssi. Joo, kuvassa se ei näytä siltä, joten rukoilen teitä käymään Seppälässä. Kurkatkaa omin silmin, miltä tämä näyttää. Tämä on niin cool!! Yritin googlailla tätä, mutta joka paikassa tuntui olevan sama ongelma eikä mikään sivusto ole onnistunut vangitsemaan tämän neon-ominaisuutta, mikä on sääli. Ajatelkaa oranssia yliviivaustussia, niin olette aika lähellä totuutta. Ja noissa yläkuvissa tämä on enempi oma itsensä kuin tässä. Ja nämä kynnet olivat yksinäänkin niin kirkkaat, että riittivät kyllä vapuksi, vaikkakaan baarissa nämä ei tietenkään näyttäneet enää miltään, kun oli pimeää.

Kolmen kerroksen jälkeen kynsiraja jäi vielä vähän näkyviin, mutta tämä ei menoa haitannut. Alle voisi seuraavan kerran laittaa jonkun toisen lakan, ja kokeilla jelppaisiko se. Tuon keltaisen päällä tämä kun oli jo aika peittävä.

Tämäkin kuivui todella nopeasti tai ainakin näytti siltä, mutta pari tuntia lakkauksen jälkeen peukalon kynnestä kyllä kuoriutui lakka pois eli päällyslakka olisi ollu tarpeen. Ja täytyy kyllä vielä huomauttaa, että riippuu vähän valaistuksesta, näyttääkö Pink Punch pinkiltä vai oranssilta. Monipuolinen lakka siis :) Mutta suurimmaksi osaksi tämä on kyllä ihan oranssi. Mikä on sinänsä hassua, että Wild and Crazylla olisi myös ollut ihan neonoranssi lakka, joka oli paljon oranssimpi kuin tämä, mutta silti tämäkin on aika selkeästi oranssi. Ja kuitenkin tämän nimi on Pink Punch... I'm confused. Myöskään itse lakkapullossa tämä ei näyttänyt niin oranssilta. No, oli mikä oli, niin ihana lakka! :)

Mission almost impossible

Kuvasta voittekin jo päätellä tämänkertaisen vouhkaamiseni aiheen, mutta virkistäkääpäs muistia tästä postauksesta. Eli tuollaiset kivat kynnet minulla oli ja kärjissä vähän glitteriä.

Olen kyllä lukenut muista blogeista glitterlakan vaikeasta poistettavuudesta, mutta ikinä en ole tätä itse päässyt todistamaan. Siis oikeasti, eihän voi olla todellista, että yhden kynsilakan poistaminen vaatii puoli pulloa kynsilakanpoistoainetta paketillisen vanutuppoja ja enemmän kärsivällisyyttä kuin satun omistamaan? (Liioittelin vähän ekassa ja tokassa kohdassa, mutta tuo vika kohta pitää täysin kutinsa!)

Tuon peukun kohdalla menetin malttini heti. Siis mitä ¤#??"##!!! Sininen lakka lähti ihan kiltisti, mutta sitten jumittui vanut noihin glitterikärkiin.

Voitte kuvitella, että ihan leppoisissa tunnelmissa ei tässä vaiheessa oltu enää... Käytin poistoon Yves Rocherin asetonitonta kynsilakanpoistoainetta, kunnes keksin, että ehkäpä siinä se vika piilikin. Minulla oli lisäksi vain mietoa, mutta asetonia kuitenkin sisältävää Konadin kynsilakanpoistoainetta, jota päätin kokeilla tuon YR:n sijaan. Ja vihdoin se toimi. Helppoa se ei ollut, mutta helpompaa...

Lopulta selvittiin näin vähällä. Siis tässähän on vasta toiseen käteen uponneet vanut.

Niin hermona olen tämän operaation jäljiltä, että esittelen uudet kynnet sitten myöhemmin. Huoh...


Kertokaapas glitteriin poistoon näppäriä niksejä!