Olen varmaan aika huono kosmetiikkabloggaaja tällä hetkellä, kun aika usein postaukseni tuntuvat koskevan jotain jemmoista löytynyttä tuotetta, joka on vuodelta nakki ja kivi ja, jota ei välttämättä edes myydä enää. Missä ovat uutuudet, voisi joku kysyä. Noh, minäkään en tiedä vastausta, sillä palan valtettavasti taas halusta esitellä yhden jemmalöydön, jota en muistanu omistavanikaan. Ja muistakaa: vaikka tätä kyseistä tuotetta ei vissiin enää mistään saakaan, niin koko postauksen voi ottaa inspiraationa :) Okei, en uskonut tuota itsekään.
Katsokaa nyt tätä! Eipä näytä kovin houkuttelevalta. Selvästi alennuslapun innoittamana ostettu Revlonin
ColorStay-luomiväri haalean vaaleanpunaisessa sävyssä ei ehkä kaikkien silmään iske sinä inspiroivimpana meikkituotteena, mutta vartokaas, kun kerron perusteluni!
Ensivaikutelma voi olla aika... Tuksu? Barbie? Prinsessäöveri? Rehellinen vaaleanpunainen voi tuntua mahdottomalta, mutta ei se niin ole. Itse tiesin heti, mikä tarkoitus tällä värillä on olla hallussani. Olen nimittäin sellainen ihminen, että en kykene luonnolliseen meikkiin. Okei, jos lähden liki meikittä liikkeelle, niin fine, mutta jos meikkaan, en meikkaa luonnollisesti. Haluaisin laittaa nudet ruskeat silmiin ja lähteä täydellisenä ja täydellisen meikittömän näköisenä kylille pyörimään, mutta jotenkin se tuntuu ylitsepääsettömän vaikealta. Kun laitan meikkiä, haluan, että se myös näkyy. Pelkään kai, että jos ei se luonnollinen lopputulos olekaan se täydellisen airbrushatun näköinen, niin sitten olen vain... minä meikittömän näköisenä. Siispä käytän harvoin vaaleaa luomiväriä. Kun eihän se näy minnekään! Tämä on ollut ongelma siinä suhteessa, että tumman punan kaverina olisi kiva olla vaaleammat silmät, mutta kun se ei ole minua.
Tiedättekö, mikä on minua? Tämä tuksuluomari!
Luomella se on entistä vähemmän vaaleanpunainen ja entistä enemmän hohtava valkoinen, vain hivenen vaaleanpunaisuutta jäljellä. Maskaroidut ripset (tässä kuvassa TylyMuijan sanoin hiukkasen väsyneinä ;) ) pomppaavat esiin vaaleasta taustasta ja silmät ovat jotenkin tosi pirtsakan oloiset (selviäisi paremmin kun näkisi koko kasvot, mutta kun ei tyttö uskalla näyttää...). Kaiken hyvän lisäksi pigmenttiä on niin paljon, että itse väri todella näkyy, vaikka kyseessä onkin vaalea sävy. Ehkä se muuten on yksi pelkotiloistani vaaleata väriä käytettäessä, että mitä jos ei se näy, mitä jos on surkea pigmentti, mitäjosmitäjos....
Kyseessä siis sävy
Pink. Sävynimen löytyminen lopetti epäilyni siitä, että väri olisi haaleanlila. Olkoon siis vaaleanpunainen.
Olen ihan rakastunut nyt tähän(kin). Tämän kanssa sopii niin nudepuna kuin tummakin väri. Jeejee.
