Benecosin mineraalipohja

Edelleen jatkuu joulukuussa Ekovistalta saamani paketin tuotteiden esittely. Tällä kertaa syyniin pääsi Benecosin mineraalipohja, jota olen nyt aktiivisesti käyttänyt varmaan kuukauden päivät.

Homman juju on sama kuin muissakin mineraalipohjissa eli kabukilla naamaan ja menoksi. Tosin tässä hämää se, että tuotetta myydään mineraali-irtopuuterina ja olinkin vähän, että whaaat, mutta kabukihomma toimii, joten hyvä näin. Olen käyttänyt Bare Mineralsin kabukia, joka on kyllä aika karkea tapaus.

Sanoisin, että tämä tapaus on puolipeittävä. Tasoittaa värivirheet ja muutenkin ihon sävyn aika täydellisesti, mutta ei isoja huokosiani. Kuitenkin ihan superhyvä arkipohja ja tähän ihastuneena olenkin tätä tosiaan käyttänyt jo kuukauden lähestulkoon päivittäin. Pohjasta tulee matta enkä ole tarvinnut puuteria erikseen, varsinkaan kun näin talvella iho ei rasvoitu niin kovasti kuin normaalisti. Ja sävy, jonka sain, Light Sand, oli iholleni juuri sopivan vaalea.

Bare Mineralsin mineraalipohjaan verrattuna tämä on minun ihollani peittävyydeltään suht koht sama, mutta siinä missä BM jättää iholle hehkua, niin tämä Benecos on tosiaan täysin matta.

Hups, jäi teksti vesileiman alle. No, you get the point :)

En erityisemmin välitä meikkipohjapostauksista, joissa ei ole ennen ja jälkeen -kuvia, joten tällaisen pikkuisen väkersin. Vihaan huokosiani. Joka kerta, kun niitä täällä blogissa olen esitellyt, minut valtaa itseinho. Nytkin. Jos ei noista kuvista nyt muuten mitään selviä, niin levitin tällä kertaa meikkipohjaa myös silmänalusille ja -ympäryksille, niin siitä kohti ainakin saa jotain vibaa. Silmänaluset vähän punoittivat kuvaushetkellä, joten siitä oli apua :) En muuten näytä yhtään itseltäni noissa puolikkaissa. Tai ainakin toivon niin. Jos näytän, niin jaiks. Mutta huomatkaa, miten koko kasvot näyttävät pullukoilta, kun rajaa eri kohdasta ja kun on kuvannut kasvot sivumpaa. Note to self...

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä tuote. Vihaan sanaa arkikäyttö, koska yleensä se tarkoittaa sellaista semiookoota, mutta tämä oli kyllä tosi hyvä tuote nimenomaan siihen arkikäyttöön, kun tarkoitus on vain siistiä pääpiirteittään iho edustuskuntoon. Pääsi minulla ihan vakkarituotteeksi, vaikka noita pohjia nyt on muitakin tuossa käyttämättä...

... Että sillai.

Tuote on blogin kautta saatu.

Voihan Vitalis

Kiva pikkuinen uutinen joka marketin luottotuotteesta. Viime kesänä alunperin kauppoihin tulleet Paola Suhosen luomat kukkakuosilliset Vitalis-purkit möivät kuin häkä ja Vitalikselle löytyi monta uutta myyntipaikkaa. Muun muassa Seppälä otti tämän uudistuneen ja muotitietoisen legendan valikoimiinsa. Viime vuonna 75 vuotta täyttänyt vihreä voide tulee tänäkin vuonna kauppojen hyllylle Suhosen suunnittelemissa purkeissa ja yhteistyö jatkuu aina ensi vuoteen asti.

Vitalis talvikuosissaan, kuva täältä.

Tämän kevään purkki (kaupoissa jo) on väriltään kirkkaankeltainen ja tuttuun tapaan kukkakuosillinen. Uuden kuosin lisäksi markkinoille tulee kuulemma myös uusia pakkauskokoja, mikä on aivan mahtava juttu minun mielestäni! Tiedättekö ne söpöt turkoosi-valkoiset Mirame-purkit? Toivon, että Vitaliksesta tulisi samankokoinen purkki :) Täytyy kyllä sanoa, että vaikka alkuperäinen Vitalis-purkki on aika nostalgisen oloinen tapaus, niin onhan nuo uudet paljon kivempia pläjäyksiä, eikö? Tosin niissäkin näkyy tietty nostalgisuus eli mielestäni eivät kovin moderneja ole :)

Vitalis kaikessa alkuperäisyydessään.

Vitalis on monitoimivoide, jota varmaan jo useimpien mummot ovat käyttäneet. Voide sisältää muun muassa mehiläisvahaa ja lanoliinia. Vesi on korvattu kosteutta tehokkaasti sitovalla glyseriinillä. Sorbitoli puolestaan pitää ihon pehmeänä. Vitaliksella voi voidella esimerkiksi huulet, kynsinauhat tai kädet, mistä tulikin mieleeni, että voisinkin testata sitä kynsinauhavoiteena.

Käsi ylös, kuka tykkää Vitaliksen hyvinkin omalaatuisesta tuoksusta? \o/ Minä kyllä tykkään :)

ps. Teksti tuon alkkis-Vitaliksen takana: "Vedetön Vitalis antaa mainion suojan ihollenne niin pakkasta, tuulta kuin aurinkoakin vastaan. Vitalis pehmentää ihoa ja toimii siksi myös oivallisena käsivoiteena. Kertokaa toki Vitaliksesta myös ystävillenne ja tuttavillenne!" Niin, kertokaa toki! :)

BeSave!

Sain ennen joulua Ekovistalta testattavaa ja aika paljon tuosta paketista olen suurimman osan jo esitellytkin. Tässä kuitenkin vielä pari BeSave! -merkin näytekokoista purkkia tuli käytettyä, joten pari sanaa niistä.

Ravitseva kuiville ja vaurioituneille hiuksille tarkoitettu shampoo ei ihan löytänyt paikkaansa sydämessäni tai hiuksissani. Yhdistän tuotteen vaahtoavuuden mielikuvissani pesutehoon ja tätä sai hinkata kyllä tosissaan, jos halusi vaahtoa. Hinkata tai sitten pestä pariin kertaan kunnolla läträillen, mikä osaltaan aiheutti sen, että puteli kului niin nopeasti loppuun, ettei tästä riittänyt kuin muutamaan kertaan. Kovin luotettavaa arviota en siis pysty antamaan. En oikeastaan kuulu edes tämän shampoon kohderyhmään, koska hiuspohjani kaipaa pesevämpää tuotetta kaverikseen. Tämä ei pitänyt tukkaani puhtaana 24 tuntia, vaan hiuspohja alkoi kyllä rasvoittua selvästi jo aiemmin. Oiva hetki olikin pestä tukka aamulla, jotta pysyi puhtaana koko päivän. Valitettavasti tukka ei saanut lainkaan kuohkeutta, vaan puhdas tukka makoili aika lailla päätä myöden. Iltapesun jälkeen tulos oli puolestaan se, että seuraavana päivänä tukka ei pestyn näköinen kyllä ollut. Latvat sen sijaan tykkäsivät tuotteesta ja oikenivat luonnontilaansa nätimpään asentoon, mutta nehän ovatkin alkuperäisasetelmiltaan suoraan kohderyhmästä reväistyn näköiset :) Tuoksu oli ihan ok, tunnisti kyllä luonnontuotteeksi, mutta tuoksu oli tarpeeksi mieto, ettei alkanut ärsyttämään eikä pesty tukka tuoksunut enää miltään. 99 % tämän shampoon raaka-aineista on kuulemma luonnollista alkuperää.

Karitepuuta sisältävä rentouttava suihkugeeli oli pikkuisen enemmän mieleeni, joskaan tämäkään ei vaahdonnut makuuni tarpeeksi. Liukui iholla kuitenkin mainiosti ja oli kiva apu sheivaukseen. Iho jäi jopa sileäksi tämän jäljiltä. Tuoksu oli kovin samanmoinen kuin shampoossakin ja joo, kai se sitten on vähän rentouttava. Tämän pullon voisin kelpuuttaa isommassakin koossa, mutta ei tästäkään ihan lempparia tullut.

Kummallakin tuotteista on Cosmebio- ja Ecocert-merkinnät (kts. Wikipedia).

Näytteet saatu blogin kautta.

Vähän jälkeen ystävänpäivän

Joo, olen aika jäljessä näillä ystävänpäivän värityksiin sopivilla kynsilläni, mutta minkäs teet. Kun on hidas, on hidas. Olen taas pienen tauon jälkeen innostunut käyttämään pinkkiä haalariani, joten halusin myös kynsiin jotain kivaa ja pirteää.

Luulin, että Hennesin Red-sävyinen lakka oli superpeittävä, mutta pikkuisen jäi yhden kerroksen jälkeen rajoja, joten....

... laitoin vielä toisen kerroksen. Nimettömässä on Color Clubin MODern Pink -söpöyttä, joka on siis neonpinkki, omalla koneella ainakin näyttää todella paljon hailakammalta kuin, mitä todellisuus on. Sitä on kynnellä kolme kerrosta, koska tuntui levittyvän aika huonosti.

Lakkasin tuolla punaisella alunperin varpaat, koska en oikeastaan välitä punaisesta sormien kynsillä sen kummemmin. Ihastuin sen suht hyvään peittävyyteen (sormenkynsiä lyhyemmille varpaankynsille riitti vain yksi kerros) kuitenkin niin, että halusin sitä käyttää sitten enempikin. Koostumus on mielestäni jelly, vaikka en oikeastaan tiedäkään, mitä se tarkoittaa :) Kuitenkin koen, että tämä on aikalailla jellykkäinen.

Red tuli tosiaan kahden muun lakan kanssa minilakkatriopakkauksessa, jonka Hennesin alesta tilasin. Onhan se hyvä omistaa tällainen peruspunainenkin.

Koska nuo kynnet kuitenkin olivat aika oudot, tykkään siis tehdä nimettömän eri tavalla, mutta nyt se paistoi vähän liikaa sieltä, niin tasoittelin vähän lookia, milläs muulla kuin cracklella.

No joo, vissiin lähtevät vaihtoon aika pian :) Dependin crackle oli oikeastaan aika vaikea levittää. Kuten huomata saattaa keskisormeen sitä levittyi liian ohuelti ja peukkuun taas liian paksulti. Mielestäni nimetön onnistui parhaiten ja tuo valkoinen sopi neonpinkin kanssa muy buenosti.

Tämän minicracklen ostin siis apteekista joskus tuossa vuodenvaihteen tienoilla, kun oli niin sopivasti tyrkyllä. Tähän asti testaamistani crackleista kuitenkin hankalin levittää.

Hiilarivapaata

Ajattelin nyt poiketa meikkimaailmasta nopsaan hyvinvoinnin maailmaan. Kyse on siis painonpudotuksesta, joka tässä tapauksessa liittyi vahvasti esteettisiin syihin, joten sillä nauhalla sidon sen tähän blogin teemaan nyt kiinni :)

En tiedä, kuinka hyvin olen tuonut esille sitä puolta itsessäni, että olen aikamoinen syöppö. Käytännössä joka ilta napostelen jotain hyvää, mikä on ihan hirveä tapa. Jotenkin telkkarin edessä ei vaan pysty olemaan syömättä. Ja olen aina ensimmäisenä maistelemassa kaikkia uutuuksia. Minun on vain pakko tietää, miltä kaikki uudet namit maistuvat. No, olin tosiaan kutsuttu sinne yksiin häihin, joita varten ostin mekon, joka meni just ja just kiinni. Isompi koko oli liian löysä, joten se ei ollut vaihtoehto. Halusin varmistua siitä, että mahdun mekkoon ja päätin häitä edeltävät kolme viikkoa kokeilla karppausta.

No joo, se on sanana ihan hirveä, joten puhutaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Olen ihan älyttömän nirso ruoan suhteen. (Jos voisin, söisin kanaa ja ranskalaisia aina...) Tykkään maustamattomasta kanasta ja päätin, että puputan sitä ja salaattia sitten. Siihenhän ei voi kyllästyä.

90 % päivistäni meni näin:

aamupala:
- 2 kananmunaa ja joko paprikaa tai tonnikalaa

päivällinen:
- maustamatonta kanaa fileinä tai suikaleina, salaattia (+ paprikaa ja kurkkua), pakastevihanneksia ( = yleensä kukkakaalia ja parsakaalia), raejuustoa, salaattikastiketta

illallinen:
- tonnikalaa, raejuustoa ja kupillinen suolapähkinöitä (jotka sisältävät kyllä hiilareita, mutta vähemmän kuin moni muu herkku. Ja niissä on kuitenkin hyvääkin rasvaa pikkasen...)

Aika kuivaa, eikö? No, ekat kaksi viikkoa meni ihan heittämällä ja jo parina ekana päivänä paino putosi pari kiloa eli varmaan nesteet häippäsi ja alati turvonnut mahakin litistyi vähän. Makeannälkä hävisi aika hyvin, mutta väsymys ei kyllä kadonnut, vaikka sitäkin oltiin lupailtu.

Sitten paino rupesi jumittamaan paikallaan ja kun mies reilun 2 viikon kohdalla oli tuonut laskiaispullia, niin sorruin. Olisin voinut olla sortumattakin, mutta päätin, että sorrun. Sorruin vähän enemmänkin ja sorruin vielä seuraavanakin päivänä. Ja sitä seuraavana. Sitten yritin pari päivää taas olla kiltisti. Häitä edeltävänä iltana vauva oli tosi kipeä, joten iltapala jäi välistä häntä hoivatessa. Hääjuhlan aamuna paino olikin taas pudonnut todella kivasti. Mekko mahtui päälle hienosti :) Kaiken kaikkiaan painoa lähti ehkä neljä kiloa.

No, häissä tuli juotua, ei juurikaan syötyä. Jotenkin olen taas sortunut herkkuihin ja erityisesti hiilareihin esim. pastan muodossa. En nyt tiedä, tekeekö minun vieläkään varsinaisesti mieli makeaa, mutta jotenkin tuttuun rutiiniin on helppo palata. Napostelen tavan vuoksi. Enkä ole uskaltanut käydä vaa'alla. Nyt maustamaton kana tulee jo korvista ulos, saati sitten raejuusto tai tonnikala. Joten siltä kantilta katsottuna en varmaan pystyisi kovin kauaa tuota ruokavaliota pitämään. On se pasta ja peruna vaan niin hyvää!

Tiivistettynä: Kalorimäärät per päivä olivat aika pieniä. Olen lukenut, että jos hiilareita vähentää, rasvaa pitäisi lisätä ja se oli tällaiselle kevyttuotteiden ostajalle vaikeaa ja itse asiassa mahdotonta. Hiilareiden vähennys vähensi makeanhimoa ja makeanhimo on myös pysynyt poissa, joskaan se ei ole estänyt syömästä makeaa. Määrät tosin ovat pienempiä. "Dieetin" aikana sorruttuani herkkuihin maha oli vähän kipeä, mutta se meni kyllä nopsaan ohikin. Rakastan pastaa, perunaa, ruisleipää ynnä muita niin paljon, etten voisi tehdä vähähiilarisesta ruokavaliosta elämäntapaa, mutta näköjään se toimii ihan kivana nopeana laihdutuskuurina, joskaan en tiedä sen terveysvaikutuksista, joten ei kannata kokeilla vain minun neuvojeni perusteella :) Tästähän liikkuu juttuja puolesta ja vastaan, joten ei aleta kiistelemään. Kerroin vain omat kokemukseni. Totesin myös hiilarivapaan kuurin aikana, että pömppömahani luultavasti on tosi pömppö juuri hiilarien takia, joten jos se on sinunkin ongelmasi, niin kannattaa testata hiilarien vähentämistä, eihän niistä kokonaan kannata luopua! :) Kaiken kaikkiaan uskon, että tämä tapa toimi minulla paremmin kuin esim. kalorien laskeminen. Tämä oli yksinkertaisempaa ja helpompaa. Ja parasta oli se, että syödä voi reilustikin, kunhan syö vaan hiilarittomia juttuja. Lopulta ei sitten tarvitsekaan syödä paljon, kun ruoanhimo pikkuhiljaa laantuu ja pärjää todellakin tuolla kolmella aterialla per päivä ilman näläntunnetta.

Jos sinun pitäisi pudottaa pari kiloa nopeasti, miten tekisit sen?