sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Loppuneet jättipönikät...

JESJESJESJESJESSSSSSSSS!!!!! Syossin jättimäiset pullot on nyt käytetty loppuun. Vihdoinkin. Siis okei, otin nämä käyttöön joulukuussa eli eivät ne oikeastaan kestäneet kuin reilun kuukauden, mutta se tuntui ikuisuudelta. Ja oikeastaan avitin loppumista lotraamalla näitä desikaupalla, jotta pullot tyhjentyisivät nopeammin.

Käytännössä näissä ei ollut mitään vikaa. Voisin helpostikin suositella näitä, mutta oman tukkani saan paremman näköisiksi muilla tuotteilla (lue: Volumismilla), nämä kun eivät tuo hiuksiin ollenkaan volyymia. Eikä näiden siis ollut tarkoituskaan. Omat pulloni olivat mallia Repair Therapy eli nämä ovat tarkoitettu kuiville ja vaurioituneille hiuksille. Ja siinä hommassa toimivat ihan hyvin. Tukka tuntuu pehmeältä ja kivalta.

Tuoksu oli miellyttävä ja riittoisuus hyvä. Nämä siis ihan aikuisten oikeasti olisivat riittäneet varmaan vielä toisenkin kuukauden, jos en olisi alkanut tahalteni lotrailemaan. Shampookin vaahtosi mukavasti ja hoitoaine levittyi helposti.

Kaikesta muusta siis plussaa, mutta oma tukkani tarvitsee tuuheutta tuovia tuotteita.

En kuitenkaan saa niitä edelleenkään. Aion kovasti käyttää shampoo -ja hoitoainevarastoni loppuun, olivat tuotteet sitten mitä tahansa. Niinpä seuraavaksi vuoroon pääsevät Paul Mitchellin tuotteet, jotka nekin haluavat tehdä tukalleni kaikkea muuta kuin tuuhean olemuksen.




Eli nämä Strength-tuotteet koristavat seuraavaksi kylppärini hyllyä. Super Strong Daily Shampoo ja Super Strong Daily Conditioner lupaavat tukalle lisää kiiltoa sekä suojaa esimerkiksi UV-säteilyä vastaan. (Niin kuin siitä tarvitsisi näillä pakkasilla huolehtia.) Katsotaan, mihin nämä pystyvät...

lauantai 30. tammikuuta 2010

Mansikasta karhunvatukkaan

Niin se sitten loppui. SENin Strawberry & Milk Hand & Body Lotion oli ihana ylellisyys, vaikka maksoikin vain pari hassua euroa. Käytin siis loppuun tämän enempi vartalovoiteen mieleen tuovan putelin, mutta käsivoidemaisempi puteli saa edelleen jatkaa käsivoiteena. Vaikka ne sisältävätkin samaa tavaraa, himoitsin jo uutta vartalovoidetta, jonka takia SEN saa toimia vastedes käsivoiteena pelkästään.

Käytin jo paljon ylisanoja edellisessä SEN-postauksessa eikä minulla juurikaan ole lisättävää. Tämähän pääsi lempparikäsivoiteeksi tuonne alalaidan suosikkeihin. Vartalovoidelemppariksi en tätä vielä ylentänyt siitä yllättävästä syystä, että tämä on niin riittoisaa. Pienenkin tipan levittämisessä niin suurelle alueelle, että se imeytyisi nopsaan, on kova työ ja huono palkka. Siis vaikka se riittoisuus on hyvä asia, niin suihkun jälkeen palelevana en jaksa tehdä hirveästi hommia rasvauksen eteen.



Vaihdokiksi pääsee Yves Rocherin karhunvatukalta tuoksuva kosteusemulsio. Olen tätä kerran jo ehtinyt kokeilla, ja kerrankin joku voide tekee, minkä lupaa. Tuolla Yves Rocherin sivuilla kehutaan voiteen rasvattoman koostumuksen edesauttavan nopeaa imeytymistä, jolloin vaatteetkin voi pukea heti päälle. Eli heti plussaa. Tämä meinaan teki juuri sen, ja imeytyi sekunnissa. Silti tämä oli uskomattoman riittoisaa. Tuoksuttelin tätä miehellä, ja hän ei kovinkaan paljon mieltynyt tuoksuun. Mies oikeastaan järkyttyi, kun tajusi minun käyttävän sitä itseeni. Itse olen kahden vaiheilla tuoksun suhteen. Testaan nyt pullon loppuun, ja katson alkaako tuoksu jurppimaan.

SENin mansikka-kerma oli loppuun asti ihana yhdistelmä enkä kyllästynyt tuoksuun ollenkaan. Nam nam.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Garnier loves rock and roll-on


Garnierilla on selvästi joku mieltymys söpöihin roll-on-puikkoihin. Pure Active -rollari epäpuhtauksia vastaan minulla onkin jo ollut jonkin aikaa käytössä, ja nyt laajensin rollarivalikoimaani paljon mainostetulla Caffeine Eye -puikolla. Se lupaa tehdä silmänympärysiholleni ihmeitä, mutta eniten odotan sen lupausta vaalentaa tummaakin tummemmat silmänaluseni. Äkkiä siis testaamaan tätä. Ensivaikutelma ainakin on se, että tätä on yhtä helppo käyttää kuin sinistä naapuriaan.

Olen siis käyttänyt kofeiinirollaria vasta pari kertaa, joten en siitä lavertele sen enempiä. Pure Activekin on vielä testivaiheessa, mutta täytyy sanoa, että sitä olen käyttänyt enemmän kuin muita näpyn kuivattajia. Juurikin siksi, että Garnierin roll-on on superhelppo käyttää. Kyllä tällaista käyttää paljon mieluummin kuin esimerkiksi geelimäistä ainetta, joka pitää erikseen tuputella iholle. Toki minulla on pari muutakin roll-on-versiota, mutta jostain syystä niistä ei aine tule ulos yhtä helposti ja kätevästi kuin tästä Garnierin sinisestä putkilosta.

Eli tällaiset näpynkuivattajat omistan Garnierin lisäksi. Louis Widmerin ja Skin Doctorsin Zip Zapper -rollarit sekä Herbinan Clear Line -tehohoidon. Näitä on tullut ikävän vähän käytettyä, mutta siihen on siis todellakin selvät syyt.

a) Herbina on varmasti hyvä tuote, mutta sen geelimäinen koostumus ei omassa käytössäni ole oikein kätevä.

b) Sekä Louis Widmer että Skin Doctors osoittavat selviä merkkejä siitä, ettei homma pelitä. Niistä ei aina tule sitä ainetta ulos tai, jos tuleekin, en huomaa sitä. Garnierin rollari on ainoa näistä roll-on-putkiloista, josta selvästi tulee ulos tavaraa joka kerta.

Lisäksi Garnier kuivuu nopsaan, joten esimerkiksi meikin tekemiseen se ei vaikuta. Samalla tavalla kuivuu myös tuo Caffeine Eye, jota sitäkin on helppo sipaista silmänalusille ennen valokynää. Aika näyttää, onko siitä mihinkään noin muuten.

Mutta siis mitään suurempaa yhteenvetoa en voi tehdä, sillä tuotteiden testaus ei ole edennyt oletetulla tavalla.

Sen sijaan Bottega Verden antiselluliittigeelin testaus on edennyt juuri niin kuin lupasin, mutta testituloksia esittelen vasta, kun purkki on loppuun asti kaavittu. Ja älkää peljätkö, en nyt sentään reisiäni ala teille esittelemään. Siitä voi kai saada jonkun tuomionkin, jos netissä esittelee traumatisoivaa aineistoa. Ainakin tämä blogi pitäisi sitten muuttaa K-18-merkintäiseksi, ja sitähän me emme halua. Mutta toisaalta, kiitos BV:n, ehkäpä K-17 riittäisi... ;)

Testituloksia odotellessa...

EDIT. 12.1.12, On vähän jäänyt Garnierit käyttämättä, eritoten tuo silmänalusille tarkoitettu, joten siitä nyt ei hetkeen arvostelua nähdä. Spot-On on jo kuivanut, mutta se oli ihan pätevä kapistus. Näpyille suosittelen silti ACOn Spotlessia.

torstai 28. tammikuuta 2010

Selvästi kirkkaampaa ja neonpinkkiä



Herbinaiset loppuivat, ja on aika astua Neutrogenan Visibly Clear -maailmaan. Kaivoin herkkulaatikostani Neutrogenan kuorivan puhdistusgeelin, 2 in 1 Wash Maskin, näppylöiden tehohoidon sekä kasvoveden. Kerroin aiemmin kuluttaneeni loppuun Neutrogenan kuorinnan, ja harkitsevani sen uudelleen ostoa. Nyt kuitenkin tajusin, että kun kerran omaan tuon kuorivan puhdistusgeelin, niin se saa luvan riittää. Tuo 2 in 1 -tuote on siis savipohjainen pesuaine, jota voi käyttää myös naamiona. Koska tässä joukkiossa onkin kaksi erilaista puhdistusainetta, päätin että käytän tuota kuorivaa iltaisin, jotta meikit lähtevät tehokkaasti pois ja tuota hellemmän oloista, 2 in 1 -puhdistusta aamuisin. Lisäksi tietenkin aion jättää sen silloin tällöin naamioksi, vaikka tehokaksikkokin on vielä käyttämättä.

Sitten päivän muihin uutisiin...

Viime kesänä - onnellisena rakennekynsien omistajana - aloin kiinnittää huomiota katukuvassa vilistäviin neonpinkkeihin kynsiin. Itse en rakennekynsiäni lakannut, sillä niissä oli kaunis ranskalainen manikyyri. Ruoho alkoi kuitenkin näyttää pinkimmältä aidan tuolla puolen, ja aloin epätoivoisesti skannata kauppojen hyllyjä mahdollisen pinkin ihanuuden varalta. Sitten aivan yllättäen löysinkin kyseisellä neon-vivahteella varustetun lakan Seppälästä. Siis Seppälästä. En ollut aiemmin edes ajatellut, että Seppälä voisi olla se paikka, jossa kohtaan tulevan sydänkäpyseni. Mutta niin vain kävi, että iskin silmäni Wild & Crazy -lakan sävyyn Summer Neon. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä alle kolmella eurolla selvisin tämän seuralaisen ostamisesta.

Näin hurjilta kynteni näyttivät polttareissani viime kesänä. Rakennekynsien huoltoväli oli vähän venähtänyt, sillä halusin käydä huollattamassa kynnet juuri ennen häitä. Siispä sipaisin Seppälän lakkaa kynsien päälle peittääkseni kasvurajan. Tuolta ne sitten näyttivät, vaikkakin livenä vieläkin hurjemmilta. Kyllä noilla kynsillä kelpasikin juhlia.

Kesä tuli ja meni, ja neonpinkki kultamuru sai jäädä lojumaan laatikkoon. Kuka nyt talvella käyttää kirkkaita värejä? Talvella käytetään mustaa, tummanlilaa, ruskeaa ja sinistä.... vai? Niin väitetään uusimmassa Cosmossakin.



Olen kuitenkin läpi talven haikaillut kesäpinkin perään, ja yhtäkkiä mieleeni juolahti hirvittävän kamala ajatus: mitä, jos Summer Neon on mennyt tyystin piloille, kun näistä pakkasista selvitään? Mitä, jos se on jämähtänyt käyttökelvottomaksi, ja mitä jos näitä ei enää saakaan Seppälästä? Ei, en voinut antaa sen tapahtua. Niinpä läväytin kesäpinkin kynsiini talvipakkasista huolimatta. Kulkekoot muut tummissa, synkissä lakoissaan, mutta minähän käytän piristävää pinkkiä, jos haluan.



Yksi ongelma tässä muuten oli. Vaikka juuri opin käyttämään kameraani, ja muuten onnistun ottamaan aika hyviä kuvia, niin tämä lakka ei yksinkertaisesti suostunut olemaan oma itsensä valokuvissa.




Hui, kun näyttävätkin kädet kuivilta! Äkkiä käsirasvaa....


Täytyy muuten paljastaa, etteivät kaikki ystäväni ole näin avarakatseisia kynsilakkojensa suhteen. Tiedän ihmisiä, jotka eivät missään nimessä käyttäisi tällaista väriä, ja pitävät minuakin hönttinä, kun niin teen. Mutta minun mielestäni kynsilakka on se juttu, jossa oikeasti voi revitellä, miten tahtoo. Nehän on vaan kynnet, herranjestas! Kynsilakan saa aina pois, jos tahtoo. Enemmän se pistäisi silmään, jos laittaisin neonvärejä silmiini. (Niin kuin voisin tehdäkin, mutta sekin olisi hurjempaa kuin kynsilakoilla leikittely.)

Koska en viime kesänä omistanut mattalakkaa, piti minun nyt testata heti, miltä Villi & Hullu näyttää mattauksen kanssa.



Eipä juuri näy eroa edellisten kuvien kanssa. Ja oikeasti siis lopputulos on muutenkin paljon tummempi, näyttävämpi ja "neonimpi".

Itse kynsilakasta voi sanoa sen verran, että levittyy kivasti, vaikka vähän sotkinkin. Tokalla kerroksella kestää jo hetken kuivua, mutta ei mahdottoman kauan. Ja kaksi kerrosta riittää peittävään lopputulokseen.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Pari uutta tulokasta

Pari uutta, mielenkiintoista kaveria olen saanut lisättyä alati kasvavaan kosmetiikkaperheeseeni. Toista olen jo kokeillut, ja toinen odottaa vielä ensikosketusta ihoni kanssa.

Tulokas 1: Hiustuoteperheen suosikkisetä




Fudgen Head Shine on kyllä täyttä rautaa. Tämä kiiltosuihke tekee kyllä sen, minkä lupaa - antaa nimittäin megakiiltoa. Tätä täytyy vain muistaa suihkuttaa tarpeeksi pitkän matkan päästä, jotta kiilto pääsee levittymään kutreihin tasaisesti. Mutta voi pojat, mitä muuta tästä nyt sanoisi.. Hauska ja helppokäyttöinen purkki, jolla saa ihanan kiillon hiuksiin ja, joka tuoksuu ihan hedelmäpurukumilta. Oikeasti, aivan ihana tuoksu. Melkein jo mietin, laittaisiko hajuvettä vai ei, kun omaan nenukkiin tuoksui jo vallan niiiin makialta, että!

Ja vaikka tämä tuo kiiltoa hiuksiin, niin ei tämä silti saa aikaiseksi mitään Malibu Barbien glitterlemmikkipuudeli -vaikutelmaa. Mitään näkyviä kiiltohippusia tukkaan ei siis tartu, vaan hiukset näyttävät mystisesti upean kiiltäviltä ilman mitään selviä merkkejä syystä.

Jos plussia jaettaisiin, antaisin +++++, joka siis on maksimi :)

Tulokas 2: Kosteusvoideperheen unelmavävy






Estée Lauderin Hydrationist ei ole vielä päässyt kosketuksiin ihoni kanssa, mutta odotan sitä hetkeä kuin koira luutaan. Kuivan ihon superkosteuttaja on juuri se, mitä kaapissa täytyy olla pahan päivän varalle. Uskon ja toivon niin paljon, että tämä kaveri hurmaa kaikki (lue: minut), että pelkään kokeilla tätä. Mitä jos ei kukaan tykkää siitä? (lue: Mitä jos se ei toimikaan?) Mitä, jos unelmavävy onkin narkkari Armanin puvussa? Suola sokerisirottimessa? Tai siis... tehoton voide ökypurkissa? I hope not... Enkä kyllä uskokaan. Kyllä tämä toimii. Raporttia tulossa testijakson jälkeen.

Oikeasti olen kasvattanut ihanaa kosmetiikkaperhettäni useammallakin sukulaisella, ja kovempaan tahtiin, kuin mihin Brangelinakaan* pystyisi, mutta ei vain ole tullut kerrottua kaikista. Lähinnä jo siksi, etten millään ehdi testailemaan kaikkia siinä tahdissa, kuin niitä tulee. Jotenkin mielekkäämpää kertoa uusista perheenjäsenistä vasta testirundin jälkeen... Hmm.. No, kyllä te tajusitte. Tietenkin joskus tulee sitten näitä ihania, perheen ja sydämen valloittavia tulokkaita, jotka täytyy esitellä heti. Lähinnä kyse on silloin juurikin näistä unelmavävyehdokkaista, joiden maine puhuu puolestaan. Mutta eihän sitä voi pelkkiin huhupuheisiin luottaa, täytyy ne koeajaa ensin.

*Ja Brangelinahan erosi, eikö? I sure hope so. Go, Team Jennifer, go! En ole lapsellinen, en...

tiistai 26. tammikuuta 2010

Sävyttelyä ja unohtunut ihanuus

Ja jälleen on vuorossa: "Mitä kaikkea meikki- ja korukaapistani voin kaivaa ja yhdistellä keskenään?" -osio. Harmaita söpöliinejä ovat Biancon rusettikoristeinen käsikoru, Maybellinen Khôl Express -rajauskynän (jota valitettavasti ei myydä enää) sävy Silver Black sekä Clarinsin luomiväri, sävy 17 Mystery Grey.



Clarinsin luomiväriä en ole ehtinyt käyttää vasta kuin pari kertaa, mutta tiedän jo, että pidän tästä. Pigmenttiä on tarpeeksi, tämä levittyy hyvin ja kerrosten määrällä voi vaihdella syvyysastetta. Laadukas tuote.


Maybellinen kynä on ihana, ja harmittelen kovasti, ettei näitä myydä enää. Omistan kynän myös vihreänä ja lilana. Vedenkestävä kynä levittyy sulavasti, pysyy hyvin ja näyttää vielä paremmalta. Ainoa huono puoli on se, etten uskalla käyttää näitä kyniä niiden loppumisen pelossa :/ Sitten en saa näitä enää mistään. Nyyh.


Toinen väriyhdistelmä on luonnollisesti pinkki. H&M:n korvakorut olenkin jo esitellyt, samoin kuin Minersin Crystal Crush -kiillon sävyn Studio 54.

Sen sijaan tätä MACin Pigment Color Powder -sävyä Bright Fuchsia en olekaan vielä esitellyt. Väriä tosin voi olla vaikea saada näyttämään hyvältä silmämeikissä ilman, että silmät näyttävät krapulaisen aamun peilikuvalta. Mutta onneksi tätäkin sävyä (kuten myrkynvihreää sävyä Landscape Green) pystyy muokkaamaan muiden pigmenttivärien avulla.

Sitten vielä yksi i-h-a-n-a (ja jos minä rupean tavuttelemaan, niin silloin se on uskottava) ripsiväri, jonka tajusin kuivuneen kokoon käyttäessäni Max Factorin False Lash Effectiä liiankin innokkaasti.

Nivean Extreme Resist Lengthening on superkestävä, pidentävä ja ripsien taivutuksen ihanasti lukitseva, supersööttiin pakkaukseen puettu suosikkini, jonka olemassaolon unohdin Max Factorin astuttua kuvioihin. Kun tässä eräänä päivänä huomasin tämän limenvärisen söpöliinin kurkistelevan rajauskynien alta, kokeilin sitä vain huomatakseni sen jo kuivuneen käyttökelvottomaksi. No, melkein. Siitä riitti tasan sen verran, että sain pari vetoa Niveaa laitettua Max Factorin alle, ja sen takia näytti MF:kin paremmalta kuin aikoihin. Kun kesällä käytin tätä ripsaria, kuulin kehuja ripsistäni koko ajan. Lisäksi ripset oikeasti pysyivät kaarella, ja erotellun upeina koko päivän. Tätä hankin heti lisää. Max Factor on hyvää, mutta tämä on parasta.



Nivealla saattaa olla ns. perusmeikin maine, mutta kyllä sielläkin päässä osataan.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Kynsilakkausta ja nutrikosmetiikkaa

Ensinnäkin kiitos Pienelle Nutturapäälle, joka avusti kameran toiminnoissa. Nyt pelittää!! :)

Sudin kynsiini Avonin Blue Flarea, ja Nutturapään avustuksella osasin käyttää kamerani toimintoja oikein, ja Blue Flare esiintyy kuvassa juuri oikean sävyisenä. Ajattelin kuitenkin piristää kynsiä vielä hiukan, ja koska hiljattain olen jostain syystä ihastunut Stargazerin glitterlakkaan, niin sehän se piristysruiske sitten oli.


Glittereitä tuli niin paljon, että Blue Flare jäi melkein kokonaan hopeahippusten peittoon. Onneksi pikku tilkka sinistä pilkistää kuitenkin kimalteiden joukosta. Mutta enhän minä tähän tietenkään tyytynyt. Ajattelin, että mattalakkaus voisi vähän hillitä tätä tulosta, mutta eipä se juuri lopputulosta muuttanut.



Lopputulos näyttää melkein samalta kuin ennen Make Up Storen Matt Top Coatia. Ensimmäinen kerta, kun mattalakkaus ei ole silminnähden havaittavissa. What's up with that?

Mii nou comprendo, mutta tyydytään sitten näihin. Kynsilakkapostauksia luvassa varmaan miljoona lisää nyt, kun saan selkeitä kuvia kynsistäni. Vaikka ehkä voisin lakkausten siisteyteen panostaa enempi... Voi, kun olisi se Leighton Dennyn setti.... Huoh...

Mutta sitten päivän muihin uutisiin. Kovien pakkasten myötä ihoni on taas kuivumispisteessä ja ensi kertaa päätin turvautua ulkoisten apujen sijaan sisäisiin avustajiin. Nimittäin Vivisantén SKIN by VIVIDA original -ravintolisäkapseleihin, jotka lupaavat kosteuttaa, korjata ja vahvistaa ihoa. Let's see miten käy...

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kuivasampoon äkkikuolema

Kerroin juuri, miten Tigin kuivasampoo houkuttelee minua aivan erityisen paljon huolimatta siitä, että pullojen kanssa on blogipostauksien perusteella ollut pikkaisen vaikeuksia. Kerroin myös, että minulla on pari muuta kuivasampoota kokeilussa... Onkin kohtalon ivaa, että tuon postauksen jälkeen minulle itselleni kävi köpelösti kuivasampoopulloni kanssa.

Huoh.

Hiuspuuterin nimellä kulkeva 4R-ihanuus oli ensimmäinen kosketukseni tällaisiin kuivasampoisiin painepullossa. Muutaman kerran ehdin tätä kokeilla, ja tykkäsin todella paljon. Se vei rasvaisuutta pois sekä toi ilmavuutta ja tuuheutta. Jos laitoin liikaa, se ehkä jäi vähän jauhoksi hiusten päälle, mutta sen sai helposti pörrötettyä pois.

Sitten se tapahtui.

Luulen, että vika oli minussa, mutta en voi olla varma. Olin kuulevinani oudon napsauksen, kun painoin suutinta, mutta unohdin sen pian. Seuraavana päivänä se palautui äkisti mieleeni, kun selvästi täysi pullo päästi sisältään pelkkää pihinää.

#*!?¤"##!!##¤??¤!!!!

Niin, omassa tapauksessani pullo ei valuttanut sisältöjään pihalle, mutta suutin meni jotenkin niin mäsäksi, ettei sieltä tule enää mitään. Eipä ketuta. Eikun ai niin, ketuttaapas... Tykkäsin tästä tuotteesta kovasti. Ujostelin jopa sen käyttöä, koska en halunnut sen loppuvan liian nopeasti. Ja nyt en saanut edes käyttää sitä loppuun. Vaikka omistankin onneksi vielä kaksi kuivasampoota, olen syvästi pettynyt siihen, etten saanut testailla tätä 4R:n hiuspuuteria kaikessa rauhassa.

Ihan kuin joku olisi vienyt pikkulapselta tikkukaramellin...

lauantai 23. tammikuuta 2010

Liloittelua

Lumenen sävy 63 Leikkimielellä oli kokeiluvuorossa, kun Gosh+Stargazer lohkeili hiukkasen. Tässä taas yksi lakka, josta oli vaikea ottaa oikeansävyistä kuvaa...



Oli pakko turvautua omituisiinkin paikkoihin ja valaistuksiin, jotta sain mahdollisimman paljon totuutta vastaavan kuvan. Ehkäpä tämä peilikuva oli se, joka eniten vastasikin sitten totuutta, mutta tuossakin tulos näyttää aavistuksen harmaammalta kuin se oikeasti onkaan...

Tämä lakka oli shimmeritön versio edellisestä Lumenen Quick & Chic -kokeilusta. Ihan kiva lakka tämäkin. Ensimmäisen kerroksen jälkeen tulos oli jo aika peittävä, mutta myös lämpimämmän sävyinen kuin toisen kerroksen jälkeen. Olen muuten aina ihmetellyt, miten sitä ei ikinä tule sotkettua näillä vaaleammilla lakoilla. Eikä kyse ole vain siitä, ettei sitä huomaa, jos vaalealla lakalla sotkee. Kyllä tämän lilankin lakan huomaisi iholta, jos sitä sinne olisi mennyt. Mutta jostain syystä ne tummat lakat roiskuu pitkin kynsinauhoja, ja nämä vaaleat asettuvat nätisti paikoilleen. Kumma juttu.

Mutta palatakseni tuohon kuvaamisasiaan, olisi todella ihana tietää, miten muut saavat otettua niin näpsäköitä kynsikuvia blogeihinsa. Onko kyse vain siitä, että ne on otettu päivänvalossa vai onko heillä paremmat kamerat vai olenko minä vain niin jurpo? No, kohtapuoliin minäkin saan otettua kuvia päivänvalossa, kun työkuviot hiukkasen muuttuvat...

Ihania kynsikuvia löytyy muun muassa täältä ja täältä.

ps. Saipa tuo Lumene-lakkaus aika pian Stargazer-päällysteen:

perjantai 22. tammikuuta 2010

Puuterilegendan loppu

Näin kävi. Tähänastisen elämäni käytetyimmän irtopuuterin loppuminen ei kuitenkaan aiheuttanut minussa mitään suuria tunteita. Ei sillä, etteikö tämä Lumenen irtoputsku olisi hyvä. On se. En kai muuten olisi näitä ostellut kerta toisensa perään. Luonnollinen mattapintaisuus, meikin kiinnitys ja kotimaisuus ovat kaikki oivia piirteitä tälle sinikantiselle purkille. Syy siihen, miksen itke tämän perään on se, että edellisessä puuteripostauksessa esiteltyjen Rimmelin, Lorkun ja MSCHICin lisäksi olen saanut lisää putskuja testattavaksi. Irtoputskuista ei siis ole pulaa enkä siksi surekaan yhden loppumista.



Nämä ovat uudet tulokkaat puuteriperheeseeni.



Ylimpänä Make Up Foreverin väritön High Definition -puuteri, joka toki näyttää putelissa ihan valkoiselta, mutta on iholla täysin luonnollisen sävyinen. Kerron lisää, kun olen testannut tätä enemmän. Keskellä lepäilee Maybellinen mineraalipuuteri, ja alimpana Oriflamen Giordani Gold -mineraaliputsku. Näistä lisää myöhemmin.





Kynsissä Goshin Ocean ja päällä vielä kerros Stargazerin hopeaista. Mikä tuskin kuvasta näkyy... Jostain syystä uusi kamera ei suostu enää tarkentamaan lähelle nätisti... :/ Apua saa antaa...

torstai 21. tammikuuta 2010

Aamu- ja iltarutiinit

Normimies ei varmasti käytä yhtä purkkia enempää ihoa puhdistaessaan, jos siis sitäkään. Mies voisi siis yllättyä naisten tarvitsemasta purkkimäärästä. No, tuossa kuvassa minun normaalit, päivittäin käytettävät purnukkani. Marraskuun alussa otin käyttööni Herbinan Marja Spa -tuotteet, ja nyt ne vihdoin vetelevät viimeisiään. Marja Spat ovat oikeastaan olleet paljon kivempia tuttavuuksia kuin saman merkin Clear Line -purkit. Puhdistusgeeli ei vaahdonnut yhtään, mutta yllättäen se tuntui silti puhdistavalta. Vähän kuin normaalia paksummalla öljyllä olisi ihon puhdistanut. Ja kasvovesi oli myös todella pätevää tavaraa. Tuotteiden tuoksu oli myös miellyttävä, ja ihokin tuntui näistä tuotteista tykkäävän. Voisin ostaa uudelleenkin.

Näiden lisäksi olen käyttänyt Herbinan kosteusvoidetta, joka levittyi upeasti. Joka aamu luulin, että otin liikaa eikä se imeydy ikinä (vaikka otin vain yhden painalluksen, plussaa muuten pumppupurkista), mutta kuitenkin se imeytyi ihanasti. Levitin sitä kaulallekin. Ainoa kritiikki siitä, että jos iho oli hiukankin herkillä, niin tämä kirveli hetken aikaa pikkuisen. Lisäksi käytin Herbinan naamiota, joka oli kiva kosteuttaja, mutta jota tuskin ostaisin uudelleen.


Näiden tuotteiden lisäksi käytin Lumenen Vitamin C+ Virkistävää & Uudistavaa Seerumia. Aivan ihana tapaus! Tässä on siis kaksi eri seerumia aamulle ja illalle. Aamun virkistävä seerumi todellakin virkisti, ja kosteusvoide levittyi sen päälle hyvin. Illan rentouttavan tuoksuinen, mustikan siemenöljyä sisältävä seerumi oli myös aivan mahtavaa tavaraa, ja yövoide levittyi myös hyvin sen päälle. Ja todella riittoisaa tavaraa tämä myös oli, yksi painallus riitti koko kasvoille ja kaulallekin. Ja tämä todellakin teki hyvää iholle, ja ostaisin ehdottomasti uudelleen.


Käytin myös Lumenen syväkosteuttavaa yövoidetta, jota myös rakastin kovasti. Se todellakin tuntui kosteuttavan. Oli myös ihanaa, kun oli erikseen yövoide, sillä uskon todella ihon yölliseen uusiutumiseen.

Ja todellakin uskon tämän jälkeen, sillä ihoni oli todella hyvässä kunnossa käyttäessäni tätä purkkikokoelmaa. Kokoelman ydin oli selvästikin Lumenen yövoide ja seerumi -yhdistelmä, joita haluan pian lisää!


Ja tässä vielä silmänalusiani sileyttänyt söpöliini. Tämä kuva pelästytti minut ja tajusin olevani jo siinä iässä, että silmänympärysvoide olisi tarpeen. Kyseessä siis Lumenen Arctic Aqua Syväkosteuttava silmänympärysgeeli. Tämä siloitti silmänaluseni välillä tällaiseksi, ja välillä kuivuus vei voiton ja nahka rypistyi taas :/ Alkuvaiheessa tämä vähän kirveli, mutta silmäni ovat niin herkät, että tuntuu, että mikä tahansa kirvelee silmiäni aina välillä. Ei siis varmastikaan tuotteen vika. Kuitenkin ihan kivaa ainetta tämä Lumene, ja omasta ahkeruudesta levittämisen suhteen ne tuloksetkin ovat tuntuneet olevan kiinni. Ehkä kuitenkin oma, todella herkkä silmänympärysihoni kaipaa vieläkin kosteuttavampaa voidetta, ainakin yökäyttöä varten.

Joka tapauksessa nuo olivat ne tuotteet, joilla lähiaikoina olen saanut parhaimman tuloksen. Iho oli ihanassa kunnossa!


Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, ja seerumi ja yövoide loppuivat. Koska kuitenkin halusin tyhjentää kaappiani enkä hipsiä kauppaan, kaivoin kaapista uusia tuotteita.


Yövoiteen korvasi Skin Doctorsin Supermoist, joka ei varsinaisesti ole yövoide vaan 24 tunnin voide eli aamuin illoin käytettävä. Itse kuitenkin käytän tätä toistaiseksi vain yöllä, sillä Herbinaa on vielä pikkukikkare jäljellä. Supermoist on ihan kiva tapaus. Tämä myös levittyy mahtavasti ja on todella riittoisaa. Voide kuivuu nopeasti eli voin kuvitella, miten hyvin tämä sopii päivävoiteen ja meikin alle. Yövoiteeksi tämä ei ehkä kuitenkaan ole tarpeeksi ravitsevaa. Haluaisin laittaa yöksi jotain tuhdimpaa tavaraa. Vaihdan tämän päivävoiteeksi heti, kun Herbina loppuu... eli pian. Mutta luultavasti käytän vielä öisinkin, niin kauan, että loppuu, niin saan sitten kokonaan uudet tuotteet käyttöön tämän loputtua.


Halusin myös päivävoiteen alle laitettavaksi, ja tällainen tippa sai pelastella ihoani.



Tippoja löytyi 28 kappaletta tällaisesta purkista. Lumenen Heleyttävät Kauneuspisarat ovat kuuluneet joskus aiemminkin kauneusrepertuaariini, ja muistelin niiden olleen käypää tavaraa. Muistin väärin. Eivät ne mitään ihmeitä iholleni tehneet, vaikka toki tuntuivat ihanalta iholla. Ja iho tuntui todella pehmeältä. En kuitenkaan tuhlaisi näihin rahaa. Pidin seerumista enempi.


Kauneuspisaroita riitti 28 päiväksi, ja taas oli aika vaihtaa.


Kaapistani ei löytynyt sillä hetkellä mitään muuta kuin Avonin Anew Elvyttävä Seerumi, jonka olin ajatellut antaa äidilleni. Purkissa ei hirveästi ohjeita ollut, joten jäi arvailujen varaan, mihin tarkoitukseen seerumi on tarkoitettu. Omituinen haju siinä ainakin on... Tämä siis juuri aloitettu, joten en voi vielä sanoa tästä mitään.

Herbinan putsari ja kasvovesi siis vetelevät viimoisiaan, ja seuraavaksi testivuorossa luultavasti Neutrogenaa...