Karpaloiset kiiltohuulet

Nyt on minulla ongelma. Ongelmia on muillakin, esimerkiksi Kreikalla ja Johanna Tukiaisella sekä erityisesti Jussi Parviaisella, mutta mielestäni ei pidä vertailla. Kyllä minunkin ongelmani on suuri, ainakin täältä päin katsottuna. Pilkotaanpa ongelmani palasiin.

Että muiskis vaan.

Pala 1: Olen äitiyslomalla. Aika lailla siis kotini vanki (omasta tahdostani). Jos nyt jossain käyn, niin nämä käymiset eivät suurta ulkonäöllistä panostusta vaadi. Poissa ovat ne illat jolloin iltaan valmistautuminen kesti kauemmin kuin itse ilta.

Pala 2: Olen alkanut pitää tummemmista/värikkäistä kiilloista ja punista.

Pala 3: Omistan ihania punaisia ja pinkkejä huulituotteita.

Väriä elämään, eikös juu?

Miten me yhdistetään nämä kaikki palat? Palat 2 ja 3 sopivat toisiinsa mainiosti, mutta tuo pala 1 on vähän niin kuin odd man out.

Noh, joka tapauksessa pala 3 on saanut jälleen lisää vahvistusta. Nivean Volume Shine Glacé -kiilto sävyssä Cranberry oli jo viime vuoden puolella kovassa käytössä, mutta sitten se katosi kummallisesti. No, nyt se löytyi jostain kaapin perukoilta, joten tokihan se pääsi heti käyttötuotteiden joukkoon.

Tämä on aivan ihana kiilto niille päiville, kun puna tuntuu liian vahvalta vaihtoehdolta huulten kaunistukseksi. Ja tämä sitten myös kiiltää! Tuoksu on miellyttävä, mutta mieto. Kiilto levittyy hyvin ja väriä tulee sopivasti. Sen verran siis, että huomaa, ettei nudekiillosta tosiaan ole kyse, mutta kuitenkin sen verran vähän, että ne vähän värittömämmät päivät saavat sitä olla ihan rauhassa.

Puhutaan noista kuivista suupielistä sitten myöhemmin.

Että niin. Miten nuo palat sitten sovittaisi yhteen, en tiedä. Tietääkö muut? Pitää vissiin käydä enempi mestoilla*, että saa käytettyä kaikkia kivoja huulijuttuja :)

Ja muistakaatten, että Nivean meikit ovat häipymässä meikkihyllyiltä, että jos tämä kiilto kiinnostaa, niin on jo korkea aika käydä katsastamassa niitä kuuluisia alelaareja.

* Tähän väliin taas pieni tunnustus, niin pääsette enempi sisälle tähän karaktääriini. About seiskaluokalla, kun oli cool sanoa olevansa mestoilla, niin minä tuskailin itseni kanssa, kun en tiennyt, missä sitä silloin oikein oltiin. Hymyilin ja nyökkäilin, kun ihmiset kertoilivat olleensa/olevansa mestoilla ja ihmettelin, miten he aina olivat eri paikoissa. Vihdoin keräsin rohkeuteni ja kysäisin ystävältäni, mitä se tarkoittaa. Helpotus oli suuri, kun pääsin sisälle suureen salaisuuteen ja selvisi, että mestoilla voi olla missä vaan.