maanantai 31. toukokuuta 2010

Lisää mineraaleista ja vähän muutakin


Lisää läpätystä aiheesta Essentia Naturale  ja merkin ihanat mineraalituotteet. Kerroinkin jo eilen, miten tässä eräs kaunis päivä näistä innostuin taas, ja lisää oli luvassa seuraavana päivänä. Nyt löysin mukaan viimeistelypuuterin tuohon pohjan päälle sekä silmiin Night Flight -sävyistä luomiväriä. (Näistähän olen siis kertonut jo täällä, mutta p**kojen kuvien takia olen oikeutettu postaamaan näistä uudelleen kivemmilla kuvilla.)

Tokihan tuossa yllä olevassakin kuvassa näkyvät vielä allekirjoittaneen huokoset, mutta eipä niillä millään saa kokonaan piiloon. Sen kuitenkin huomasin kuvia selatessa, että näillä mineraalimatskuilla saa huomattavasti imartelevempia kuvia kuin muilla pohjilla. Myös livenä lopputulos on jotenkin... säteilevä (näin paremman sanan puutteessa.)



Silmissä siis sävy Night Flight (pohjalla kerros kostella siveltimellä ja päällä kerros kuivalla siveltimellä), rajauksena MSCHICin rajaus ja ripsissä Max Factorin False Lash Effect Waterproof.


Tykästyin jälleen kovasti tuohon EN:n luomariin, ja laitanpa uutta kuvamateriaalia tuonne vanhaan postaukseenkin.


Eli tällaista siniharmaata jauhetta tuo luomiväri on.


Yllätyin siitä, että kuivana tulos oli peittävämpi kuin kosteana. Tuossa vasemmalla siis kuivana, jolloin luomiväri hohtaa ja on superpeittävä. Kostealla siveltimellä tulos on kyllä tummempi, mutta jotenkin hailakampi.


Silmien alla on Lumenen valokynää.


Entäpä huulet? Ne jätin nudeiksi...


... ja siinä auttoi MSCHICin Tinkerbell-sävyinen kiilto, joka ei kyllä huulilla ole yhtään samanlaista kuin miltä näyttää tuossa.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Mineraalipohjustelua

Kaivoin pitkästä aikaa esiin Essentia Naturalen mineraalimeikit, jotka olivat hetken aikaa vaihtopenkillä uusien meikkivoidetuttavuuksieni syrjäyttäminä. Hetken inspiraation innoittamana kaivoin kuitenkin mineraalit esiin, ja muistuttelin itselleni, miten hyviä ne ovatkaan.


Isonenä-kuvan vasemmalla puolella Silky Way Light -sävyinen meikkivoide, oikealla pelkkä primer. Kuva jostain syystä vähän imartelee, ihonihan on oikeasti ihan järkyttävässä kunnossa, ihan kuin jättimäisissä huokosissa ei olisi jo tarpeeksi. Joka tapauksessa tuosta saa vähän kuvaa siitä, miten hyviä Essentia Naturalen mineraalit ovat. Vaikka tuo Silky Way Light -sävy oli varmaan itselleni liian keltainen, se sulautui kyllä todella hyvin ihoon eikä ero kaulan ja naaman välillä ollut merkittävä.


Eli pohjustuspuuteri (primer) on tämän näköinen. Tätä pyöritellään kabukilla kosteusvoiteen päälle, ennen itse meikkipohjaa.


Ja tässä meikkipohja näytekoossa.


Lisäksi testasin taas Courage-sävyistä poskipunaa.


Tätä oli kyllä vaikea olla annostelematta liikaa. Tämä siksi, että yritin kaivaa sitä suoraan pikkuisesta näytepurkista kabukillani. Joka tapauksessa, kun tätä pyörittelin, niin kiva siitä tuli. Ehkä ensi kerralla kaadan sitä lautaselle ja kokeilen pienempää sivellintä :) Oli muuten uskomattoman kestävää poskaria. Pysyi tuntikausia kasvoilla muuttumattomana.

Hiukset näyttävät aika tummilta tuolta juuresta, mutta ne ovat oikeasti tuolta alhaalta tummat ja tulivat nyt esille, kun nostin lasit otsalle. Minulla on suuri suunnitelma kasvattaa omat hiukseni takaisin, mutta vain pohjakerroksista. Värjäilen siis vain päällimmäisiä hiuksiani. Sitten kun pohjahiukset ovat kauttaaltaan tummat, voin kokeilla sävyttää myös päällimmäiset kutrit. Voiko tällainen idea toimia? No whatever, luultavasti en ensi viikolla enää muista edes koko ideaa.

ps. Essentia Naturalen kotisivut löydät täältä.

pps. Innostuin mineraaleista enemmänkin, joten luvassa lisää postausta aiheesta.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Esittelyssä viime kesän kaveri ja aivan uusi ystävä


I am so sad!! Tämä Nivea Visage Summer Beauty -itseruskettava oli viime kesän lempparini, ja sitä vielä kaapistani löytyikin. Valitettavasti se oli huhtikuussa nähnyt parhaat päivänsä, joten en uskalla sitä enää kasvoihini kokeilla. Joka tapauksessa viime kesän lotrailut tämän kanssa ovat vielä muistissa, joten hehkutanpas hetken tätä.

Ensinnäkin tämä oma tuubini on suunnattu myös vaalealle iholle, joten tämän kanssa ei kovin herkästi tule mitään ylilyöntejä. Tässä on sama idea kuin Dovessa eli päivävoiteen tavoin levitetään iholle ja päivä kerrallaan rusketus syvenee. Onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni aikaansaamaan tasaisen, kestävän rusketuksen. Tämän kanssa opin myös sen, että puhdistus tulee tehdä tasaisesti. Pyyhin kaulaani kasvovedellä vähän sieltä sun täältä, jolloin havahduin pian siihen, että kaulani oli raidallinen. Opittuani puhdistamaan ihon joka puolelta tasaisesti, oli lopputulos täydellisen ihana. Tällä voiteella saa (ainakin itse sain) aika piankin syvän rusketuksen, joten kannattaa pitää välipäiviä, jos tuntuu, että on menossa liian tummaan suuntaan. Paras tämä olikin silloin, kun dekolteekin oli oikeasti ruskettunut, mutta kasvot kaipasivat siihen mätsäävää väriä. Vaikka tuote antoikin useiden päivien käytön jälkeen paljonkin väriä, tulos oli luonnollinen eikä kukaan edes epäillyt minun käyttävän purkkivärejä.

Tuoksu on ihan siedettävä, ei valittamista. Minulla vissiin olisi muitakin itseruskettavia kokeiltavana, mutta jos tätä vielä kaupasta saa, niin saattaapi olla, että hankin tätäkin vielä kesän takuuvarmaksi pelastajaksi.


Sitten uuteen kuorintakaveriini, josta vinkkasin loppuneen Nivea-kuorinnan ohessa. Kyseessä on siis kuoriva kasvovesi, joka on minulle täysin uusi käsite näin käytännössä. Olen kyllä joskus jotain näistä lukenut, mutta aivan pintatasoa syvemmälle ei tämä ajatus ole päässyt.

Halusin päästä kokeilemaan tätä jo kylmemmillä keleillä, mutta Nivea oli niin riittoisaa, ettei se onnistunut. Syy halukkuuteeni oli se, että puteli paljastaa sisältävänsä ainesosia, jotka altistavat auringolle pahemman kerran, joten palamista saattaa tapahtua normaalia helpommin. Noh, näillä kylmemmillä keleille se ei haitanne ja suojavoiteita pitää vain muistaa käyttää.

Olen tätä nyt kerran vasta käyttänyt, joten mitään syväluotaavaa analyysia ei vielä ole luvassa. Sen verran voin kuitenkin jo kertoa, että tämän koostumus yllätti minut täysin. Odotin jotain supertehokkaan tuntuista alkoholimyrkytyksen aiheuttavaa, ihoa kirvelevää ja sen kokonaan pois kuorivaa (à la Samantha Sinkkuelämää-sarjassa jaksossa, jossa hän meni iho pois kuorittuna Carrien kirjajulkkareihin) kasvovettä, joka kuivattaisi ihon niin, että supertujut kosteusvoiteet olisivat tarpeen. Mutta ei. Tämä oli kuin kesäaamu kukkaniityllä. Siis aivan uskomattoman hellävaraisen tuntuinen eikä kirvellyt yhtään! Poisti silti kaikki roskat naamasta paremmin kuin yksikään toinen kasvovesi tähän mennessä (saati sitten kuorinta). Tämän jälkeen oli ilo levittää naamio, kun tiesi ihon olevan oikeasti puhdas. Naamio kaiken lisäksi levittyi kuin unelma. Täytyy vain sanoa, että vau! Kokeilen nyt kuitenkin tätä vielä lisää ja sitä tiukempaa analyysia luvassa myöhemmin.

Stay tuned!

edit. Terhen tuossa muistuttelikin, että tuo Clarins on siis tarkoitettu muutaman kerran viikossa käytettäväksi, ei jokapäiväiseen käyttöön. Eli ihan kuin normikuorinnatkin. Unohtui mainita tuo aika oleellinen seikka.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Not again ?!


Perjantainen kuva-arvoitus: Mitä näet kuvassa?

a) kauniin symbioosin
b) toheloinnin tuloksen
c) täysin puun takaa tulleen, järkyttävän yllättävän tapahtuman jälkiseurauksen?






Oikea vastaus: c. Olin laittamassa housuja jalkaan, ihan normaaleja lököhousuja, en edes farkkuja, kun yhtäkkiä tunsin jumalatonta kipua etusormessa. Kynsihän se siinä sanoi itsensä irti. Taas! Viimeksi sentään oli oikea käsi, mutta nyt se oli vasen, mikä on siitä onnetonta, että vasen käsi on minun kynsipostauskäteni.


Voi pikkuista. Joudun varmaan nyrhimään kaikki kynteni, mikä tarkoittaa sitä, että kynsipostauksia ei ehkä vähään aikaan tule tai sitten ne ovat jotain supersimppeleitä. Huoh. Tai sitten pidän muut kynnet normipituisina ja luvassa on nelisormisia kynsipostauksia...

Hoitsikkarakkaus ja summer quickie part deux


Lokakuun lopulla mainitsin ohimennen ottavani tämän Sebastian Light Weigthless Shine -hoitsikan käyttöön jämä-shampoon kera käytettäväksi.

Hoitoaine lupaa kiiltoa ja ryhtiä ja hyvän pohjan jatkokäsittelylle. Itse föönäilen aika harvoin, joten tuosta jatkokäsittelystä en osaa sanoa mitään. En myöskään kokenut hiusteni kiiltelevän tai saaneen erityistä ryhtiä (omituisia lupauksia), mutta olen silti ollut supertyytyväinen.

Mutta palataanpas ajassa taaksepäin: shampoo loppui ja Sebastian jäi yksin kylppärin hyllylle ruikuttamaan. Olen sitä aina silloin tällöin käyttänyt, mutta koska pääasiassa olen halunnut käyttää saman sarjan shampoita ja hoitoaineita yhteiskäytössä, on Sebastian jäänyt pikkuisen vähemmälle käytölle kuin se olisi ansainnut. Kun nyt juuri kerroin kokeilevani minikokoista Gliss-shampoota, sain syyn käyttää eriparihoitoainetta sen kanssa. Niin sainkin tämän hoitoaineen lotraamalla kulumaan loppuun, ja jään kyllä tätä pikkuisen kaipaamaankin.

Jos nyt hyppään suoraan koostumukseen eli ihanan jämäkkä koostumus pysyi kädellä hyvin eikä lorahdellut viemärikaivoon. Kuitenkin levittyi loistavasti latvoihini ja selvitti tukan hetkessä. Huuhtoutui kauniisti pois ja jätti jälkeensä siloisen suloiset latvat. Tuoksu oli mieto, mutta jotenkin ihanan naisellinen ja raikas. Tämän tuotteen jälkeen oli ilo harjata hiukset, sillä takuista ei ollut tietoakaan. Vaikka hiukset ovat nukkumaan mentäessä (pesen tukan siis iltaisin) sileät, eivät ne aamulla muistuta latistunutta liurutukkaa.


Itse purkki oli vähän outo. Tätä piti siis säilyttää ylösalaisin eli puteli lepäsi korkkinsa päällä. Tämä on siitä hyvä ratkaisu, ettei jämiä tarvinnut odotella saapuvaksi pohjalta asti pitkiä aikoja, vaan viimeisetkin rippeet hoitsikasta olivat helposti saatavilla. Myös napsukorkki oli kiva ratkaisu. Huono puoli tässä oli se, että puteliin tosiaan piti saada korkki kiinni heti, jotta sain sen takaisin hyllylle oikein päin, sillä hyllyllä ei todellakaan olisi ollut tilaa vaakasuuntaan asetellulle putelille edes hetkeksi.

Joka tapauksessa pidin tästä hoitoaineesta todella paljon, ja pieni iksukohtaus tässä on meneillään hyvästien jäljiltä.

Mutta sitten iloisempiin uutisiin. Esittelin jokin aika sitten oman versioni kesän pikameikistä. Nyt olisi vuorossa pikaisen kesäkampauksen vuoro.


(Kuvassa hiukset pesty Glissin minisampoolla, hoidettu Sebastianin hoitsikalla, letit yöksi ja aamulla, kun hiukset on avattu, kiharoille hiuskiinnettä.)

Mielestäni kesään sopivat kaksi täysin vastakkaista asiaa: puolihuolimaton kesänuttura tai avonaiset kikkurahiukset. Ensimmäinen sopii helteille, jolloin hiukset on kiva saada pois niskaa hikoiluttamasta. Jälkimmäinen sopii varsinkin näille viileämmille kesäpäiville. Esittelenpä näistä siis viileiden viimepäivien suosikkini.

Tämähän ei ole mitään ydinfysiikkaa. Pyyhekuivattuihin hiuksiin pari lettiä, aamulla auki, hiuslakkaa, ehkä muotovaahtoa tyveen ja avot! Itse olen suosinut superhelppoa lettimallia, joka alkaa vasta korvien tasolta, mutta jos jaksaa väkerrellä, niin ranskalaisten lettien kanssa kiharat saa alkamaan jo päälaelta, ja näin saa kampaukseen muotovaahdotontakin kuohkeutta. Peppi Pitkätossi -leteillä olen saanut kuvassa näkyvät kiharat, mutta pienemmillä leteillä saa tietty pikkuisempaa kiharaa ja yhdellä isolla letillä kauniit laineet.

Leteissä on kyllä se riski, että vaikka kuinka tekisit aina samanlaiset letit, niin kiharat eivät näytä välttämättä samoilta kuin edellisenä päivänä. Varsinkin latvat voivat sojotella lähes mihin suuntaan vaan, joten pompulan sitomiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Mitä kampausta itse suositte kesäisin?

Yksi juttu, minkä olen viime aikoina huomannut, on se, että kylmällä vedellä suihkuttelu tekee hiuksista oikeasti siloisemmat viemättä kuitenkaan tuuheutta. Viimeistelenkin nykyään aina, kun muistan, suihkuhetken viileällä vesipesulla. Tunnustaako joku muu kokeilleensa tätä taktiikkaa?

torstai 27. toukokuuta 2010

Nivea Visage Skin Refining Scrub


No niin, vihdoin pääsen esittelemään minua suuresti ilostuttaneen kuorinta-aineen. Ehkä tästä Nivean Skin Refining Scrubista riittää vielä yhteen käyttökertaan, mutta vilautanpas tuotteen nyt tässä. Otin tämän käyttöön vuoden lopussa, ja olen siitä asti tätä naamion kera käyttänyt aikalailla säännöllisesti kaksi kertaa viikossa.

Ensimmäiset kerrat olivat varsinkin aivan ihania. Iho oli siloinen, meikki levittyi kuin unelma ja iho tuntui hyvältä. Aivan samanlaisiin tunnelmiin ei olla enää päästy, mutta pidän tästä tuotteesta silti todella paljon. Ensinnäkin tuoksu... Aah. Siis niin ihanan mieto, mutta silti aivan unelmainen tuoksu. Apteekkari meets luxury -tyyppinen siis. Koostumus on pehmeää, mutta rakeita on paljon ja ne ovat aika suuria. Silti tämä kuorinta on todella hellävarainen enkä voi uskoa tämän olevan kellekään liian tuhtia. (Tätä suositellaan kuitenkin normaalille ja sekaiholle.) Tätä voisi pyöritellä kasvoilleen vaikka kuinka pitkään, ja tämä levittyykin oikein mukavasti.

Tällä hetkellä ihoni on niin huonossa kunnossa, ettei mitkään kuorinnat tai naamiot sitä ole pystyneet pelastamaan. Muutenkaan tapanani ei kyllä ole tutkia naamaa jokaisen tuotteen jälkeen ja etsiä uudistuksia. Ihonhoitotuotteiden arviointi on vaikutusten osalta todella hankalaa, kun käyttää useita eri tuotteita yhtäaikaa (puhdistus, kuorinta, naamio...) ja helpompi onkin keskittyä välittömiin vaikutuksiin. Tämän Nivean kuorinnan jälkeen kasvot tuntuivat puhtailta, ja olo oli raikas. Rakastuin tulisesti tähän kuorintaan, ja voisin ostaa tätä heittämällä uudelleenkin. Ja varmaan ostankin, sillä kasvojen kuorintaan minulla on vain yksi tuote (muistaakseni) jemmassa. Halusin sen tuotteen ottaa käyttöön jo ennen kesää, mutta koska halusin käyttää Nivean loppuun ensin, niin en ole vielä päässyt tätä testaamaan. En vielä paljasta tuotetta, mutta voin sanoa, ettei se mikään perinteinen kuorintavoide ole...


Sitten vielä päivän kynnet. Miljoonannen kerran Lumenen Kevätkepposta (eikä väri vieläkään ole kohdallaan) sekä Konad-kukkasia. Halusin laittaa kynsiin ihan muuta lakkaa, mutta päätin kuitenkin käyttää hyväkseni viileää säätä ja pukea ylleni punaisen takkini, jonka seuraksi Kevätkepponen sopii kuin Seppo Salkkareihin.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Pystytkö samaan tai jopa parempaan?


Tämä on nyt tällainen boring "Nämä tuotteet otan käyttöön seuraavaksi" -postaus, josta ei ole varsinaisesti mitään hyötyä kenellekään muulle kuin itselleni. Minua nimittäin helpottaa, kun tiedän myöhemmin, milloin olen tuotteet ottanut käyttöön. Eli pitkän arpomisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että Schwarzkopfin värjätyille hiuksille suunnatut Gliss-sarjan Color Shine & Protect -tuotteet pääsevät seuraavaksi frendailemaan tukkani kanssa. Hiljattain loppuneen L'anzan tilalle valikoitui kuvassa oikealla poseeraava Gloss Boost Serum, jota aion suihkun jälkeen levitellä latvoihini. Aussien kolmen minuutin tehohoidon jättämää tyhjiötä puolestaan paikkaa kuvassa keskellä jököttävä Rescue Treatment -hiusnaamio. Lisäksi ajattelin pikatestata omistamaani 50 millin minishampoota, joka sijaitsee kuvan vasemmassa reunassa. Minullahan on nyt käytössä Franck Provostin shampoo (ja hoitoaine), ja vaikka olenkin ollut tyytyväinen, käytän mielelläni mahdollisuuden testata välissä jotain muutakin. Olisi varmaan fiksua säästää tuo miniputeli vaikka jotain reissua varten, mutta toisaalta voinhan säästää pelkän pullonkin, ja täyttää sen jollain muulla shampoolla, jos on tarvis. Eli näistä luvassa fiilareita sitten testijakson jälkeen.

Onko joku jo testaillut näitä?


Toisen tulokkaan löysin vähän käytettynä kaappini perukoilta, ja tämä pääsee korvaamaan juuri loppuneen Oriflamen naamion. Olen tätä Freemanin kasvonaamiota siis joskus käyttänyt, mutta sysännyt syrjään myöhempää käyttöä varten. Nyt löysin tämän kuin tilauksesta, sillä kaapissani nökötti Freemanin lisäksi vain kosteuttava naamio eikä ihoni tällä hetkellä ole niin kuiva, että sitä tarvitsisin. Kyseessä siis avokadoa ja kauraa sisältävä mutanaamio, joka lupaa poistaa huokosista lian ja rasvan. Laitoinpa tämän heti kasvoilleni, ja mieleeni muistui taas, kuinka ihana tuoksu tässä on. Sama tuoksu oli toisessa Freemanin tuotteessa, suihkugeelissä, jonka sain kulutettua loppuun tammikuussa.

Onko joku testaillut tätä?

Eli näillä mennään, ja katsellaan, josko nämä päihittäisivät edeltäjänsä :)

Ja uutta helleaaltoa odotellessa kannattaa osallistua Irinin arvontaan, jossa voi voittaa Hawaiian Tropic -tuotepalkinnon!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Summer quickie


Ajattelinpa infota teitäkin kesän nopeimmasta meikistä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta aika usein kesäkuumalla ei oikein huvita panostaa meikkiin. Viileimpinä kesäpäivinä luomiväriin tarttuu huomattavasti herkemmin kuin auringon porottaessa taivaalta. Ehkä se johtuu auringon tuomasta valosta, joka on niin kirkas, ettei meikkiä oikeastaan edes erota niin hyvin kuin selkeämpänä päivänä. Tajuaako kukaan, mitä haen takaa?

No, anyways, tähän meikkiin tarvitsee oikeastaan pohjan lisäksi vain rajauskynän ja ripsarin. Itse kokeilin nyt Anytimen ikivanhaa turkoosia kynää, jonka vastineen löydät Natural Coden hyllyltä. Ripsarina kesäkuuman kestävä Nivean Extreme Resist Lengthening.


Eli kesäisen turkoosi rajaus vain yläluomelle ja ripsaria. Täytyy kyllä myöntää, ettei tämä meikkityyli ole omiaan omalle silmälleni. Tämä johtuu siitä, että liikkuvalla luomella tilaa on vain vähän ja, kun silmäni on auki, se itse asiassa näyttää siltä, että minulla olisi vain turkoosia luomiväriä. Ehkäpä siis suosittelisin tätä tyyliä ennen kaikkea silmälle, josta näkee sen ollessa auki, että kyseessä on rajaus. Esimerkiksi Terhenille tuntuvat sopivan kaikki meikit. (Vilkaisepa muuten Terhenin turkoosia meikkiä.)

Mutta sitten taas toisaalta, mitä sitten, jos joku luulee minulla olevan luomiväriä? Whatever... Tunnustan kuitenkin, että kyllä minua syö silmieni muoto, joka ei ehkä täällä tosielämässä niinkään haittaa, mutta niitä on todella vaikea kuvata, ja se osaltaan aiheuttaa sen, etten mielelläni postaa minkään sortin naamakuvia.


Mutta aiheeseen palatakseni: kun silmä on kiinni, sen viimeistään tajuaa rajaukseksi.


Rajausta voi jatkaa myös alas, mutta nyt olenkin sitä mieltä, että se oli parempi ollessaan vain yläluomella. Tämäkin riippuu ihan silmästä, että what's hot and what's not. Itselläni silmä näyttää entistä laiskemmalta näin, ja alarajaus tuntuu vaativan raskaampaa "ylämeikkiä".


Tuossa kuvassa on silmän sisänurkassa vielä turkoosia Natural Coden paletista Daring.


Toiseen silmään kokeilin Sothysin kynällä metsänvihreää meininkiä, joka tuo silmieni väriä kyllä mielestäni paremmin esille, vai mitä olette mieltä? Turkoosi on kuitenkin kesäisempi, joten sillä ehkä mennään usemmin...

maanantai 24. toukokuuta 2010

Kissakaveria ei jätetä!

MouMoun blogista voi lukea niin koskettavan tarinan kissamaisesta aiheesta, että toivon, että mahdollisimman moni innostuu osallistumaan Whiskasin tämänvuotiseen kampanjaan. Itselläni on kaksi kissaa, joten siksi rohkenen poiketa meikkimaailmasta hetkeksi muistuttamaan teitäkin tärkeästä asiasta.

Osallistua voit helposti esimerkiksi lähettämällä tekstiviestin:

Lahjoitus tekstiviestitse:

5 euroa eli madotus tai ruoka-annos päiväksi → lähetä viesti Whiskas5 numeroon 16141
10 euroa eli tunnistusmerkintä mikrosirulla → lähetä viesti Whiskas10 numeroon 16141
20 euroa eli rokotus → lähetä viesti Whiskas20 numeroon 16141

Kerätyillä varoilla tuetaan SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton löytöeläintoimintaa. SEY:n eri puolilla Suomea sijaitsevat jäsenyhdistykset käyttävät varat hylättyjen kissojen auttamiseen, kuten muun muassa leikkauksiin, madotuksiin, rokotuksiin ja tunnistusmerkintöihin mikrosirulla. Kampanjaan voi osallistua heinäkuun loppuun asti tekstiviestilahjoituksella tai tekemällä lahjoituksen osoitteessa www.kissakaveri.fi.

MUFE: High Definition


Seuraavaksi olisi luvassa toivepostaus aiheesta Make Up For Everin High Definition -irtopuuteri. Olen käyttänyt tätä putskua muistaakseni helmikuusta lähtien, Rimmelin puuterin loputtua. Mietin pitkään, voinko jo tehdä tästä juttua, sillä koin, etten ole oikeastaan keskittynyt tämän toimivuuteen. Olen vain tupsutellut tätä naamaan sen kummemmin miettimättä. Nyt kun kuitenkin aloin pohtimaan tätä asiaa, tajusin, että on minulla muutama mielipide tästä kummunnut ilmoille. Tämä on käsittääkseni aika laajalti kehuttu tuote, mutta muistattehan, että kerron vain, miten tämä tuote sopii juuri minun iholleni.

Ensinnäkin koostumus. Se on vähän kuin todella hienojakoista jauhoa, mutta vieläkin kuivempaa. Valkoinen väri muuttuu iholla läpikuultavaksi ja sopii siis kaikille ihosävyille. Puuteri tekee ihosta todella mattaisen, ja vaikutus pysyykin yllättävän kauan. Suosittelenkin tätä lämpimästi rasvaiselle iholle. Muistaakseni tämä puuteri lupasi tehdä ihosta sädehtivän, mutta ehdottomasti tulos on täysin mattainen eikä mitään muuta. Ja vaikka tämän koostumus on kuiva, ei se silti jämähdä kuiviin kohtiin, saati sitten korosta niitä. Ainoa miinus, jonka voisin keksiä, on se, että kuiva iho saattaa tuntua vielä kuivemmalta tämän puuterin kanssa.

Sitten yksi outo juttu, jota olen välillä sadatellut. Riippuu täysin meikkivoiteesta tai peiteaineesta, mutta välillä muun pohjan ollessa kondiksessa, tämä puuteri pilaa kaiken. Se toki kiinnittää pohjan ja tekee siitä mattaisen, mutta se myös aika ajoin pilaa peittävyyden, ja saattaa korostaa epäkohtia ja varsinkin peiteaineella käsiteltyjä näppyjä yms. Se jotenkin häivyttää tai imee peite- tai meikkivoiteen pois, aivan niin kuin rasvaisuudenkin. En ole täysin hahmottanut, mitä oikein tapahtuu. Se myös saattaa korostaa huokosia. Matte Morphosen kanssa näin ei käynyt, mutta esimerkiksi PhotoReadyn ja IsaDoran kanssa näin kävi. Eli riippuu jotenkin meikkivoiteen koostumuksesta ja peittävyydestä, sopiiko Mufen puuteri sille. Näin ainakin omalla kohdallani, en tiedä, onko muille käynyt näin. Muistaakseni muiden puuterien kanssa minulla ei ole tällaista ongelmaa ollut. Ja tuputan puuterin aina varovaisesti paikalleen enkä vedä mihinkään suuntaan, joten siksikin todella outo juttu.


Sitten yksi superplussa. Tuote on todella riittoisaa. Olen käyttänyt tätä lähes päivittäin sieltä helmikuusta lähtien, ja puuteria on jäljellä vielä yli puolet. Joten vaikka tämä maksaa enemmän kuin perusmarkettimerkki, niin kyllä tämä kestääkin kauemmin.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä puuterista, sillä se teki ihosta mattaisen ja piti meikin hyvin paikallaan. Ainoa varteenotettava miinus tosiaan tuosta meikin ajoittaisesta pilaamisesta, mutta sekään ei ollut ihan mahdoton ongelma. Varsinkin jonkin yksittäisen näpyn päälle voi laittaa peiteainetta vielä puuterin päälle, jos tarvitsee.

Yritän muuten tässä pikkuhiljaa muokkailla tunnisteita niin, että postauksia voi etsiä kosmetiikkamerkkien tai kategorioiden hiukset, meikit, kynnet, vartalo tai ihonhoito parista. Näin kaikki turhat, aivan liian yksityiskohtaiset tunnisteet (esimerkkinä "kynsilakanpoistoaine"), joita olen viljellyt, poistuvat. Joihinkin epäselviin postauksiin en välttämättä laita mitään tunnistetta. Tunnisteiden vaihto kaikkiin postauksiin vie aikaa, mutta lopussa kiitos seisoo, I hope.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Hyllyt tyhjenevät


Nyt olen aika hyvässä vauhdissa, ja olen lutraillut purkkien kanssa niin, että sain taas pari loppumaan. Ensinnäkin tammikuussa kylppärin hyllylle majoittunut Aussien 3 Minute Miracle Frizz Remedy Deep Treatment (hui, kun oli pitkä nimi) sai lähtöpassit kaivettuani viimeisetkin rippeet putelin sisältä.  Kerroinkin jo päällimmäiset tunteeni tässä postauksessa, mutta valotanpas asiaa vähän lisää.

Ensinnäkin tuo puteli on ihanan kätevä, ja oikein tervetullut kaveri epäkäytännöllisempien purkkien joukkoon. Tuosta kerroinkin jo edellä mainitussa postauksessa. Koostumus puolestaan on ihanan riittoisaa. Jos siis haluat viimeiset pennosesi sijoittaa mahdollisimman pitkään kestävään tuotteeseen, niin tässä varsin varteenotettava vaihtoehto. Olen tosiaan tätä tammikuusta asti käyttänyt, enemmän tai vähemmän säännöllisesti, noin 1-2 kertaa viikossa.  Kun tuote läheni loppuaan, aloitin hurjan jokapäiväisen lutraamisen, ja sain kovalla työllä tämän kulumaan loppuun. Tuoksu tuotteessa on muuten myös varsin mainio.

Mutta sitten siihen tärkeimpään juttuun eli, miten tämä vaikuttaa tukkaan. Tähän ei ole hirveästi lisättävää. Kerroin tammikuun postauksessa jo olennaisen. Tämä on ihana. Ensinnäkin olen tätä paljon käyttänyt niin, että läväytän tätä latvoihin ja huuhtelen melkeinpä saman tien pois. Tällöin tukka siliää ja selviää hetkessä, ja tämä on ollutkin oiva apu, jos olen halunnut saada tukan heti suihkun jälkeen selväksi. Olen toki myös käyttänyt tätä ohjeiden mukaan eli jättäen hoidon hiuksiin 1-3 minuutiksi. Ja kyllä tämä kuulkaas silottaa tukan ihan uskomattoman hyvin. Omassa hampputukassa ero on huima. Tarkka saa olla, ettei lutraile tätä liian lähelle hiuspohjaa, jotta tuloksena ei ole luirutukka. Latvoihin laitettuna tämä on mahtava. Koko tukan ilme muuttuu, kun latvat ovat siloisemmat. Voisin ehdottomasti ostaa tätä uudelleenkin, mutta olen myös innoissani siitä, että saan kokeilla jotain uutta tuotetta.


Toinen loppunut tuote oli osa luottokaksikkoani. Kaksikon toinen puoli, Nivean i-h-a-n-a kuorinta, lähenee myös loppuaan, mutta sitä riittää vielä pariin sessioon kevyesti. Joka tapauksessa Oriflamen rasvoittuvalle iholle suunnattu, syväpuhdistava takiaisuute-savinaamio loppui eikä se nyt oikeastaan minua haittaa, vaikka ehdin tätä jo hehkuttaa. Ensimmäisillä kerroilla tosiaan Nivea-Oriflame-kaksikko oli ihan uskomaton tehoiltaan, mutta nyt en ole enää ollut niin innostunut. Nivean kuorinta on ihana, mutta siitä myöhemmin. Jos nyt keskityttäisiin tähän naamioon, joka kuuluu sarjaamme "Ihan ok". Tämä tosiaan on savinaamio eli perinteiseen tapaan kuivuu kasvoille. Ohjeissa kehotetaan odottelemaan 10 minuuttia, mutta itse olen pitänyt tätä helposti puolikin tuntia. Tämä siksi, että jos tätä naamiota laittaa kasvoille yhtä reilusti kuin minä laitan, niin eihän tämä millään ehdi kuivua 10 minuutissa. Olen siis suosiolla odotellut kuivumista ennen tämän pois pesemistä. Tuoksu ja koostumus tässä ovat kivoja, mutta itse vaikutukset eivät ole silmin nähtävissä. Ihoni on itse asiassa nykyään aika herkillä tämän jälkeen, joten epäilen jopa tämän olevan liian tujua minulle, vaikka syväpuhdistusta kasvoilleni tarvitsisinkin. Olen vähän harmissani, sillä ehdin käytön alkuvaiheessa jo innostua tästä. Enää alkukokeilujen kaltaista ihon siliämistä ei ole tapahtunut. Onko vika tuotteessa vai naamassa? En tiedä. Joka tapauksessa aiemmin hehkuttamani ihonhoidon tehokaksikko on nykyään tehoyksikkö eli se Nivean kuorinta, josta kerron pian lisää.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Kopiokissa vauhdissa


Tiedän, mitä te ajattelette. "Eikö se vieläkään ole oppinut?" "Ei kai taas tätä ruikutusta..." Olette väärässä!! Aloin kyllä poistaa glittereitä kynsistäni samalla metodilla kuin viimeksi - Yves Rocherin asetonittomalla kynsilakanpoistoaineella, joka muuten on ihan juuri loppu. Ja tulos oli tuo yllä oleva kuva. Sitten muistinkin, ettei asetonittomalla vissiin päästä tässä hommassa yhtään etiäpäin, mutta en halunnut tuhlata viimeisiä Konadin kynsilakanpoistoaineitanikaan. Niinpä kaivoin laatikosta uuden, salaisen aseeni.


Rainbow'n superhalpis kynsilakanpoistoaine hoiti homman sulavasti ilman ylimääräistä stressiä. Jemmoihin pitäisi löytää joku asetonitonkin lakanpoistoaine, mutta pahimpia glitterhärpäleitä varten tämä on hyvä olla olemassa.


Mitä sitten sain aikaan? Pohdin ja pohdin, mietin ja venkuloin, mutta päädyin tuttuun Lumeneen. Eli kyseessä jälleen Perhosia vatsassa -lakka, ja livenä lakka on siis pinkimpi kuin kuvassa.


Yhden kerroksen jälkeen lakka oli jo suht peittävä, mutta kaipasin siihen vähän jotain extraa.


Olen nyt niin ihastunut tuohon glitteriin, vaikka sen poisto tuhoaakin kynteni. Niinpä levitin sitä samaan tyyliin kuin Super Starin päälle hiljattain. Olen oikeasti todella pahoillani, että kaikki kynsipostaukseni toistavat itseään, mutta minulla on nyt tällainen copy cat -vaihe päällä, ja kopioin vain vanhoja lakkauksiani. Olen siis kopiokissa!!


(Anteeksi nimettömän sotkut, en muistanut putsata sitä ennen kuvan ottamista.)


Tämä on ehkä jopa kivemman näköistä näillä pinkeillä kynsillä kuin sinisillä Super Stareilla. Ja tuo glitter tosiaan pysyy ihan kivasti enkä jaksa näin kesällä olla koko ajan lakkaamassa kynsiäni, joten puolustelen kopiolakkauksiani sillä. Menikö läpi?

Ihanaa muuten, kun kuviin tulee kovin kesäinen fiilis, kun napsii niitä tuolla ulkoilmassa. Vai mitä olette mieltä? Itsestä ainakin on kiva kuvailla tuolla pihalla, vaikka tietenkin värisävyjen kanssa saa silloin olla tarkkana. Koska kuitenkin näistä pinkeistä lakoista ei saa millään tavoin oman sävyisiään, niin en stressanut tällä(kään) kertaa siitä.

perjantai 21. toukokuuta 2010

I Care, You Care, We Care


Olisi jälleen vuorossa pienimuotoista We Care Icon -hehkutusta. Meikkivoide-esittelyt jatkuvat sarjan Perfect Wear Natural Lift Makeup -voiteella ja huulille olisi tarjota fuksianpunaista Perfect Fuchsia -punaa.


Ensinnäkin tämä meikkivoide. Suojakertoimesta (8) napsahtaa heti plussa. Puteli on pieni (25 ml), mutta tuote tuntuu riittoisalta, plus että tämä on todella edullinen meikkivoide, joten kyllä väittäisin olevan hinta-laatusuhteeltaan enemmän kuin hyvä.


Oma sävyni on Natural Vanilla, joka on oikein kiva, vaalea sävy. ( Huom. Tuotetta ei ole kuvassa silmien alla.) Meikkivoide vaikuttaa todella peittävältä, mutta kuivalle iholle en suosittelisi. Paksuhko voide tuntui vähän jämähtävän kuiviin kohtiin, ja se pitää levittää nopeasti. Normaalille ja ehkä rasvaisemmallekin iholle tämä on oikein passeli. Peitti värivirheet, mutta huokoset jäivät vähän näkyviin, vaikka nekin peittyivät paremmin kuin monella muulla voiteella. (Meikitöntä nassua voi kauhistella täältä.) Kaiken kaikkiaan oikein kiva tuttavuus. Hyvä perusmeikkivoide, joka sopii laihemmallekin kukkarolle. Lopputulos on suht luonnollinen, mutta siisti ja peittävä. Itse asiassa tuon meikkivoiteen ja huulipunan kanssa nassu näytti oikein esittelykelpoiselta.

Niin, ja itse kiinnitän meikin aina irtopuuterilla, joten en edes osaa sanoa, voiko jonkun voiteen kanssa jättää sen pois. Itse en jättäisi.


Ja suupielet kääntyivät vähän ylöspäin, kun ne saivat peitokseen oikein ihanasti liukuvan punan. Kirkas väri ei vieläkään tallennu kameralle oikein, mutta kyseessä on siis todella näyttävä fuksia. Ensimmäisessä kuvassa väri on aikaslailla oma itsensä. Siveltimellä levitettynä väri tosiaan liukui ihanasti huulille ja tuntui oikein pehmeältä, kuin huulirasvalta. Tykkään kovasti! Pysyvyyskin oli aika hyvä.

torstai 20. toukokuuta 2010

Pretty-himo valloillaan

Minulla on nyt suurehko ongelma. Olen jo ainakin viikon surffaillut Pretty.fi-sivustolla säännöllisen epäsäännöllisesti ihailemassa muutamia tuotteita, jotka huutavat nimeäni. Ajattelin, että jos pistän tänne ylös kaikki himokkeeni, niin se himo vähän laantuisi eikä tulisi klikattua mitään "Tilaa"-painiketta.

Yksi tuote, jonka kyllä tilaan ihan satavarmasti on ikisuosikkini Elizabeth Ardenilta eli Eight Hour Cream. Voide maksaa Prettyllä vain 17,90 e, joten se lähtee tilaukseen kyllä heti, kun käytössä oleva kahdeksikkovoide lähenee loppuaan.

Uusimmat himotukseni kohteet viettelevät herkullisuudellaan. Koska suihkugeelejä ei kylppärin hyllyllä montaa komeile (oikeastaan vain yksi) on täysin mahdollista, että myös Treaclen suihkugeeleistä joku saapuu kyläilemään luokseni jossain vaiheessa. Erityisesti vaniljan- ja vadelmantuoksuiset suihkusuosikit kiehtovat. Hintaa näillä 6,50 e ja kyseessä kuitenkin puolen litran pönikkä eli rahoilleen saisi kyllä vastinetta. (Näihin tulee kyllä mukaan joku painoon perustuva lisäveloitus, mutta unohdetaan se hetkeksi...)

Olen vähän vihainen Rimmelille Gosh-suosikkini kopioinnista (ainakin oletan, että kopiointi menee näin päin) ja vähän vihainen Goshille siitä, etteivät ole tajunneet patentoida maailmaa mullistanutta keksintöään. Joka tapauksessa Rimmelilläkin olisi tarjota peilillä ja LED-valolla varusteltu After Dark -huulikiilto ja pinkki sävy In The Limelight kiehtoisi kovasti. Hinta vain 4,90 e.

Peiteaineista minua kiehtoisivat Maybellinen silmänympärysiholle suunnattu Age Rewind Concealer (4,90 e) sekä L'Oréal Paris'n mineraalipeiteväri (5,90 e).

Näin kesäaikaan minua kiehtoo aivan törkeästi Maybellinen Dream Sunglow Bronzing Booster, joka on itseruskettava tiiviste, jota voi sekoittaa omaan kosteus- tai meikkivoiteeseen. Näin voi saada omista voiteista päivettäviä. Tämän haluaisin siis niinku todella paljon omakseni. Olen himoinnut tätä jo ainakin kuukauden verran. Hintakin vain 5,90 e.

Rakastan Goshin tuotteita, ja niitä on nyt saapunut Prettyllekin. En tarvitsisi uusia poskipunia, mutta herkullinen sävy Juicy Peach kyllä kiinnostaisi (9,90 e). Myös huulikiilto himottaisi, kun hintakin on vain 4,50 e.

Poskipunista puheen ollen: Revlonin Love That Pink -sävy on to die for. Ja vain 6,90 e.

Enkä edes aloita jaaritusta James Brown Londonin tuotteista... Me like, me want!!

Ja uskokaa tai älkää: tämä ei ole maksettu mainos.

Roskiin vaan!


Muutama purnukka on löytänyt tiensä roskakoriin. Ensinnäkin nelisen vuotta vanhat Ariane Indenin puhdistustuotteet joutivat roskikseen, sillä a) nämä olivat jo niin vanhoja ja b) näitä ei olisi koskaan tullut käytettyä ja c) pumppupullojen nokat ovat kadonneet. Sain nämä käydessäni meikkaaja-maskeeraajakoulua, ja olivathan nämä käteviä meikkipakissa. Mutta hus hus, roskiin vaan! Mitään sanottavaa näistä ei ole, koska mitään muistikuvia ei ole. Putelit ovat nököttäneet tyhjänpanttina kaapissa aina koulun loppumisesta lähtien.


Roskiin lähti myös typötyhjäksi tyhjentynyt L'anzan Healing Colorcare Trauma Treatment, jonka otin käyttöön jo marraskuussa L'anzan shampoon ja hoitoaineen seuraksi. Vaikka viimeksi mainitut kaverukset loppuivatkin jo joulukuussa, jäi tämä Trauma Treatment kaappiin nököttämään. Nyt olen saanut sen kuitenkin kaavittua tyhjäksi, joten muutama sananen voisi olla paikallaan.

Ensinhän minusta tuntui, että en osaa laisinkaan käyttää tällaista hiuksiin jätettävää, voidemaista hoitoa. Vähänkin kun laittoi liikaa tai liian lähelle juurta, niin hiukset näyttivät rasvaisilta. Annostelu oli siis kaiken a ja o. Käyttötavaksi vakiintuikin yksi painallus voidetta ja vain latvoihin. Hoitoa olen viimeistellyt Paul Mitchellin ihanaisella Super Strong Liquid Treatment -suihkeella ja näiden kahden kombo toimi tukassani valtavan hyvin. Hiukset eivät olleet sähköiset eivätkä hamppulatvat haroittaneet. Hiukset olivat pehmeät, mutta silti tuuheat. Tämän tuotteenhan olisi tarkoitus myös säilyttää hiusten väriä, mutta siihen on vaikea sanoa juuta tai jaata. Väri on vielä tukassa, mutta olisi varmaan ilman tätäkin. Blondaus kun harvemmin ihan hevillä tukasta lähtee. Ei nyt hirveä ikävä jää tätä tuotetta, mutta käyttäisin kyllä uudelleenkin ja ostaisin, jos olisi vaikka tarjouksessa. Tuoksukin oli aika jännä - kivalla tavalla.

Olen superinnoissani siitä, että saan kokeilla jotain uutta hiuksiin jätettävää ainetta, mutta harkitsenpa päätöstä hetken, ja palaan sitten asiaan, kun asia on jämpti.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Rasvailkaa, rasvailkaa!


Kesä on ihanaa aikaa, joten nautitaanpa siitä! Tänään on omaan ohjelmaani kuulunut Ilkka Remestä, aurinkorasvailua ja joutihan se t-paitakin pois päältä (alla kyllä oli toppi, mutta pienempää mallia).

Tämä poikkeaa nyt siitä asiasta, jota varten aloin kirjoittaa, mutta tuo Ilkka Remes on kyllä yllättänyt täysin. Minun oli todella vaikea aloittaa tuota kirjaa, mutta nyt se rullaa kuin jalkapallo etiäpäin. Yöpöydällä odottaa sitten puolestaan Liza Marklund. Jostain syystä luen nykyään melkein jatkuvasti samaan aikaan kahta kirjaa.


Oikeasti tarkoituksena oli muistuttaa teitä käyttämään sitä aurinkovoidetta! Ja enemmän on... enemmän! Ei olisi kiva viettää alkukesän ihania päiviä dekoltee punaisena, nenä pinkkinä ja korvannipukat helottaen. Siispä käyttäkää ahkerasti voiteita. Rusketuskin tulee turvallisemmin, ja siitä tulee pitkäkestoisempi.


Itselläni käytössä Nivea Sun Protect & Bronze suojakertoimella 20. Tämän voiteen juju on lakritsikasvin uutteessa, joka aktivoi ihon omaa melaniinin tuotantoa, ja edesauttaa näin rusketuksen syntyä. Itseruskettavia ainesosia tässä ei kuitenkaan ole. Toivottavasti voide toimii, sillä kalkkunakoipeni kaipaavat pientä sävykerrosta. Naamaan minulla on eri voide, mutta koska en sitä nyt tajunnut kuvata, niin vilautanpa sitä sitten myöhemmin.


Tässä vielä värieroa itseruskettavat jo monta kertaa kohdanneen käsivarren ja vain kerran itseruskettavaa maistaneen koiven välillä.